T O P
  • By -

Iitanen

Menin aikoinaan tk-lääkärille kovien kuukautiskipujen takia, kun opiskeluterveydenhoitaja suositteli tutkimaan asiaa tarkemmin. Tää naislääkäri kommentoi, että saattaa olla endometrioosi, mutta ”ei näitä tutkita sen tarkemmin jos ei löydy tennispallon kokoista kasvustoa kohdusta, eikä täällä mitään käsikopelolla tunnu”. Kärvistelin kipujen kanssa puolisen vuotta kunnes menkkojen aikaan huusin ja itkin vaan sängyn pohjalla. Marssin yksityiselle, joka diagnosoi endon oppikirjaoireiden perusteella, vaikka ultrassa ei kasvustoa näkynyt. Asennettiin hormonikierukka, jonka ansiosta viimeiset 5 vuotta olen saanut elää lähes kivutta.


MuchBroccoli

Endometrioosin diagnosointiin meneekin muistaakseni usein jopa 10 vuotta. Olisipa mielenkiintoista, jos syöpiäkään ei tutkittaisi koska kasvain ei ole tennispallon kokoinen. Hullumpaa tästä tekee vielä sen, että sait todennäköisen diagnoosin ja siitä huolimatta sua ei suostuttu hoitamaan.


Express_Opposite

Ja tuo on siitäkin aivan anteeksiantamatonta, että hoitamaton endo aiheuttaa usein lapsettomuuden (tuhoaa munasolut, toki lahjasoluilla voi aina mennä!)


Iitanen

Endometrioosia sairastaa noin 10-15% naisista ja se aiheuttaa lapsettomuutta noin puolelle sairastuneista (Korento ry:n mukaan). Endo tosiaan pahenee jos hoito ei ole kunnossa ja hedelmöityshoidot saattavat olla rankka kokemus, sillä raskautta edistävät hormonit saa myös endometrioosin jylläämään. Minusta uskomatonta on, että miten yhtä yleinen sairaus kuin diabetes on näin vähän tutkittu.


Ketheres

Saattaa olla että syynä on se ettei miehillä ole emätintä. Ei välttämättä kiinnosta tutkia (tai rahoittaa tutkimusta) jotain mikä ei vaikuta omiin aamuihin, ja käsittääkseni lääketieteellinen tutkimus on ollut ukkovaltainen ala vuosisatojen ajan (nykytilanteesta en tiedä, mutta toivon että on siirrytty tasapainoisempaan suuntaan. Gynekologinen tutkimus saisi varmaan olla hyvin akkavaltaine)


Iitanen

Yhdysvalloissa endometrioositutkimukseen käytetään vain 0,038% koko terveydenhoidon budjetista ja tutkimusresurssit ovat todella vajaat sairauden aiheuttamiin haittoihin nähden (mm. työkyvyttömyys). Luulen, että tietoisuus koko taudista on hoitohenkilöstössäkin vajaavaista ja valitettavasti moni hoitoon hakeutunut kokee vähättelyä. Pahimmillaan endometrioosi voi olla invalidisoiva pahojen kipujen vuoksi ja mitä pidemmälle diagnoosin saaminen menee, sitä pahemmaksi tilanne ehtii kehittyä. En tiedä miten kuukautisista terveystiedossa tällä hetkellä opetetaan, mutta tietoisuutta myös nuorten keskuudessa täytyisi lisätä, että tytöt osaa hakeutua hoitoon ajoissa. Hoitohenkilöstöä taas tulisi kouluttaa paremmin potilaiden kohtaamisesta ja yleisesti tulisi ymmärtää paremmin, mihin kaikkeen endometrioosi vaikuttaa.


ElliOop

Endo ei yleisesti ottaen kiinnosta julkisessa terveydenhuollossa ketään paskan vertaa, vaikka potilaalla olisi sekä sukurasitus että suurin osa ellei kaikki oireista -- paitsi jos yritetään lisääntyä. Sitten riittää aikaa ja kiinnostusta, mutta ei hetkeäkään ennen. "Voit mennä yksityiselle, tai tulet sitten takaisin kun perheenlisäys on ajankohtainen ongelma."


[deleted]

Kierukasta tuli mieleen että se on aika ihmeellistä että 2020-luvulla ei saa niinkin kivuliaaseen toimenpiteeseen puudutusta. Mulla on kaksi kierukanlaittoa (ja yksi ekspulsio) takana ja kummallakin kerralla jouduin makaamaan vartin verran toimenpidepedillä sen jälkeen etten pyörtynyt kivusta.


mimirthful

Mä ihmettelen tätä kanssa. Taju humahti hetkeks kun kierrukaa laitettiin, ja itkin puol päivää sen jälkeen luultavasti shokista koska se kipu oli niin sanoinkuvaamatonta. Samaan aikaan siitä sanotaan että ”vähän nipistää” ja käsketään ottaa joku yks panadoli ennen sinne paikalle menoa. Samaan aikaan multa on revitty kaks viisaudenhammasta pois ja siinä kuitenkin kaivetaan hampaita ulos suusta ja tehdään vaikka mitä ja se on saatu tehtyä kivuttomaks toimenpiteeksi. Onkohan tää taas niitä ”jos miehillä olis kohtu, tähän olis keksitty kivuttomampi tapa”-juttuja. Onneks mun kierukka voi olla vielä 4 vuotta käytössä koska mua pelottaa sen pois otto, mua pelottaa uuden ottaminen ja mä en siltikään halua myöskään lapsia, mut koska oon lapseton nii en varmaa sais sterkkaakaa. Saatana


Loashia

Tämä, niin tämä. Mulla kans ekaa laitettaessa sanottiin vaan että ota buranaa ennen tuloa, ja sattui aivan saatanasti. Tokalla kerralla eli kun vaihdettin se, sain jotain rauhottavaa ennen toimenpidettä ja puudutuspiikin kohdunkaulaan (sekin btw sattuu) ja silti sattu aivan helvetillisesti. Seuraavalla kerralla aion vaatia nukutusta, mutta toivon muutenkin että silloin saisin sterilisaation ja ablaation/kohdunpoiston samalla.


amafobia

Aa joo, eli siis *rauhoittavia* hysteeriselle naiselle eikä kivunlievystä. Herranjumala miten kauheaa.


[deleted]

Ihmetyttää niin paljon toi "vähän nipistää" mikä siinä sanotaan, joo tottakai se nipistää, ja ihan perkeleesti, kun kohdunnapukkaan laitetaan pihdit ja vedetään. Samalla epämukavan iso spekula sisällä ja tungetaan ties mitä mittaa ja applikaattoria kohdunsuusta sisään. Valitettavasti tää on ainoa ehkäisy mikä mulle sopii, sterilisaatiota lukuunottamatta. Mutta sterilisaatiotakaan ei saa vielä iän takia, vaikka sairauksien takia raskaus olisi fyysinen ja psyykkinen katastrofi sekä äidille että lapselle.


ixramuffin

Ei se kaikkia nipistä perkeleesti. Jotkut ei tunne käytännössä juuri mitään.


[deleted]

Haluaisin tavata sen ihmisen, jota ihan mihin kehoon osaan tahansa nipistäminen ei nipistä. Kierukkaa laittaessa laitetaan tosiaan pihdit todella herkkään ruumiinosaan, ja todella syvälle pinnan alle. Kaikki naiset ja muut kierukan ottaneet henkilöt jotka tunnen sanovat sen sattuvan enemmän kuin puudutuspiikki hammaslääkärissä.


Different_Average2la

No jos välttämättä haluat, niin tässä olisi yksi. Mun mielestäni se on lähinnä todella, TODELLA vastenmielistä. Olen tietysti silti ehdottomasti sitä mieltä, että kivunlievitystä pitää antaa heille, jotka sitä tarvitsevat.


waytoomanypancakes

Sama juttu kävi itselläni. Ihan uskomatonta, että tohon ei ole keksitty mitään kunnollista ja toimivaa kivunhallintaa. Joku paikallisesti toimiva vaikka, jos ei haluta nukuttaa.


fisherman313

Onhan siihen, eli paikallispuudutus. Mutta kuten jo joku langassa mainitsikin, sen pistäminen sattuu melkein yhtä paljon kuin itse toimenpide. Yleisaneatesia on riskialtista, minkä takia sitä ei pientoimenpiteissä kovin herkästi tehdä. Sedaatio ja riittävä kipulääkitys ennen toimenpidettä pitäisi kyllä olla standardi, kuten esim kolonoskopiassa on


waytoomanypancakes

Minä uskon tieteeseen ja kehitykseen, joten ehkä joskus joku fiksu keksii kivuttoman kivunlievityksen. No saispa ennen toimenpidettä edes sellaisen pillerin, että ei edes haittaa vaikka sattuu 😅


JunoBlackHorns

TÄMÄ. Samat kokemukset mutta minulle ei edes kerrottu että ota buranaa etukäteen. Menin takki auki kunnalliselle paikalle, jos vastassa oli kalpea harjoittelija ja lääkäri. Totesivat että niin tämähän voi sattua melkein yhtä paljon kuin synnytys kun se kohdun kaula joudutaan leventämään nopeasti, mutta se on yksilöllistä. Että helpompi olisi jos olisi jo synnyttänyt kerran, mutta voidaan näitä laittaa nykyään synnyttämättömille. En ollut lainkaan valmistautunut siihen kipuun. Kotona sitten se kipu jatkoi, makasin hiessä sängyllä enkä kyennyt liikkumaan. Sain kaveriltani hänen vanhoja leikkaus kipu lääkkeitä joiden avulla sinnittelin. Soitin terveyskeskukseen, että onkohan tämä normaalia. Vastaus oli luokkaa että koita kestää. Jälkikäteen ajateltuna, todennäköisesti kierukka oli asennettu väärin ja minulla oli supistuksia. Kivut lakkasivat muutaman päivän päästä. Noin parin vuoden kuluttua kierukka oli valahtanut pois paikoiltaan ja tulin tämän vuoksi raskaaksi vahingossa, koska teho ei enää ollut sama. Tämä sai miettimään oliko se alunperinkään oikein laitettu. Saaga jatkuu myös kotiabortin kanssa. Ihan helvetilliset kivut ja panadolin pitäisi riittää. Siis siihen että käynnistetään kohdun TYHJENNYS ja supistukset. Olisin tahtonut osastolle, mutta tarjolla oli kunnalisen aula. Siis yleinen vessa ja käytävä jossa yksi sänky. Tilan voisi jakaa muiden kanssa. Että mitähän vittua. Käytävän vessassa aborttia. Ei kiitos. Valitsin mielummin mennä kotiin kärsimään sillä mun luottamus koko suomalaiseen terveydenhoitoon oli nolla. Tuskin ne sielläkään olisi kivun lievitystä tarjonneet. Käskeneet kotiin. Mutta hei, asenne on se että naisille ei tarvita kivun lievitystä missään ehkäisyyn tai kohtuun liittyvässä asiassa. Se vaan kuuluu naiseuteen se kipu ja kärsimys ja se vaan pitää kestää. Koska synnytys. Miehille luultavasti annetaan kyllä kivun lievitystä- oli kyse sitten virtsa kivistä tai jostain kivespussi asioista. Vittu että sylettää tämä asenne. Mitä sadistista paskaa tämä on, mikä tämä juttu on että naisten elämään kuuluu turhaa kipua?


Fearless_lemming

Ensiksi: noi sun kokemukset on aivan epäinhimillisiä ja kamalia ja oon tosi pahoillani et sua on kohdeltu noin. Toisekseen: ihmettelen tosiaan tätä kulttuuria, missä naisen elämään ”vaan kuuluu” hillitön gynekologinen kipu ja puoskarointi. Ymmärrän vielä että synnytyksessä kivunlievityksen vaihtoehdot ovat rajalliset, mutta muutoin kipu pitäisi kyllä lievittää käytössä olevilla keinoilla. Mielestäni hoitamatta jätetty invalidisoiva kuukautiskipu tai toimenpidekipu ilman asiallista kivunlievitystä ovat melkeinpä rikos ihmisyyttä vastaan. Se kipu voidaan lievittää ihan ilman opiaattejakin, joten se myös pitää lievittää. Kierukan asennuksesta aiheutuva kipu on anestesiahoidon näkökulmasta rinnastettavissa leikkauskipuun. Luulen että tän naisten kärsimyksen romantisoinnin kulttuurin takana on jonkinlainen syntipukki-ilmiö, Sigmund Freud ja naisten taipumus ”hysteriaan”, sekä kristillisyyteen kuuluva kärsimysfetissi (etenkin Aatami&Eeva -tarinoihin perustuen). Kärsimys nähdään etenkin naisten kohdalla jotenkin pyhänä. Vaikka kristillisyyden rooli yhteiskunnassa hiljalleen hiipuu, näkyy historia nykyisissä asenteissa voimakkaasti. Ei ole mitään rationaalista syytä uskoa, että naisen elämään kuuluu kärsimys ja naisen pitää purra hammasta ja kärsiä. Ei ole myöskään mitään tieteellisiä näyttöä siitä, että naiset olisivat lääketieteellisessä kontekstissa jotenkin erityisen dramaattisia tai hysteerisiä.


JunoBlackHorns

Kiitos. Minua ihmetyttää eritoten näissä toimenpide asioissa tämä malli. Oon kuullut huhuja että Ruotsissa saisi aina puudutuksen tuohon kierukkaan, voisi koittaa vahvistaa miten siellä asiat hoidetaan tämän osalta. Hyvää pohdintaa, varmasti mainitsemasi uskonto puoli vaikuttaa yhä ja naisen osan näkeminen siten että kärsimys kuuluu ikäänkuin osana naiseutta. Minusta tuntuu että tämä ehkäisy on asiana on sellainen, että sitä on muinoin pidetty syntisenä ja likaisena joten mitäs harrastat vapaata seksiä sitten kuuluukin kärsiä, mitäs otat kierukan senkin lortto- henkinen ajattelu taustalla. Kärjistettynä: naurattaa että ihmiskunta suunnittelee Marsin asuttamista, mutta ehkäisyn kanssa ollaan yhä sillä tasolla että lääkäri survoo kohdun sisälle ilman puudutusta härvelin ja toivotaan että se toimii.


Fearless_lemming

>Minusta tuntuu että tämä ehkäisy on asiana on sellainen, että sitä on muinoin pidetty syntisenä ja likaisena joten mitäs harrastat vapaata seksiä sitten kuuluukin kärsiä, mitäs otat kierukan senkin lortto- henkinen ajattelu taustalla. Joo ja sama juttu abortin kanssa. Olettaisin että puhutaan sen mittakaavan supistelusta että tuntuu jo aika infernaaliselta. Kiva jos kivunhoidon linja ollaan tähänkin laadittu asenteella ”siitäs sait lortto”. >Kärjistettynä: naurattaa että ihmiskunta suunnittelee Marsin asuttamista, mutta ehkäisyn kanssa ollaan yhä sillä tasolla että lääkäri survoo kohdun sisälle ilman puudutusta härvelin ja toivotaan että se toimii. Joo ja etenkin jos ei edes kunnolla ultrata ja tarkisteta että se *oikeasti* on siellä missä pitääkin.


ElliOop

> Kiva jos kivunhoidon linja ollaan tähänkin laadittu asenteella ”siitäs sait lortto”. Onhan tämä liian usein asenteena vieläkin ihan synnytyskipuihinkin. Kaverilleni tokaistiin, että "no olihan sulla hauskaa, kun hankit ittes tähän kuntoon" synnärillä. En yhtään ihmettele, että sama "löl senkin lortto"-asenne ulottuu *etenkin* abortin tarvitsijoihin.


Fearless_lemming

Voin vaan kuvitella mitä on synnyttää kuunnellen hoitohenkilökunnan näsäviisastelua. Äiti saattaa pelkästään hormonien takia jo muutenkin olla tolaltaan synnytyksessä ja pitkään sen jälkeen.


ElliOop

Tjoo, tämä asenne, että synnytyksestä ja naiseudesta yleensäkin kuuluu kärsiä, ja synnytyskivut on vain kestettävä, on vielä nykyäänkin törkeän yleinen ajatusmalli. On ihan posketonta, että on tällainen yksi yhteinen sokea piste inhimillisen hoidon takaamisessa: gynekologinen kipu ei ole minkään arvoista, eikä sitä tarvitse lievittää tai huomioida. Sitten meillä on näitä Kätilöliiton isoja kihoja, kuten Päivi Perttu, jotka ovat puhtaasti sitä mieltä, että "[ei] synnytyksen tarvitsekaan olla kivuton. Hänen mielestään kipu kasvattaa äitiyteen." ([Lähde](https://www.hs.fi/elama/art-2000004662537.html); valitettavasti vieläkin Vain Tilaajille.) Ikään kuin kuuluu asiaan, että synnyttäminen on kauheaa, ja että se voi jättää lähtemättömät fyysiset ja henkiset vauriot -- Tärkeintähän On, Että Lapsi On Terve.


joule400

Ihmeelliseltä kuullostaa, mun pikkuveli sai nukutuksen kun ei muuten onnistunut hampaiden poraaminen niin kyllä luulisi että tämmöiseenkin jotain piikkiä saisi ettei tarvii kärsiä


thehippiewitch

Muistaakseni tää perustuu johonkin vuosikymmeniä sitten tehtyyn tutkimukseen, jonka mukaan kohdunsuussa ei ole tarpeeksi kipuhermoja jotta puudutus olis tarpeellinen


mimirthful

Mitä HELVETTIÄ? Pitäis äkkiä uusia tommoset, vuosikymmeniä sitten uskottiin myös et vauvat ei tarvi kipulääkitystä koska ne ei muista sitä kuitenkaan, ja on saman kuuloista paskaa kun se et ”tummaihoiset sietää kipua paremmin joten ne ei tarvi kipulääkkeitä”. Luulis et tieteet arvostais ittensä päivittämistä sen verran et tommoset vanhat kulahtaneet shitit saatais siivottua pois lopullisesti. Mun tajuntaa räjäyttää edelleen se et lääkkeitä ei kai edelleenkään testata naisilla yhtä paljon kuin miehillä koska ”hormonit sekoittaa testituloksia” vaikka lääke olis kaikille tarkoitettu.


Ketheres

>vuosikymmeniä sitten uskottiin myös et vauvat ei tarvi kipulääkitystä koska ne ei muista sitä kuitenkaan Uskotaan tuota vieläkin, ikävä kyllä.


BassArgain

No eikait tällaista ole missään tutkimuksessa voitu todeta kun synnytyksessäkin annetaan puudute kohdunsuuhun kivunhoitona. Ongelma tässä on todennäköisesti se että ko. toimenpiteeseen koulutetaan vain gynekologit, ja tk:ssa sen kierukan asentaa yleislääkäri. Ei ole myöskään millään tarpeeksi resursseja käyttää kaikki kierukanlaitot sairaalassa gynekologilla.


Kuraudocado

Tämä. En enää suostu laittamaan uutta, kun se kipu on jotain uskomatonta. Hormonikierukasta sai vielä kaupan päälle järkyttävän kivuliaat ovulaatiot ja jatkuvan aivosumun.


thesoutherzZz

Tälläistä on paljon lukenut, että lääkärit sanovat vaan että "ei sulla varmaan mitän ole" ja laittavat kotiin vain. En tiedä onko asia vain naisiin kohdistuva, tapahtuuko tätä useammin naisilla koska menkat yms. On yleinen syy mennä lääkärille vai taphtuuko sitä tasapuolisesti kaikille, mutta ongelmaa tuntuu yleisesti olevan. En ole varma onko asia vain empatia kyvyn puute vai mikä, mutta itse (mies) olen kokenut erittäin kivualiaan tutkimuksen veren vuodon vuoksi, missä kyyneleet alkoivat valumaan lääkärin kovien otteiden vuoksi. En tiedä että onko asia koska lääkäreillä ei aikaa ole taikka vai onko se lääkäri/sairaanhoitukulttuuria, mutta asiaan pitäisi korjaus löytää


waytoomanypancakes

Kamalaa 😨 Ylipäätänsä miksi terveydenhuollon tutkimusten "pitää" sattua. Nobelin palkinto sille joka keksii kipuun jonkun ratkaisun.


thesoutherzZz

Tuntuu että asia on enemmän sellainen, että potilas nähdään vain potilaana, ehkä kyse on siitä että se kipu on niin yleistä, että sille turtuu kun sitä näkee tarpeeksi. Kuka tahansa voi mennä katsomaan vaikka vauvan ympärileikkauksesta videoita ja kysyä, että mitenkä aikuinen voi tehdä sellaisen terveellä pienelle lapselle (niissä ei siis kipulääkitystä ole)


Kapselimaito

Uskallan arvata, että "ei sulla mitään varmaan ole" on *suurimmassa osassa* tapauksia lääkärin arvio siitä, että kyseessä ei todennäköisesti ole vakava tai hoitoa vaativa asia ja että vaiva paranee itsellään, ja että rauhoittelulla pyritään nimenomaan vähentämään huolta ja ahdistusta. Käytännössä sitten joskus tulee kommunikaatiokatkos ja viesti tuleekin perille vähättelyn kokemuksena. Rauhoittelulla on siinä se ihan oikea pointti, että epäillystä, mutta olemattomasta vaivasta aiheutuneet tutkimukset ja selvittelyt voivat ajaa herkän ihmisen aivan toistaitoiseksi pitkäksikin aikaa. Pahan sairauden pelko voi lamauttaa vakavasti. (tietenkin riskienhallinnallisesti se paha tauti pitää useimmiten ennemmin yrittää aktiivisesti löytää sieltä kuin jättää löytämättä) Osassa tapauksia sitten varmasti myös lääkärin kyvyttömyyttä / kyynisyyttä tms. Mutta uskon kyllä, että suurin osa lääkäreistä välittää potilaista, haluaa tehdä oikeat diagnoosit ja yrittää parhaansa niin hoidossa kuin viestinnässäkin. Aina se ei tietenkään onnistu, ja se on etenkin potilaan kannalta kurjaa.


Aucyclist

Mullekin sanottiin että oireet kuulostaa endolta mutta asiaa ei aleta tutkimaan ennenkuin kärsin lapsettomuudesta?? Ihan hyvä tietää että kierukka oli oikea vaihtoehto, otin sen itse ihan muista syistä vähän aikaa sitten.


amafobia

Tosi kiva, koska se lapsettomuushan on vain ohimenevää, eiks niin? :) (/s)


ElliOop

Hah, itselläni opiskeluterveydenhuollon lääkäreitä ei kovat kuukautiskivut kategorisesti kiinnostaneet, ja viimeinen, jolle sain vinguttua lähetteen, ilmoitti kylmästi, että "kuukautiset eivät ole sairaus, eikä niitä tarvitse siksi hoitaa". Äidilläni ja hänen siskoillaan (ja heidän lapsillaan) on kaikilla todettu endometrioosi, joiden oireita myös omat oireeni vastasivat oppikirjamääritteiden lisäksi. Ei kiinnostanut lääkäreitä YTHS:llä, ja julkisella puolella vielä vähemmän. Vituttaa aivan silmittömästi, että Suomessa on täysin tuurista kiinni, saako tällaisiin asioihin apua vai ei. Rahalla saa ja hevosella pääsee, joo, mutta yksityinen terveydenhuolto ei ole kaikille vaihtoehto mitenkään. Välillä mietin, miten paljon tämä paska on vaikuttanut tuottavuuteeni ja elämänlaatuuni, ja naurattaa, ettei itkettäisi.


Takuukuitti

On vaan sattunut kohdalle lääkäri, joka ei ole ottautunut asiaan tai ymmärtänyt siitä. Kyllä nuo yleensä hoidetaan tai vaikka ei olisikaan endometrioosi niin vaikeat kuukautiskivut pitää silti hoitaa ja lähettää erikoissairaanhoitoon jos ei muuten onnistu.


Iitanen

Toivon todella, että tietoisuus on lähivuosina lisääntynyt ja sairaus tunnistetaan aiemmin. Ettei potilaan tarvitse odottaa keksimäärin 10 vuotta diagnoosin saantia.


ilonayyy

Sairastan endometrioosia, ja diagnoosin saamiseen meni 7 vuotta ensimmäisestä gynekologikäynnistä 16-vuotiaana, ja 10 ensimmäisistä kovista kuukautiskivuista jotka pakottivat jäämään koulusta kotiin. Koska oma endometrioosini ei näy munasarjoissa ja näkyi ultrassa kohdussa vasta naistenklinikalla kokeneen gynekologin tutkimuksessa, oli pitkään vastaus lääkäreillä että juu kyllähän oireet endometrioosiin viittaisi mutta minkäs teet, ota tästä vähän tulehduskipulääkkeitä. Nykyään onneksi hyvässä hoitotasapainossa ja toivon että näin jatkuukin pitkään. Kerran jouduin päivystykseen soittamaan kipujen takia jotka veivät jalat alta, ja hoitaja tiuskaisi vain että koska olen odottanut vasta 45 min lääkkeiden otosta, eiväthän ne edes ole ehtineet auttaa. Vedin sitten selkäleikkauksesta jääneitä panacodeja niin sillä sain kivun taltutettua ja aamulla pääsin akuuttiajalle onneksi lääkäriin. Kyseessä oli kierukan aiheuttama kohtutulehdus. Silti traumaattisin terveydenhuollon kokemus oli kyseisen kierukan asennus. Kivunlievityksenä oli käsikauppaburanan otto etukäteen. 400mg ibuprofeenia oli kuin pieru hirmumyrskyssä kun lääkäri kiskaisi ensin taaksepäin kallistuneen kohdun suoraksi ja rupesi sitä mittaamaan. Varmaan endometrioosista äärettömän herkillä ollut elin reagoi sellaisella kivulla, että tuntui aivoissa asti. Sairaanhoitajan avulla sain hengitettyä niin etten pyörtynyt kivusta, kaukana ei ollut. En ole ikinä kokenut niin hirveää kipua ja toivon ettei koskaan tarvitse enää. En voi käsittää miten invasiivinen toimenpide on sallittua tehdä käytännössä ilman kivunlievitystä. Joillakin toki ei satu lainkaan kierukan asennus, mutta useammalla naisella lähipiirissä on samantyyppisiä kokemuksia kuin itsellä. Kokonaisuudessaan oma kokemus terveydenhuollosta on ollut positiivinen, ja koen että olen saanut apua tarvittaessa. Silti naisten kokema vähättely terveydenhuollossa on ihan oikea ongelma, lähtien ihan siitä että e-pillerit ei ole kelakorvattavia edes sairauden hoidossa. Monet naisten sairauksista on todella hämäriä myös terveydenhuollon ammattilaisille, koska niitä ei ole tutkittu samalla tavalla kuin esimerkiksi verisuonisairauksia tai diabetesta, vaikka endometrioosikin koskee joka kymmenettä naista. Tämä ylettyy myös moniin muihin sairauksiin; jokainen varmasti tietää mitkä ovat yleisimmät sydänkohtauksen oireet joiden takia täytyy soittaa lanssi välittömästi. Naisilla oireet ovat yleensä hyvin erilaiset, ja tämän takia monilla voi jäädä hälyttävät oireet huomioimatta.


cudger

Kierukan asennuksessa ei myöskään ilmoiteta potilaalle, että lääkäri kirjaimellisesti lävistää kohdunsuun asennuksen aikana. "Nyt tulee pieni nipistys" ainoana varoituksena ennen suunnatonta kipua. En ymmärrä miksi paikallispuudutus ei ole yleinen käytäntö kierukan asennuksessa. Kun omani vanhenee pyydän suosiolla käsivarteen asennettavaa ehkäisyimplanttia (jossa tehdään paikallispuudutus...).


Fearless_lemming

Joo tää on tosi outoa. Gynekologit yleensä puuduttaa kohdunkaulan kaikilla potilailla. On siis merkillistä, miksi neuvolassa voidaan asentaa kierukka synnyttämättömälle nuorelle pelkän buranan ja panadolin voimalla. Seuraavaksi nuori makaa kotonaan suihkun lattialla kipushokissa. Mikä h*lvetin järki?


ElliOop

> Gynekologit yleensä puuduttaa kohdunkaulan kaikilla potilailla. Ei muuten todellakaan puuduta. Itse sain vielä haukut siitä, kun kipu sai hyperventiloimaan ja itkemään.


Fearless_lemming

Ei herranjumala :o


Kuraudocado

Miksi Suomen gynet on niin kamalia? Mullekin on epämukavan toimenpiteen aikana tiuskittu, kun naama meni irveeseen.


ElliOop

En tiedä! Jo lähtöasetelma on jotenkin kieroutunut: ronkitaan - ja välillä ihan leikellään/lävistetäänkin -- genitaaleja ja sisäelimiä ilman puudutusta tai rauhoittavia. Tämä kaikki kuuluu kestää nöyrästi ja hiljaa, liikkumatta ja itkemättä. Muuten on ylidramaattinen hysteerikko. On helvetin kummallista, että ehkäisykapselin asentaminen käsivarteen tehdään huolella, rauhallisesti, ja paikallispuudutuksessa, mutta kierukan asentaminen ja muut sukuelimiin liittyvät toimenpiteet on vain kestettävä inahtamatta, ettei lääkäri joudu näkemään vaivaa. Pitää kai maksaa siitä "Eevan synnistä" vielä 20vitun20-luvullakin!


JunoBlackHorns

Mulla ei ole koskaan puudutettu edes yksityisellä gynellä :O


Fearless_lemming

Kiva :o sitä varmaan pitäis sit erikseen osata vaatia. Aika jännä sinänsä, mulla ei oo oman gynen kanssa ollut koskaan kysymystäkään, puudutetaanko vai ei.


Ikuisuus

Mietin että lääkäreitä voi hämätä se kun joillain se ei pahemmin tunnu missään. Itsellä kirpaisi hyvin vähän mutta ei mikään ihme kun otin kierukan jälkitarkastuksen yhteydessä punnerrettuani sieltä reilun 4kg vauvan muutamaa viikkoa aiemmin.


cudger

äitini totesi samaa että ei sattunut juurikaan, synnyttäneenä.


Loralane

Mulla meni 15 vuotta saada endometrioosidiagnoosi. Suurimman osan siitä ajasta selvisin hengissä e-pillereillä kuukautisia siirtämällä. Äiti epäili jo heti kuukautisten alkamisen jälkeen, että kyseessä on endo, mutta vaikka ravasin eri lääkäreillä niin ne vaan määräs lisää kipulääkkeitä (ja lopulta onneksi ne e-pillerit, n. 14-vuotiaana aloitin). Nyt vihdoin sain virallisen diagnoosin, ja senkin vasta leikkauksen jälkeen (eikä lääkärit siinäkään vaiheessa tienneet endometrioosia lähtevänsä leikkaamaan, vaan epäiltiin jotain toisenlaista kystaa). En ole onneksi itse hirveästi kuullut tuollaisia vähätteleviä kommentteja suoraan päin naamaa, mutta kyllä se lääkärien asenne on kuitenkin näkynyt, tyyliin että odotellaan, kunnes kasvaimet on tarpeeksi isoja. Ja tietysti sekin, että sairautta itseään ei ole tutkittu, kun se on vain naisten ongelma.


GetCaned

Paljon on tässäkin jo näitä "äh ei sulla mitään oo - > seuraava diagnoosi - > houps sulla olikin jotain". Olispa kiva kun ne lääkärit jotka ei suostu tutkimaan saisi edes jotain sanktioita. Toisekseen edelleen peräänkuullutan sitä, että löäkiksen pääsykokeissa pitäisi olla kattavat soveltuvuus ja psykologiset testit.


Paah

> Olispa kiva kun ne lääkärit jotka ei suostu tutkimaan saisi edes jotain sanktioita. Asia kun on toisinpäin, satikutia tulee jos lähettävät kaikki potilaat eteenpäin tutkimuksiin. Ei julkisella terveydenhuollolla ole resursseja tuollaiseen. Yksityisellä sitten mieluusti tutkitaan kaikki mahdollinen mitä potilas haluaa, maksaahan hän itse sen muhkean laskunkin.


GetCaned

Tässäpä kai sit jollekin terveydehoidon opiskelijalle gradu aihetta. Joku määrällinen tulos missä eritellään luulosairaat oikeasti sairaista voisi kannustaa tutkimusten tekemiseen. Mutuna väitän, että luulosairaita on (se että ei heitäkään hoitamatta pitäisi jättää), mutta enemmän olisi oikeasti sairaita. Jatkotutkimuksena voisi olla syntyneet kustannukset yhteiskunnalle hoitamatta jättämisistä (sairaslomat yms.).


Paah

Ei se usein ole luulosairaudesta kiinni mutta jos on vahva epäily että vaiva on semmoinen kun todennäköisesti itsestään parantuu niin "turha" tutkia. Esim. jos ihmisellä nenä valuu räkää ja on kuumetta niin ei siinä aleta verikokeilla tutkimaan että mikä tauti on kyseessä vaan kotiin ja petiin mars.. (e: tai no nykyään varmaan tarkistettais korona mutta joo) Mahollisesti buranaa huuleen.. Tuut sitten takasin jos kuume nousee tai ei ala laskemaan.. Ja verikokeet nyt on vielä suht nopeita ja halpoja, sitten kun pitäis kalliita kuvantamislaitteita käyttää niin kynnys tutkia on aika korkea. Noihin tutkimuksiin on nykyäänkin kuukauden tai useamman jonot että kyllä ne laitteet on ihan täydellä kapasiteetilla käytössä.. Pitäis ostaa lisää mutta maksaa rahaa.. >Jatkotutkimuksena voisi olla syntyneet kustannukset yhteiskunnalle hoitamatta jättämisistä (sairaslomat yms.). No tuon takiahan terveyskeskukset Suomessa keksittiin kun useimmiten terveysongelmat on sitä halvempi ja nopeampi hoitaa mitä aikaisemmin ne huomataan. Mutta kunnilla ei oo rahaa palkata tarpeeks henkilökuntaa ja vaikka oliskin niin harva lääkäri haluaa muuttaa jonnekkin tuppukylään kun töitä löytyy kaupungistakin. Ja sitten tuo alimiehitys aiheuttaa sen että töissä olevalla henkilökunnalla on kokoajan hirveä kiire ja liikaa töitä ja hoidon laatu kärsii ja palavat loppuun ja vaihtavat sitten yksityiselle. Noidankehä joka ruokkii itseään.


DBTroll

> Esim. jos ihmisellä nenä valuu räkää ja on kuumetta niin ei siinä aleta verikokeilla tutkimaan että mikä tauti on kyseessä vaan kotiin ja petiin mars.. (e: tai no nykyään varmaan tarkistettais korona mutta joo) Äärimmäisen hyvä esimerkki, kun koronankaan testaamiseen ei tahdo resurssit riittää, ja siksi voi jäädä saamatta todisteet sairastamisesta.


Northern_fluff_bunny

> Noihin tutkimuksiin on nykyäänkin kuukauden tai useamman jonot että kyllä ne laitteet on ihan täydellä kapasiteetilla käytössä Kumma kun nykysen tautini kanssa ei itte tarvinnut jonottaa edes paria viikkoa moisiin. Onko tää tauti sitten niin paha vai johtuuko siitä, että älysin soitella itse perään kun lähetteen jälkeen ei asian suhteen kuulunut yhtään mitään takaisinpäin, sitä en osaa sanoa.


Paah

Onhan niissä lähetteissä toki se kiirellisyys parametri, ehkä sulla oli merkattu näin. Tai sitten sun paikkakunnalla on se jono lyhyempi. Tai joku oli just peruuttanut ajan ja sulla lykästi. Itsehän sain tossa kesäkuussa lähetteen ultraääneen tutkittavaks ja tosiaan piti itse se aika varata. Se on tuolla elokuun lopulla nyt kalenterissa odottelemassa, sen aikasemmin ei ollut aikoja.


Northern_fluff_bunny

En tiedä. Olen elänyt kajaanissa ja tampereella ja koskaan ei ole ollut tilannetta missä minut olisi laitettu jonottamaan kuukausien päähän vaan aina on käytännössä päässyt suoraan sisään. Onko se sitten sitä, että esitän asiat tietyllä tavalla, että käyn vain oikeasti vakavien asioiden kanssa lääkärissä vai mistä tässä on kyse. Aina kuulee, että julkisella saa jonottaa eikä saa apua mutta itsellä ei ikänään ole ollut ongelmaa asian suhteen. Nyt tosin olen tilanteessa missä homman pitäisi edetä, merkattu lähete kiireellisenä ja tälleen mutta mitään ei ole käytännössä kuulunut. Mietin kyllä, että pitäskö taas soitella perään vai odottaa, että paheneeko nämä oireet taas. Oishan se tietysti hyvä saada diagnoosi, prognoosi ja selvyys siihen, että miten tätä elämää nyt sitten jatkossa eletään.


NucleiRaphe

Tätä on jo to tutkittu paljon ja tutkitaan edelleen ja lopputulos on, että "luulosairaita"* on etenkin väestötasolla ja perusterveydenhuollon tasolla todella paljon enemmän kuin vakavia ja hoidettavia sairauksia. Toki vaihtelee sairausryhmäkohtaisesti se suhde. Esim alaselkäkipupotilailla n. 90% potilaista ei löydy mitään hoidettavaa syytä vaikka kuinka tutkittaisiin ja rullattaisiin magneetin läpi. [Tässä](https://www.annfammed.org/content/annalsfm/2/suppl_2/S23/F1.large.jpg) on mielenkiintoinen kuva siitä kuinka oireiset ja sairaalahoitoa tarvitsevat jakautuvat väestössä (Green et al 2001, The ecology of medical care revisited). Tämä on asia joka korostuu etenkin perusterveydenhuollossa, missä tarkoitus on löytää nimenomaan ne potilaat jotka hyötyvät jatkotutkimuksista ja joita potentiaalisesti voidaan hoitaa. Jos kaikki lähdetään vain huvikseen tutkimaan laajasti, niin parhaimmillaankin vain tuhlataan yhteiskunnan varoja ja pahimmillaan aiheutetaan jopa haittaa potilaille joita on tutkittu turhaan. Lähtökohdat potilaan ja lääkärin välillä ovat siis hyvin erilaiset, sillä potilaalle itselleen oireet ovat uniikkeja ja ainutlaatuisia, mutta lääkäri ne ovat samoja mitä nähty satoja kertoja eikä niissä melkein koskaan ole mitään sairautta ollut. Lääkäritkään eivät mitään superihmisiä ole, vaikka usein odotetaan että lääkäri vain yhdellä vilkaisulla näkisi ja tietäisi kaiken potilaan terveydestä. Lääkärin, etenkin perusterveydenhuollossa, ammattitaidon ydin on tuossa todennäköisyyksien välillä tasapainottelussa ja siinä että osaa silti huomioida potilaan yksilönä. Ja aika on erittäin tärkeä diagnostinen työkalu. Mikäli nyt päädytään siihen, että seuraillaan ja napsitaan buranaa, niin asiaan tietysti pitää palata uudestaan mikäli oireilu kuitenkin pitkittyy tai pahenee. *Luulosairaus on vähän hölmö termi. Oireet ovat potilaalle ehdottomasti totta, vaikkei niiden takana selvää sairautta olisikaan. Ei kukaan voi luulla että hänellä on esim. kipuja, vaan joko hänellä on kipuja tai ei ole. Tärkeämpi rajanveto on siinä onko oireille mitään hoidettavaa syytä


[deleted]

Tuosta luulosairaustermistä. Nykyään puhutaan usein funktionaalisista oireista. Muitakin termejä on.


fiori_4u

Oma äitini ihan aidosti melkein kuoli tähän. Vituttaa ne buranantyöntäjät, jotka eivät edes koskeneet potilaaseen kun hän monta päivää aiemmin oli huolestunut oudoista oireistaan, sekä päivystyksen portinvartijat jotka tiesivät etätutkimuksilla närästykseksi jo siinä kohtaa kun oikeasti oltiin pahassa kunnossa. Tuli pitkä sairaalareissu, ja tälle vanhemmalleen hoitoa anelevalle lapselle aika semmonen semitraumaattinen kokemus. Onneksi siinä kohtaa kun joku viimein vaivautui tutkimaan potilaan huomattiin että oli tosi kyseessä ja kun hoitoon pääsi se oli hyvää. Aijoo ja vielä päivystyksessä tutkimushuoneessa ehdotettiin syyksi naistenvaivoja. Eipä ollut.


unluckysupernova

Sekin olis kova jos edes sit niille sisään otetuille opetettais esim miesten ja naisten erilaisista sydänkohtausoireista, erilaisesta lääkevasteesta tm mitä on tutkimuksilla osotettu.


TuonelanVartija

Ei lääkispääsykokeissa mitään psykologisia soveltuvuustestejä kaivata, sillä osa tutkinnon suorittaineista keskittyy ainoastaan tutkimukseen (ja heitä tarvitaan). Soveltuvuustestejä kannattaisi järjestää ainoastaan potilastyöhön hakeutuville. Ja tähän lukeutuisi sitten lääkärien lisäksi myös muu sairaalahenkilökunta


skrattarna

Aika yleinen kommentti, mihin törmäsin varsinkin ennen lapsia lääkärien toimesta: kuule kyllä se synnytys sitten joskus sattuu enemmän. Niin? Ai että koska synnytys jossain hamassa tulevaisuudessa sattuu enemmän, ei näitä nykyisiä kuukautiskipuja tarvitse hoitaa? Tämä lausahdus päti myös selkäkipuihin toisen raskauden aikana, kun hain saikkua.


TheNahe

Yleisestikin tollanen vertailu on ihan perseestä. "Paikassa X ihmisillä menee huonommin, älä ole surullinen" On lause jota saattaa edelleen toisinaan kuulla, mutta on sama kuin sanoisi: "Miksi olet iloinen, kun jollain menee paljon sua paremmin?"


skrattarna

Juuripa näin. "ai sait palkan tänään? No ei sun kannata iloita, koska mä sain enemmän". Ja voin sanoa näin 2 lasta synnyttäneenä, että edelleen ne kuukautiskivut on perseestä ja ihan verrattavissa synnytykseen ajoittain.


Ikuisuus

Toisen lapsen syntymä oli sen verran nopea, vaikkakin kivulias, että kyllä mä mieluummin synnyttäisin kerran kuussa samanlaisen 4h pikasynnytyksen kuin kärsisin ennen kierukkaa olleet viikon mittaiset kuukautiset joista ensimmäiset 4vrk menee hyvin vahvasti lääkittynä.


skrattarna

Juu mulla sama, toka tuli vauhdilla ilman mitään lääkitystä ja ottaisin sen mielummin kuin tän kierron, kierukasta huolimatta.


Karvakuono

> "Miksi olet iloinen, kun jollain menee paljon sua paremmin?" Otan tämän käyttööni.


XTL

Tagiksi Suomalaisuus.


GARBOTIER

Kateushan on suomalainen kansantauti, joten kai tuollainen lohduttelu voi toimiakin.


Shitpost_Vivisection

No nyt on kyllä laadukasta toimintaa. Tulevaisuuden mahdolliset ongelmat ovatkin hyvä syy evätä hoito. Entä jos leikkaa vahingossa moottorisahalla jalkansa? Toteaako ambulanssikuski "Joo, kyllähän siitä tyngästä verta suihkuaa, mutta kyllä sinä kuolet muutaman vuosikymmenen sisään johonkin kuitenkin, niin ei nyt lähdetä turhaan sairaalaan kuskaamaan."


skrattarna

Juu mitä suotta hoitamaan, kun kuitenkin joku muu vaiva voi tulevaisuudessa olla pahempi!


N1pah

Tää on niin ku sanois, että sormen murtumaa ei tarvii hoitaa ku sit joskus se koko käden murtuma sattuu enemmän. Mitä vittua?


ElliOop

Toinen lempivastaus: "Kuukautiset eivät ole sairaus. Ei niitä tarvitse hoitaa. Otat sitä parasetamolia, jos nyt sitten välttämättä tarvitset."


Epiphan3

Mulla on autoimmuunisairaus, johon en saanut vuosiin mitään apua, sillä ku menin lääkärille (reumatologian ylilääkäri), niin tää vanha ukko sanoi että ”hahaha oot aivan liian nuori ja hyvännäköinen, että sulla vois olla tätä sairautta! Sun kaltaisia luulotautisia tulee tänne joka viikko!”. Se oli niin traumatisoiva kokemus, etten pystyny mennä lääkäriin muutamaan vuoteen. Lopulta olin niin onnekas, että mun vanhemmat maksoi yksityisen lääkärin, joka oli erikoistunut ko. sairauteen, pääsin kunnon testeihin ja sain diagnoosin.


Ketheres

Pistää miettimään että kuinka moni noista luulotautisista on vastaavassa tilanteessa missä sinä olit, eli siis eivät luulotautisia ollenkaan.


[deleted]

Kävikin niin, että lääkärillä oli luuloluulotauti.


DBTroll

Kroonistuvien sairauksien kanssa ihan arkipäivää, mm mykoplasman, borrelioosin jne tautien aiheuttamat pidempiaikaiset ongelmat jää yleensä kokonaan huomioimatta. Useamman urheilu-uran tiedän noihin päättyneen, vaikka työkyvyttömyyteen asti en tapauksia tunne tuttavapiiristä.


mandiko

Täällä toinen "liian nuori" reumaatikko. Narisin kunnollista tutkintaa melkein kymmenen vuotta ennenkuin pääsin reumatologille ja magneettikuvaan. Kappaskummaa se jatkuva kipu ei ollutkaan päässä. Yhtään vähättelemättä miesten kokemaa kipua, mututuntuilen että naiset harvemmin jättävät hommia tekemättä kivun takia. Ei haeta sitä sairaslomaa, lapset hoidetaan kuitenkin, siivotaan kun on pakko jne. Sitten niihin oirekuvauksiin vastataan rehellisesti ja lääkärille jää se mielikuva ettei kipu ole niin kovaa että se vaikuttaisi päivittäiseen toimintaan = ei sulla mikään hätä ole ota burana. Kävin itse töissä kaksi vuotta vaikka jalassa oli murtuma koko sen ajan, tulin leikkauksen jälkeen sairaslomaltakin pois monta viikkoa etukäteen koska tuntui siltä että hommat pitää saada tehtyä.


amafobia

> Yhtään vähättelemättä miesten kokemaa kipua, mututuntuilen että naiset harvemmin jättävät hommia tekemättä kivun takia. Ei haeta sitä sairaslomaa, lapset hoidetaan kuitenkin, siivotaan kun on pakko jne. Sitten niihin oirekuvauksiin vastataan rehellisesti ja lääkärille jää se mielikuva ettei kipu ole niin kovaa että se vaikuttaisi päivittäiseen toimintaan = ei sulla mikään hätä ole ota burana Tätäkin on hei ihan tutkittu! Sydänleikkauksissa naisilla on huonommat ennusteet kuin miehillä, koska toipumiseen vaadittava täyslepo ei onnistu naisilta yhtä hyvin, koska on painetta hoitaa kotia ja lapsia, vaikka kotona olisi siis mies hoitamassa näitä asioita. :) Ja tämä huonompi ennuste oli nimenomaan yhdistetty siihen, että vaadittavaa toipumisaikaa ei pystynyt toteuttamaan.


[deleted]

Tämän kyllä huomaa omassa kotielämässä. Itse en tee oikeastaan yhtään mitään kun olen kipeä, mutta tyttöystävä hoitaa työnsäkin melkein normaalisti. Hänellä ne flunssat sun muut kestääkin sitten 2-3 kertaa pidempään, vaikka joka kerta nalkutan.


Kuraudocado

Hetkinen. Siis tästäkö se johtuukin, että omat flunssat kestävät huomattavasti kauemmin kuin puolison? Mies ei pistä tikkua ristiin kipeänä ja on täysin passattavana, mutta itse yleensä häärään kotitöiden kanssa sen verran minkä vointi sallii.


[deleted]

Korrelaatio ei ole kausaatio, mutta voihan se toki olla niin. Mielenkiintoista myös miten minua ja tyttöystävää on lapsesta saakka opetettu tässä siassa ihan eri tavoille.


amafobia

Joo meillä on ihan sama. Ei sillä että itse mitään töitä tekisin tai riehuisin, mutta kyllä sitä ruokaa on saatava napaan ja koira vietävä ulos ja muuta. Oltiin viime syksynä samassa flunssassa ja se oli itsellä 5-6 päivää. Mies makasi liikkumatta päivän tai kaksi ja oli kunnossa. Tai sitten mulla on vaan sysipaska immuunijärjestelmä.


zhibr

Kiinnostavana kontrastina, teini-iässä ilmeni vakava sairaus josta muistan moneen kertaan sanotun että "ei noin nuorella voi olla". Silti minulta (mies) asia tutkittiin, ja sain diagnoosin ja hoidon, eikä asia ole paljoa sen jälkeen vaivannut.


Kromii_

... Tampere?


_2plus2equals4_

Sain itse keskenmenon viikolla 11 ja jouduttiin tyhjentämään. Siitä huolimatta kohtuun oli jäänyt raskausmateriaalia, joka aiheutti jatkuvaa kipua ja verenvuotoa. Tätä siis en toki silloin tiennyt ja eka keskenmeno. Soitin neuvolaan mut käännytettiin normipuolelle koska en ollut "asiakas" enää. Lopulta sain kuitenkin ihan normilääkärin (en gynoa). Mieslääkäri ei tutkinut muuten kun paineli kohtua ja kysyi syönkö kipulääkkeitä ja sanoin että en koskaan syö kipulääkkeitä (ensimmäisen synnytyksenkin vedin luomuna vaikka pidin tietty mahdollisuutta ottaa lääkkeet mukana). Ei kuulemma voi olla mitään vaivaa jos ei syö kipulääkkeitä. Ulos. Vuoto ja kivut vain paheni ja soitin uudelleen terveysneuvontaan, jossa sanottiin että kyseiset seikat on keskenmenon jälkeen normaaleja 9 viikonkin ajan joten soita sen jälkeen jos vielä jatkuu. En enää saanu lääkäriaikaa. No en tiedä mistä helvetistä keksi ton 9 viikkoa - olisin varmaa siihen mennessä kuollut jo. No tässä vaiheessa se raskausmateriaali oli aiheuttanut kohtutulehduksen joka veti aika huonoon kuntoon. Lopulta en yksi lauantai pystyny enää juuri edes kävelee ku vointi yhtäkkiä romahti. Soitin päivystykseen ja kerroin oireet. Taas kysyttiin kipulääkkeistä ni valehtelin vetäväni kaikki lääkkeet ja silti sattuu. Pääsin lopulta tutkimuksiin gynen puolelle ja todettiin kohtutulehdus ja sain kahdet antibiootit. Onneksi ei ollut menny vielä verenmyrkytyksen puolelle kuten mun kaverilla ehti mennä. Myöhemmin siis kuulin hänen kokemuksistaan. Muutenkin keskenmenoon kaikkien vastaus oli vaa et "en näistä jutuista oikein tiedä" vaikka jopa yksi neljästä raskaudesta päättyy keskenmenoon....


MuchBroccoli

Aivan älytöntä, miten keskenmenokin on näin tuntematon käsite terveydenhuollossa. Tuli mullekkin yllätyksenä, kuinka yleisiä ne ovat. En myöskään tiennyt että kohtuun jäävä raskausmateriaali voi johtaa kuolemaan hoitamattomana. Tämä on ollut viime aikoina onneksi vähän enemmän tapetilla Roe vs. Waden myötä, koska kohtuun jääviä keskenmenojakaan ei saisi joissain osavaltioissa abortoida. Luulen, että naisiin lähinnä kohdistuvia terveysongelmia ei ole tutkittu pitkään koska kaikki ongelmat on suoraan laitettu hysterian tai jonkun yhtä älyttömän diagnoosin piikkiin. Monilla lääkäreillä näyttää olevan vaikeuksia myöntää, etteivät tiedä mistä ongelmat tai kivut johtuvat. Tiedä sitten mistä tämä johtuu. Haluavatko lääkärit näyttää vakuuttavilta potilaille, jota epätietoisuuden myöntäminen horjuttaisi vai eivätkö he ihan oikeasti vain usko etteivät tiedä kaikkea?


Fearless_lemming

Kuulostaa aika pahalta :/ kohtutulehdus on nimittäin yhtä vakava tai jopa vakavampi yleisinfektio kuin keuhkokuume ja henki voi helposti lähteä. Itselläni kun on kierukanlaiton jälkeen tullut pelkät oireet mutta ei esim. kohonnutta CRP:tä ja silti gyne määräsi kahden antibiootin kuurin ja otti melkein sairaalaan osastohoitoon. Aivan pöyristyttävää ettei neuvolassa/perusterveydenhuollossa olla kunnolla tunnistettu oireita.


Fearless_lemming

Mulla on ollut teini-ikäisestä lähtien pahoja ongelmia kuukautisten takia: olin jatkuvasti aneeminen ja hypovoleeminen koska runsaat menkat saattoi kestää 3kk putkeen + pyörtyilin kivusta. Jopa kyljen kääntäminen, tärinä auton kyydissä ja kantaisku kävellessä sattui aivan h*lvetisti alavatsaan & lantion alueelle. Mulla kävi hyvä tuuri, sillä toinen vanhemmistani oli tähän aikaan gynekologisen kirurgian implanttiasiantuntija/konsultti/tuotetuki ja varasi mulle ajan nopeasti tuntemalleen gynelle. Sain heti endometrioosidiagnoosin ja hormonilääkkeet. Nykyään käytän kierukkaa ja lisäksi keltarauhashormonia, joilla pyritään estämään kuukautiset kokonaan. Elämä on ihanan kivutonta. Muuten kokemukset naisena terveydenhuollossa ovat olleet merkillisiä, muttei kuitenkaan niin pahoja kuin voisi olla. Lähinnä sairaalassa kohtutulehdusten aikaan gyne ei ole sisätutkimuksessa yhtään varonut kipua vaan päinvastoin vaivannut kuin pitsataikinaa niin että melkein taju lähti. Olen elämäni aikana käynyt läpi mm. leikkauksia, joissa on laitettu isoja luita katki ja ollut näiden jälkeen teholla, kirurgialla, ja anestesia/kivunhoidolla. Vaikka leikkausten jälkihoidossa kipu on ollut samaa luokkaa kuin omissa menkoissa, leikkauskipuun annetaan kunnon mössöt ja menkkakipuun taas todetaan että ”ota burana”. Tämä on mielestäni merkillistä, sillä etenkin voimakas kuukautiskipu on viskeraalista kipua, jossa on olemassa kroonistumisen riski. Kipua ei tarvitsisi myöskään hoitaa pitkäaikaisesti opiaateilla, vaan esim. kierukka + kipukynnystä nostavat lääkkeet. Gynekologisten ongelmien kivunhoito on aivan surkealla tolalla. Lisäksi puutteellisesti hoidetusta kivusta huolimatta on pitänyt kyllä jaksaa osallistua opetukseen, koulutukseen, töihin siinä missä muutkin. Lievemmästä kivusta (esim. rannemurtuma) ymmärrystä ja joustoa saa paljon paremmin kuin invalidisoivasta kuukautiskivusta.


Fearless_lemming

Puhumattakaan siitä että endometrioosi voi aiheuttaa mittavaa kroonista hermokipua (pesäkkeissä häiriintynyttä hermokudosta), runnella sisäelimet niin että elimistä joudutaan kirurgisesti poistamaan osia, muodostaa fisteleitä esim. suolistosta vatsaonteloon -> vatsakalvontulehdus & sepsis, sekä tehdä pesäkkeitä sydämeen tai keuhkoihin, joihin ne aina kuukautissyklin mukaan vuotavat verta. Ja tähän sairauteen tuumataan etenkin julkisella/perusterveydenhuollossa jotain seuraavista: - olet luulosairas - koita nyt vaan pärjätä - ota burana


JunoBlackHorns

Nyt kiinnostaa koska tunnut tietävän aiheesta: Mulla on aika runsaat kuukautiset ja sen vuoksi raudan puutosta. Olen harkinnut hormonikierukkaa kuparin sijasta. Mutta aiemmin kokemukset hormoneista on ollut huonoja. "Mikään ei tunnu miltään olo" on tullut aina. Mietin että onkohan siinä perää, että hormonikierukassa se hormoni vaikuttaisi paikallisesti, eli ei olisi niin rajua? Oon kuullunut tosi monelta että menkkoihin on auttanut hormonikierukka. Uskaltaisinpa kokeilla.


amafobia

Mä lopetin e-pillerit just, ja onneksi lopetin näin yli 10 vuoden jälkeen koska helvetti mikä vaikutus niillä on näin jälkeenpäin todettuna. Olen tuota kierukkaa miettinyt, mutta muakin noissa hormonikierukoissa mietityttää juuri toi hormonien määrä ja niiden vaikutus. Kuparikierukka olisi tietenkin vaihtoehto, mutta niiden kanssa olen kuullut että kuukautiset voivat muuttua aivan helvetillisen runsaiksi ja kivuliaiksi jopa **vuoden** ajaksi, ja se pitää sitten vain kestää. Että tuollainen ruletti ei ehkä ihan kiinnosta. Ja lisäksi ahdistaa jo etukäteen ajatus siitä, että jos jotain kierukkaa lähtisi harkitsemaan, niin miten tarkkana ja vaativana sitä pitäisi itse olla koko ajan. Ja sekin pitää ottaa joskus pois ja vaihtaa. Mua siis ihan aidosti **pelottaa** kierukat, koska olen kuullut niistä ja niiden laitosta niin paljon huonoa. :D


Fearless_lemming

Joo ymmärrän hyvin että pelottaa, eikä tee yhtään mieli kun kuulee millä hoitomenettelyllä niitä välillä vaan asennellaan. Mäkään en uskaltaisi antaa kenenkään muun kuin mua hoitaneen gynen laittaa.


Fearless_lemming

Joo asia on just näin: hormonikierukka vaikuttaa paikallisesti siellä missä pitääkin ja voidaan käyttää korkeampia pitoisuuksia pienemmillä haittavaikutuksilla. Ehkäisyn lisäksi gynevaivoja hoidettaessa käytetään Mirenaa, jossa on enemmän keltarauhashormonia ja joka on isompikokoinen. Jos haluat Mirenaa kokeilla, kannattaa mennä gynelle joko julkisen tai yksityisen kautta, etenkin jos et oo koskaan synnyttänyt. Raskaus ja synnytys vaikuttaa mm. kohdun kokoon niin että Mirenan asetus sattuu vähemmän. Gynekologi osaa puuduttaa kohdunkaulan hyvin + osaa tarkistaa, onko kierukka hyvin paikoillaan, ettet seuraavaksi kotona synnytä sitä ulos. Jos toimenpiteestä tulee harvinainenkin komplikaatio, gyne osaa seurata ja tunnistaa. Jos jännität toimenpidettä ihan hirveästi tai kohdun liikuttelu sisätutkimuksessa sattuu kovaa, voit katsoa yksityiseltä gynen joka asettaa kierukoita yleisanestesiassa (yksityisellä tämä toki maksaa). Tätä voi julkisellakin pyytää, mutta on sitten eri asia, suostutaanko siihen. Mulla oli itselläni teini-ikäisenä niin, että kierukan laitto onnistui julkisella nukutuksessa nuoren iän ja kivun takia. Vaikka hyöty-haittasuhde on ollut aiempien hormonien kanssa huono, voi silti olla että hormonikierukka sopii. Jos silti tuntuu, että aiheuttaa liikaa sivuvaikutuksia, se voidaan myöhemmin nyppäistä vastaanotolla pois.


Garekin

Mulla alkoi jalkojen tuntohäiriöt kun olin 21-vuotias. Opiskelut juuri aloittaneena viittasin niitä vähän kintaalla, lienee vain stressiä. Ylipainoakin oli niin tk:ssa käskisivät vain laihduttamaan vaivat pois. Opiskelujen aikana, kun elämä oli pitkästä aikaa ok ja mielekästä tekemistäkin oli painoa lähti itsestään 22 kiloa. Mutta tuntohäiriöt, tasapainihäiriöt, sähköiskumaiset hermokivut toistuivat ja seuraavat 7 vuotta. Opiskeluja seurannut työttömyys, olihan nuori ilman minkään arvoisia kontakteja, vitutti ja masensi. Päädyin ennen voimakkainta jalkojen alta menoa kuntouttavaan työtoimintaan vanhainkotiin, missä puhelinnumeroni vuosi kahdelle asiakkaalle joista sain itselleni puhelinhäiriköitä, toisesta näistä miehistä yli vuodeksi. Hain sen työtoiminnan keskeytystä masennukseen vedoten, minkä sainkin mutta aika katkerasti. Oliko sitten onni vai epäonni, onni varmaan, että vuosia jatkuneet selvästi neurologiset vaivat johtivat MS-taudin diagnoosiin, kun yks kaks lattialla kirjaa lukiessa kroppa meni vyötäröstä alaspäin täysin tuntohäiriöiseen tilaan. Kävely oli viikkoja hankalaa, en oikein tuntenut jalkojani, tasapaino ei pitänyt koska koko ajan tuntui kuin nojaisin taaksepäin. Onko vika siinä sitten että olen ylipainoinen (taas) vai nainen, vai molemmissa, mutta kunnon hoitoa sai kyllä odottaa siihen asti kunnes vaiva oli semmoinen että minut voitiin sulloa MRI-koneeseen ja ottaa kuvia niistä vioista ja vaurioista. Ennen nepsy-tutkimuksiin ohjausta ei ollut koskaan puhettakaan mistään mielenterveyspalveluista tk:ssa.


CookieMuncher007

Samoja kokemuksia. Tuntohäiriöt on alkanut n. vuosi sitten enkä ole vielä käynyt lääkärissä kun pelottaa hulluksi leimaaminen. Miten sait lopulta lääkärit kuvaamaan sinut?


Garekin

Rutiinivalitus, jota olin tehnyt jo vuosia. Mutta tällä kertaa tosiaan kaikki vyötäröstä alaspäin turtana. Vuosien varrella oli ainakin tusina hoitajaa ja lääkäriä vaan nipistellyt varpaitani ja kohautellut olkiaan. Sillä kerralla kun tärppäsi: olin ilmeisesti puhunut tälle hoitajalle aikaisemminkin, koska hän muisti minut ja että olin puhunut tuntohäiriöistä aikaisemminkin, ja pisti asiaa eteenpäin. Ikuiset kiitollisuudet tälle tk hoitajalle. Ensimmäinen magneettikuvaus oli aika hämmentävän nopeasti tämän jälkeen. Älä pelkää, hae apua vain. Itseäni harmittaa että MS-tauti jäi noin pitkäksi aikaa hoitamatta. Nyt on lääkkeillä pysähtynyt, mutta vanhoja vaivojahan ne ei ota pois, ainoastaan aika ja tuuri saattaa ehkä siinä missä asian huonommaksi meneminen on satavarmaa. Oikeiden sanojen käyttö saattaa auttaa. Kutsuin omaa tuntohäiriötä vain "tunnottomuudeksi", kunnes yksi lääkäri alkoi saivartelemaan: "no mutta onhan sulla jotain tuntoa jaloissa kun voit kävellä". Itse korostaisin varmaan että päällä on tuntohäiriö ja että on ollut X aikaa. Mulla ne aluksikin kesti +2kk. Jos on fatiikkia, tai kognitiivisia oireita (mulla esimerkiksi unohtuu sanoja usein, käytän vääriä sanoja yms.), tai näön sumenemista, tai vaikka vaan ummetusta/virtsaamisoireita (mulla on noitakin juttuja käsitteleviä hermoja ehtinyt mennä rapakuntoon, urologilla todettu...) tai mitä vaan mysteerisen neurologisen oloista niin kerro niistä vaivoista. Tsemppiä.


Forsaken_Box_94

Itelle kerrottiin siit 10v ikäsest asti että menkkakivut pitää vaa sietää, 16v tarkastettiin, mutta eihän siinä ultrassa mitään ollu. 27v löyty sit kasvainta, endometrioosii ja yhteen liiskautuneita elimiä, munasarjahan siinä lähti, saattaa lähtee muutakin tulevaisuudessa. Koko helvetin elämän ajattelin et olin vaan nössö ja vasta naistenklinikalla tuli olo että joku otti tosissaan, sääli et piti onko puolelle asti mennä.


MuchBroccoli

Asuin muutaman vuoden pikkukaupungissa, jossa sain pöyristyttävää kohtelua hoitohenkilökunnalta sukupuoleni vuoksi. Kärsin tuolloin kroonisista hiivatulehduksista (jotka aina etenivät munasarjoihin asti tulehduttaen myös ne), eikä hoitaja suostunut suostunut antamaan minulle päivystysaikaa koska päivystävä lääkäri ei "tykännyt hoitaa naistenvaivoja". Sain inttämällä vihdoin ajan koska sama lääkäri päivysti useamman päivän putkeen, eikä lääkäri todellakaan piilotellut asennettaan tehdessään sisätutkimuksen. Oli aika nöyryytetty olo jälkikäteen. Jouduin saman ongelman vuoksi käymään useamman kerran päivystyksessä, kun en saanut millään kerralla saanut hoitoa. Sain muun muassa kuulla, että jatkuvat tulehdukset ovat normaaleja ja minun tulisi vain elää kivun kanssa, ja yhdellä kerralla sain reseptin antibiootteihin. Antibiootithan siis aiheuttavat hiivatulehduksia ja tämä tietenkin pahensi asiaa entisestään. Apteekissa kysyin jotain hiivalääkityksestä miesapteekkarilta. Apteekkari ei osannut vastata kysymykseen, "koska on mies eikä ole henkilökohtaisesti käyttänyt näitä lääkkeitä" ja haki naisapteekkarin palvelemaan minua. En muista mikä kysymys oli, mutta vastaaminen ei todellakaan olisi vaatinut apteekkarilta omaa käyttöä. Tuli taas fiilis että apteekkari ei halunnut palvella minua koska ei halunnut olla missään tekemisissä naisten ongelmiin liittyvien asioiden kanssa. Eikö apteekkarit tarvitse ammattitaitoa muiden lääkkeiden suhteen kuin mitä he ovat itse käyttäneet? Kokonaisuudessaan lääkärireissujen jälkeen tuntui, että minua yritettiin nöyryyttää "naisten vaivojeni" vuoksi ja hoitohenkilökunta selvästi ajatteli, että valitin tyhjästä. Lopulta hain apua isommasta kaupngista yksityiseltä, josta sain asianmukaista hoitoa. Vituttaa toki että jouduin maksamaan tonnin etätapaamisista yksityisen lääkärin kanssa vain että sain ohjeen noudattaa tiettyä ruokavaliota. Tulehdukset toki loppuivat ruokavalion myötä, mutta olisi säästynyt pitkä penni jos julkisella puolella ongelma olisi otettu tosissaan.


bangwagoner

Olen pahoillani, että oot joutunut sietämään tollasta paskaa.


trua

> lääkäri ei "tykännyt hoitaa naistenvaivoja". Ei pitäisi olla mitään asiaa lääkikseen tällaisilla ihmisillä. Pitäisi olla ensimmäinen kysymys pääsykokeissa, että vannotko hoitavasi kaikkien ihmisten kaikenlaisia sairauksia potilaan sukupuolesta, uskonnosta, etnisestä taustasta, ihonväristä, elämäntavoista, seksuaalisesta suuntautumisesta jne. riippumatta samalla tunnollisuudella.


ixramuffin

Ja kaikki vastaa "kyllä". Auttamatta jokaisella lääkärillä on enemmän ja vähemmän mieluisia hoidettavia, se on yksi tapa jolla lääkäri valitsee oman erikoisalansa. On toki epäammatillista tuoda niitä ilmi, mutta se on asia erikseen. Jos lääkiksessä olisi vain ihmisiä jotka vilpittömästi haluaa palvella kaikkia ihmisiä niin tulisi paljon huonompia lääkäreitä.


singeraddict

Mulla on melkeinpä (ehkä?) samaan vaivaan ihan samanlaisia kokemuksia. Paitsi että olin isossa kaupungissa, mutta eipä täällä sen ammattitaitoisempaa porukkaa ole. Kun viidennen kerran olin kk sisään terveyskeskuksen päivystyksessä hiivan takia niin sanottiin päin naamaa että syö vähemmän pullaa. Myös resepti edullisempiin hiivalääkkeisiin lopetettiin konsultoimatta minua kun olin kuulemma syönyt niitä jo tarpeeksi eikä minua oikeasti vaivannut mikään muu kuin pullansyönti, vaikka labrakokeet ja tutkimukset muuta sanoivat. Onneksi sait sentään apua yksityiseltä.


Don_Nagatomi

Erittäin ikävä kuulla, että oot joutunut tollasta kokemaan. Vituttaa sun puolesta.


Finboror

"shuomesha on maailman parash terveydenhuolto"


10102938

Vittumainen juttu ja toi lääkäri ei vaikuta kyllä ammattitaitoiselta tai siltä että olisi pätevä asiakasrajapintaan. Apteekkarin asemassa olisin kuitenkin miehenä tehnyt jokseenkin samoin, ja pyytänyt kenties asiasta paremmin tietävää naispuolista apteekkaria auttamaan, jo pelkästään asiakkaan mukavuuden takia. Joku muu asiakas olisi nimittäin vastaavasti voinut haukkua miespuolisen apteekkarin ammattitaidon hänen antaessaan neuvoja "naistenvaivoihin".


leo_wesker

Meikä sattuu olemaan transmiekkonen, ja voi pojat, että lekurilla käydessä on ero kuin yöllä ja päivällä. Ennen jouduin nahistelemaan lääkärin kanssa migreenilääkkeiden saannista, viimeksi riitti kun sanoi että mulla on aurallinen migreeni, lääkkeet loppu ja resepti homehtunut. Kerran jouduin käymään hakemassa antibiootteja virtsaputken tulehdukseen (hormonihoito heitti mulla aikansa taktisen paikan Ph-arvoilla häränpyllyä, mikä niitä sitten aiheutti). Piti ruveta toppuuttelemaan, kun lekuri rupesi valmistelemaan eturauhastutkimusta...


unluckysupernova

Tää on hurjaa et oot ite kokenut näin suoraan, oon muualta lukenu vastaavia. Tutkitustikin naisille määrätään useammin mieliala- kun kipulääkkeitä samaan vaivaan. Eli moni lääkäri kokee että vika on ennemmin päässä kun oikeesti totta eikä edes tutki.


Ryharl

Mulla ei oo huonoja kokemuksia terveydenhuollosta. Mutta suu loksahti auki kun luin tästä keskustelusta, että miksi kierukan laitossa ei saa puudutusta. Tää ei oo käynyt mun mielessäkään. Että voitaisiin puuduttaa. Itse jätin kierukan ottamatta ja oon syönyt e-pillereitä yli 10 vuotta, vaikka kierukka olisi terveellisempi ratkaisu. Siis nimenomaan asentamisen kivuliaisuuden takia olen kierukasta kieltäytynyt. Mutta että ois voitu puuduttaa. Eikä mun ois tarvinnutkaan ottaa isompaa määrää hormoneja suun kautta. Ei ois tarvinnut kärsiä pillereiden sivuvaikutuksista. Ois ehkä ympäristöön vapautunut vähemmän hormoneja. Oisin säästänyt rahaa. Jos ne vaan puuduttaisi.


ixramuffin

Puuduttaminen sattuu.


maxwelleve

Tää on muuten jännää miten usein miespuoliset terveydenhuollon ammattilaiset katsovat sopivaksi kommentoida naisille siitä miten "no ei oo omia kokemuksia tällaisesta" kun on jostain kuukautisiin, kohtuun yms. liittyvästä kyse. Ei kai teillä ole omia kokemuksia suurimmasta osasta mikä teidän potilaita vaivaa, ainakaan toivottavasti? Vaikea nähdä että samaa kommenttia tulisi jokaiselle aivohalvaus- ja sydänkohtauspotilaalle.


[deleted]

Hoidan määki naislääkärinä erektio-ongelmia vaikka ei mulla niistä ole omakohtaista kokemusta. Netissä on lääkäreille hyvä tietokanta josta tarkistaa hoitoketju ja tutkimusohjeet jos ei osaa lonkalta..


[deleted]

[удалено]


Finboror

Ota /s pois, heteromiehenä ei multa mitään dataa löydy erektioista


Finboror

"Enpä ole syöpää sairastanut en kyllä tästä nyt tiedä, kuole pois"


Northern_fluff_bunny

Reumapoliklinikan jokaisella työntekijällä tulee olla reuma, kihti, nivelrikko sekä osteoporoosi.


premature_eulogy

Onkologit eivät voi hoitaa keuhkosyöpää jos eivät itse yski veristä limaa ulos tasatunnein.


neela84

Omia kuukautiskipujani ei ole koskaan otettu tosissaan. Pahimmillaan ne on juurikin sellaisia, että pitää ottaa saikkupäivä; tuntuu kuin joku ottaisi munaarjoista ja kohdusta kiinni, vääntäisi ja tökkisi tulikuumalla puukolla. Kramppeja, ripulia ja kipua mihin ei pelkkä parasetamoli ja ibuprofeeni auta. Silti näillä pitää pärjätä koska "se nyt vain kuuluu asiaan". Vasta omien hoitoalan opintojen myötä opin että ei, se ei vain kuulu asiaan.


MisterCommonMarket

Tää on muuten yllättävän yleistä ja sitä tekevät sekä mies- että naislääkärit. Oma äiti joutui vuosia sitten sairaalaan keuhkokuumeen takia, ja yski siellä sairasvuoteessa niin kovasti, että yskiminen aiheutti pienen murtuman kylkiluuhun. Eivät lääkärit millään meinanneet uskoa häntä, että nyt kylkeen sattuu ja se pitää kuvata. Isäni piti käydä karjumassa heille, että nyt se saatana kuvataan ja piste. No kuvaukset tehtiin ja lääkärit tuli hyvin nolona kertomaan tulokset. Tarinan opetus on, että jos vain mahdollista, sairaalaan kannattaa aina yrittää saada joku kunnossa oleva ihminen tappelemaan puolestasi, koska varsinkaan naisia ei aina oteta vakavasti, kun he kertovat, että heitä sattuu jonnekin. Päätee erityisesti kaikissa "naistenvaivoissa", kuten kuukautisissa, kiurukoiden laitossa ja muissa tämmöisissä jutuissa. Suosittelen kaikkia miehiä pitämään tämän mielessä, jotta vaimonne ja tyttärenne oikeasti saavat hoitoa, kun he sitä tarvitsevat. Kun oma vaimoni oli teini-iässä, niin hän sai hoitoa kuukautiskipuihin vasta, kun hän oksensi ruokakaupan lattialla, koska sattui niin paljon. Kivut olivat siinä vaiheessa jatkuneet jo vuosia, mutta häntä ei lääkärissä otettu vakavasti, annettiin vain buranaa.


rihardi2

Äitisi oli kuvattu varmasti päivystyksessä keuhkokuvan suhteen ja todettu keuhkokuume ja luultavasti muuta poikkeavaa ei todettu. Kylkiluun murtuma voi joskus tulla yskimisen seurauksena ja hyvin usein niitä ei kuvata, koska se ei vaikuta hoitolinjaan jos ainoa oire on kipu. Kuvaus tehdään ainoastaan, jos epäily herää ilmarinnasta esim luu pistäny keuhkon puhki, jolloin olisi voimakasta hengenahdistusta ja hiljentyneet hengitysäänet kivuliaalla puolella. Jos potilas on osastohoidossa niin silloin piikki on käytännössä auki ja potilaalle tehdään tarvittavat tutkimukset. Yskimisen takia kylkiluita menee ja kuvantamista ei tehdä, jos hoitolinja on sama löydöksestä huolimatta. Jos näin, kuvaus oli turha. Useimmiten omaiset ovat tyytyväisiä, kun keskustellaan hoidosta riittävästi ja omaiset ymmärtävät, mitä on tehty ja miksi. Viestinnässä ne useimmat virheet tulee eikä hoidon toteutuksessa.


[deleted]

Vaikuttiko kuvauksen tulos mitenkään hoitoon? Käsittääkseni kylkiluunmurtumumia ei mitenkään erityisesti hoideta. Eli jos ei suuremmin hoitoon tämä diagnoosi vaikuttanut, niin sittenhän äidillesi tehtiin turha tutkimus joka myös lisää syöpäriskiä. Parempi ois ollut jättää tekemättä.


nailsnotlegos

Symppaan vähän lääkäriä koska eivät he voi alkaa sanomaan että jokin toimenpide sattuu paljon koska kivun määrä liittyy myös siihen kuinka paljon luulet asian sattuvan. Mitä noihin kuukautiskipuihin tulee niin tulehduskipulääkkeet toimivat paremmin niihin kuin vahvemmiksi mielletyt kipulääkkeet ja niihin liittyy pienempi riski, hormonaalinen ehkäisy olisi auttanut parhaiten.


DestroyerOfTheGalaxy

Pistää vihaksi tämmöinen.


ImaginaryScary

Muistan kun kävin teininä lääkärissä kysymässä e-pillereitä koviin kuukautiskipuihin. Olin vastaanotolla huoltajani kanssa, koska paha sosiaalisten tilanteiden pelko, ja jouduin jatkuvasti katsomaan huoltajaa, jotta hän auttaisi tilanteessa, koska sen sos. tilanteen pelon lisäksi lääkäriä, virolainen nainen, oli vaikea ymmärtää. En saanut pillereitä koska en harrastanut seksiä kenenkään kanssa ja lääkäri neuvoi vain ottamaan särkylääkettä kun kivut alkaa. Ärsytti että huoltaja ei sanonut oikein mitään, vaikka oli nähnyt millaisessa kunnossa olin pahimpien kipujen aikaan; oksensin, en melkein pystynyt kävelämään, taju meni about tunniksi särkylääkkeen ottamisen jälkeen, ja jouduin olemaan poissa koulusta vähintään yhden päivän kuussa, joskus enemmän. Pari kuukautta lääkäri käynnin jälkeen olin kotona ja pahat kivut alko. Äiti antoi särkylääkkeen, mutta se tuli heti ylös. Jouduin suostuttelemaan antamaan uuden ja hän antoi jonkun vatsansuoja pillerin kanssa. Yritin pidättää oksennusta niin kauan kun vain voin, mut ne pillerit tuli ulos melkeen heti. Katselin sitä ei sulanutta särkylääkettä siinä oksennuksen seassa ja muistelin lämmöllä sitä lekuria. Ei kai se särkylääke paljoo siin lattialla auta. Muutaman tunnin kärvistelin sohvalla, taju osittain poissa. Pistin silmät kiinni ja ku avasin, oli sattaanu mennä puol tuntii. Edes oma sylki ei tahtonu pysyy sisällä. En vaivautunu menee lekuriin. Lopulta sain pillerit kun aloin panemaan ja ne autto paljon. Kipuja oli aina silloin tällöin, mut pahimmat oli poissa. Muutama vuosi taaksepäin ja jouduin jättämään pillerit toisen lääkkeen vuoksi. Kivut tuli takaisin, mutta huomattavasti vähenpänä mitä oli ollut teininä. Nyt olen alkanut liikkumaan enemmän ja pudottamaan painoa, ja kipuja ei ole melkein olleenkaan. Olen vielä elämäntapa remontin alkupäässä, joten toivottavasti kivut helpottaa viel enemmän. Olin valmis luopumaan kohdusta, koska en edes halua lapsia, ja tiedän että multa ei mun iän takia leikkatais, mietin sen kohdun poistamista itse, kun odottelin sen särkylääkkeen vaikuttamista. Vituttaa aivan suunnattomasti miten jopa toiset naiset normalisoi kuukautiskipuja. Ei ole mitään normaalia siinä et kerran kuussa on niin pahat kivut ettei pysty kävelemään, tai joudut olemaan poissa koulusta/töistä. Oon onnellinen että nää kivut alkaa vihdoin helpottamaan. Mua on alkanu pelottaa jatkuva särkylääkkeitten syöminen, ja tottakai yleisesti se et niin moni päivä on menny hukkaan vaan kipujen takia. Kipu ei kuulu kenenkään elämään ja on typerää että niin vähän tehdään kuukautiskipujen helpottamiseksi.


evelinlin

Yhdellä tutulla kivut ja outo verinen vuoto kuitattiin menkkakipuina, annettiin ehkäisypillerit että kivut lieventyis. Meni yksityiselle, ultrattiin ja kohtutulehdushan se siellä... :)


kukkelii

Jep, tästä on dataa ihan maailmanlaajuisesti. Ehkä uskottavin selitys on se, että naisten kivut eivät näy päällepäin yhtä usein kuin miesten ja jääräpäisten ihmisten aivoon ei uppoa, että joku asia voi olla pielessä tai joku paikka voi olla kipeä, vaikka sitä ei näe.


MuchBroccoli

Lisäksi samat sairaudet voivat ilmetä eri tavoin sukupuolesta riippuen. Esimerkiksi sydänkohtauksen oireet ovat yleensä erit naisilla ja miehillä. Miehillä tulee juurikin nämä yleisesti sydänkohtauksesti tunnistettavat oireet, kuten vasemman käden kipu ja sydänkipu, josta syystä naisten sydänkohtaukset diagnosoidaan keskimäärin noin tunnin myöhemmin. Tämä tutkimus perustui Jenkkeihin, ja siihen viitattiin kirjassa Näkymättömät naiset. Suosittelen kaikkia lukemaan.


CatCatRatRat

Voin omalta osaltani vahvistaa että mun kivut ei näy toisille ihmisille. Mun automaattinen reaktio kipuun on jonkunlainen dissosiaatio, joka päällepäin näyttää siltä että tuijottelen rauhallisena ympärilleni enkä puhu mitään. Kysyttäessä pystyn kuitenkin vähäsanaisia vastauksia antamaan. Kierukan asennuksen jälkeen lääkäri kehui miten rauhallisena olin pysynyt, vaikka tosiasiassa olin niin kauheissa kivuissa että meinasin oksentaa, koko huone sumeni mun mielessä enkä kunnolla tajunnut mitä lääkäri puhui.


unluckysupernova

Mä taas meinasin pyörtyä siihen asennukseen niin gyne huusi mulle että voisit pysyä tajuissaan edes ku hänellä on tää kesken, ei siis yrittäny tehdä asialle mitään sillee herätelläkseen vaan hankaloitin hänestä toimenpidettä…


Forsaken_Box_94

Hei mulla sama, mulla oli korvajuttu minkä takia piti jonku ronklata tulehtunutta tärykalvoa pois joka päivä ja imuroida puhtaaksi, joka kerta naureskeli ja kehu, koska jos oot vaa hiljaa etkä itke hysteerisesti, oot täysin ok.


shaijis

Kuukautiseni alkoivat kunnolla, kun olin 12, ja ne olivat alusta asti aivan saatanalliset. Kipu oli hirveää ja vuotomäärä suhteellisen iso. Burana auttoi kipuihin, mutta se piti toki osata ottaa ajoissa -- heti, kun alkoi vähän tuntua, että edellisen vaikutus alkaa heikkenemään. Buranan vaikutus alkoi 30-45 minuutissa, jossa kipu kerkesi yltymään etäisestä häivähdyksestä siihen pisteeseen, etten päässyt lattialta ylös ja saatoin oksentaa. Lohdutuksena sain lähinnä kuulla, että synnytyksen jälkeen "saattaa helpottaa". Ihan kiva, tosin jo silloin tiesin, etten halua lapsia :) Minulla oli myös hemoglobiinit tosi alhaalla. Ysiluokalla terkkari soitti rutiiniterveystarkastuksen jälkeen verikokeiden tuloksista sillä mielellä, että *missäs olet? Luokkaretkellä? Miten? Siun ei verikokeiden perusteella pitäisi jaksaa kuin nukkua*. Lääkkeenä kiskoin rautalisää kuurina, ja syyksi kuitattiin runsaat kuukautiset. (En muista, missä lukemissa hempparit olivat. Eivät ne kai edes olleet alle sadan, mutta terkkari teki siitä jotenkin tosi ison numeron; tosin ei niin isoa, että syytä olisi tutkittu edes laajemmalla verenkuvalla.) 17-vuotiaana sain pillerit kuukautiskipuihin. Ne eivät auttaneet, mutta sain luvan syödä kolme liuskaa putkeen, jolloin kärsimysnäytelmä toistui vähän harvemmin. Burana alkoi tehota heikommin heti pillereiden aloittamisen jälkeen, ja vaikka PMS-oireilu oli ollut aika olematonta aiemmin, se alkoi pahentua välitiputteluvuodon ja esikipuilun muodossa. :) Söin kuitenkin muutaman vuoden niitä, kunnes kyllästyin sivuoireisiin ja lopetin. Siitä asti olen pärjännyt Buranalla, kuukupilla ja kumeilla. Minulla on 800mg Burana-resepti ja määräys syödä niitä kolme kertaa päivässä heti PMS-oireiden alettua aina siihen asti, että kuukautiset loppuvat. Minua kuitenkin ahdistaa marinoida itseäni niin tujulla määrällä Buranaa, joten kaikkeen pahimpaan oireiluun (sellainen vittumainen miesflunssamainen voimat vievä lämmönnousu, välillä aika kovakin kipuilu, päänsärky) saatan ottaa puolikkaan. Kun helvetin portit sitten aukeavat, niin sitten tinttaan kokonaisia kellon kanssa. Nykyään Burana taas toimii jo siis vähän paremmin kuin tuolloin e-pillereiden kanssa, mutta kokonaan kipu ei enää häviä. Joskus on ihan hyviä kuukautisia ja pystyn jopa tekemään juttuja, mutta toisinaan kipu vie Buranoineen päivineenkin jalat alta. Yleensä sellainen keskivertokipu on semmoista, no, tiedättekö hiusmurtumasta aiheutuvan kivun? Mursin pari sormea lapsena ja menin lääkäriin vasta seuraavana päivänä, kun sormet olivat turvoksissa, erittäin kipeät ja arat ja täysin käyttökelvottomat, ja se voisi ehkä päästä aika lähelle. Tosi kovaa vihlontaa, jos sormia koitti käyttää, mutta jos niitä ei liikuttanut, se oli semmoista tympeää taustakipua, jonka kanssa kyllä pystyi olemaan itkemättä ja ehkä tekemäänkin jotain muuta, mutta kyllä se vähän haittasi kuitenkin. Se on parhaimmillaankin sellaista tympeää, koko ajan läsnä olevaa epämääräistä kipuilua koko alavatsan ja -selän alueilla. Kyllä minä kävin muutama vuosi sitten naistenpolilla kipuasioissa ja minua ronkittiinkin oikein useamman lääkärin toimesta, mutta eiväthän ne mitään muuta saaneet aikaiseksi kuin, no, verenvuotoa, kramppeja ja kuukautiskipumaista kipuilua. Antoivat ne kierukkareseptin. Koitin käydä terveyskeskuksessa laitattamassa sitä, ja varustauduin ottamalla tuon 800 mg Buranan hyvissä ajoin ennen käyntiä. No paskan vitut siitä mitään iloa ollut. :D Lääkäri tunki välineet sisälle ja totesi että nyt on kohtu auki nii avataanpas tämä kierukkapaketti, mutta kramppailin niin pahasti ettei laitto lopulta edes onnistunut -- hyvä että sai välineet vielä ulos. Sanoi laittavansa lähetteen naistenpolille, että meen sinne laitattamaan kun voivat puuduttaa, mutta sanotaanko että ei ole kiinnostanut. :) Vuosin verta kuin pahimpina kuukautispäivinä ja kramppailin koko loppuillan, vaikkei sisälläni enää siis ollut edes mitään. "Koita rentoutua" no perkele koita itse, kun teikäläisen vittua revitään saatana pihdeillä auki ilman puudutusta. (Muiden kommenttien lukemisen jälkeen varmaan ihan hyvä vaan, ettei väkisin survonut sitä kierukkaa sisälle miten sattuu. Se nyt olisi vielä puuttunut, että se olisi ollut siellä huonosti ja aiheuttanut lisätulehduksia ja muuta hauskaa.) Kukaan terveydenhoidon taholta ei ole muuten edes epäillyt endometroosia, mutta toisaalta vaikka sen oireita olisikin, ei kai sitä ruveta tutkimaan, kun en halua lisääntyä? Varsinkaan, kun muutenkin olen melkolailla syrjäytynyt pitkäaikaisista, toistuvista masennusjaksoista kärsivä ahdistushäiriöinen läski milleniaalinainen, jolla on perussairauksia enemmän kuin yhdessä kädessä sormia. :) En ole kansantaloudelle muu kuin rasite. Jatkuvan alhaisen hemoglobiinin syyksi muuten paljastui keliakia. *Kun olin* ***27.***


Aquelll

Mä tulevana (miespuolisena) sairaanhoitajana olen kohdannut tämän ongelman. Naisten terveysongelmia ei ole vain tutkittu tarpeeksi eikä niin tehdä vieläkään. Esimerkiksi naisten sydäninfarktit jäävät usein huomaamatta koska oireet ovat erilaisia kuin miehillä. Kyllä alan ammattilainen tuntee sukupuolesta huolimatta ne ns. "naisten vaivat" jos siitä on tieteellistä näyttöä ja tietoa. Patriarkaalinen järjestelmä on tälläkin alalla edelleen painajainen jonka korjaamiseksi täytyy tehdä paljon töitä. Ja anna olla jos olet vielä psykiatrinen potilas ja sen lisäksi nainen. Kukaan ei usko että sulla edes voi olla somaattisia sairauksia vaikka erikoislääkäri olisi ne todennut. Tämä on hoitoalan ammattilaisten kollektiivinen asenneongelma jolle pitää oikeasti tehdä jotain. Ja tähän syyllistyy myös naispuoliset hoitajat, ei pelkästään miehet.


mimirthful

Toi mielenterveysongelmat + muut sairaudet on kyl vittumainen kombo hakea apua. Mut meinattiin pari vuotta sitten käännyttää pois päivystyksestä lääkärin toimesta sen takia että ”sulla on vaan ahdistuskohtaus kun sulla on toi ahdistushäiriö”, kun Itkin kivusta, kunnes kun hoitaja mittas tulehdusarvot jotka oli yli 200 ja vietin viikon osastolla kovissa kivuissa. Tänävuonna alkoi vihdoinkin diagnosointiprosessi missä yritetään selvittää että onko mulla sjörgrenin syndrooma, sen jälkeen kun oon yli vuoden valittanut jatkuvasti kipeistä sylkirauhasista ja nivelkivuista, ja mulle on vaan toitotettu että sä vaan narskutat ahdistuksen takia hampaita nii paljon että siks sattuu leukaan ja nivelkivut on psykosomaattisia. No, pari kuukautta sitten kuvattiin ja mun sylkirauhasista kuulemma näki että ne on ollut jo tosi pitkään kroonisessa tulehduksessa. Nyt oon neljättä kuukautta odottanut aikaa korva-nenä-nielulääkärille jonka pitäis jatkaa tutkimuksia. :/


amafobia

Mä en oo varma miksi jaksoin kirjoittaa näin pitkän viestin jonnekin alaäänestetyn ketjun viimeisimpään nurkkaan, joten postaan tän myös tänne ylätasolle. > Silti on mielestäni myös niin, että ei ole yhteiskunnallisesti rakentavaa esittää kaikkia naisten kokemia ongelmia miesvihamieliseen sävyyn **tai ylipäätään yksinomaan miehistä johtuvina ilmiöinä**, kuten esimerkiksi tässä on tehty. Tämä olisi tosi kaunis ajatus, jos eläisimme jossain muunlaisessa yhteiskunnassa. Elämme kuitenkin todellisuudessa, jossa naiset eivät ole olleet edes lain edessä samassa asemassa kuin miehet kuin joitain vuosikymmeniä. Naimisiin menevät naiset saivat päättää omasta sukunimestään vasta 1985 alkaen. Tällaisessa viitekehyksessä monet asiat ovat miesvaltaisen yhteiskunnan tulosta, ja näitä historiallisia asioita ei ihan muutamissa vuosikymmenissä tai puolessa vuosisadassakaan kurota takaisin. Lääketieteen saralla aikaansaatu tuho naisten terveydelle on jo sanoinkuvaamatonta. Nykyään tilanne on tietenkin muuttumassa, mutta se ei korvaa sitä, miten vuosikymmenten ajan lääketieteen tutkimuksissa miespuoliset tutkijat tutkivat asioita miesten näkökulmasta, ja tutkimuksia rahoitti miesvaltaiset instanssit karsien tutkimuskohteita lisää, ja tutkimuksessa käytetään pelkkiä miespuolisia koehenkilöitä. Nykytiedon valossa tiedetään, että lääkeaineet vaikuttavat miehiin ja naisiin aivan eri tavoin. Aikaisemmin oletettiin, että naiset ovat vain pieniä miehiä, joilla on vähän ekstra hormoneja, vaikka tämä ei voi olla kauempana todellisuudesta. Nykytiedon valossa tiedetään, että kaikki lääkeaineet eivät sovi sekä miehille ja naisille, ja että lääkkeiden annostukset vaihtelevat myös rajusti. Tiedetään myös, että eri tautien oireisto vaihtelee miehillä ja naisilla. Vuosikymmeniä opetettiin, että sydänkohtauksen oireistoon kuuluu käden puutuminen ja rinnan puristus, vaikka tämä ei pidä naisten kohdalla paikkaansa. Herranjestas sentään, endometrioosi vaivaa 10% naisia, mutta sen perussyytä ei tunneta. Klitoriksen koko rakenne on selvitetty vasta 2000-luvulla, vaikka se on seksuaaliselta merkitykseltään analoginen penikselle. Nykyisten hoitoperiaatteiden mukaan kierukoita asennetaan ilman puudutusta koska "kohdunkaulassa ei ole hermoja", vaikka tämä ei pidä paikkaansa, ja toimenpide on aivan helvetin tuskallinen.


Snoo99779

Rasahti tuo "kohdunkaulassa ei ole hermoja" aika pahasti. Ai saatana kun mikään ei satu niin paljon kuin kohdunkaulan tökkääminen kuukautisten aikana. Gyne kerran jollakin apparaatillaan tökkäsi sitä oikein reilusti ja kouristin välittömästi irti penkistä.


Glittering_Tea5621

Aivan. Ja samalla tämä vallitseva kultuuri tarkoittaa, että naisten on helpompaa kertoa kivuistaan ja huolistaan vastaanotolla. Miesten odotetaan kestävän kipua paremmin. Naisilla fyysinen kipu korostuu, kun taas miehet reagoivat muuttamalla käyttäytymistään ja purkamalla huonoa oloaan ja huoliaan ympäristöönsä. Naiset elävät selvästi miehiä terveempinä. Miesten kuolleisuus syöpiin ja sydän- ja verisuonitauteihin on 50-100% suurempi kuin naisten. Silti naiset käyttävät miehiä selvästi enemmän terveyspalveluita aikuisiällä. Väitänkin nyt, että vaikka avioituneilla naisilla olisi ollut oikeus päättää sukunimestään jo 2000 vuotta, ja vaikka kaikki lääketeollisuus ja lääkärikoulutus olisi sinun kaltaistesi naisten järjestämää, silti naisten kokemia oireita ei lääkärin vastaanotolla otettaisi yhtä vakavasti kuin miesten. Ihan siitä syystä, että tiedetään naisten käyvän herkemmin kertomassa oireistaan. Ja julkisella puolella hoito suunnitellaan tilastojen ja todennäköisyyksien mukaan, jotta vähille rahoille saataisiin paras kate. Mitä todennäköisemmin vaiva ei ole vaaraksi, sitä todennäköisemmin ohje kuuluu "mene kotiin, ota burana ja tule takaisin jos kipu pahenee niin että taju lähtee."


amafobia

> Aivan. Ja samalla tämä vallitseva kultuuri tarkoittaa, että naisten on helpompaa kertoa kivuistaan ja huolistaan vastaanotolla. Miesten odotetaan kestävän kipua paremmin. Naisilla fyysinen kipu korostuu, kun taas miehet reagoivat muuttamalla käyttäytymistään ja purkamalla huonoa oloaan ja huoliaan ympäristöönsä. Jep juuri näin, olen ymmärtänyt että miehillä on ilmeisen usein vaikeus hakeutua lääkärin vastaanotolle ja kertoa vaivoistaan. Miehiä pitää ehdottomasti kannustaa menemään lääkäriin pienemmällä kynnyksellä. >Naiset elävät selvästi miehiä terveempinä. Miesten kuolleisuus syöpiin ja sydän- ja verisuonitauteihin on 50-100% suurempi kuin naisten. Silti naiset käyttävät miehiä selvästi enemmän terveyspalveluita aikuisiällä. Tämä taitaa olla varsin vahvasti sidonnainen elintapoihin - esimerkiksi naimisissa olevat miehet ovat terveempiä kuin sinkkumiehet. Vastaavasti itseasiassa sinkkunaiset ovat terveempiä kuin naimisissa olevat naiset... :D Mutta toki, naiset käyttävät ehdottomasti enemmän terveyspalveluita kuin miehet. En tiedä, oliko sinulla jotain tarkempaa tilastoa tuosta määristä ja käyntien syistä, mutta naiset joutuvat jo varsin nuoresta asti ramppaamaan lääkärissä ihan naisena olemisen takia. Itse olen ainakin näin piirun vajaa 30-vuotiaana käynyt pelkästään naiseuteen liittyvien vaivojen takia pikaisella matikalla noin 20 kertaa lääkärillä, ja tuohon päälle vielä noin 25 lisää geenimutaation takia, jota ei tarvitsisi tarkkailla, jos olisin mies ([tarkat speksit täältä](https://old.reddit.com/r/Suomi/comments/vzgfma/naisten_kokemia_kipuja_v%C3%A4h%C3%A4tell%C3%A4%C3%A4n_ja_sill%C3%A4_on/ig9mm1x/)). Eli ensimmäisen 17-vuotiaana tehdyn e-pillerienhakureissun jälkeen olen ollut lääkärillä vajaa neljä kertaa vuodessa, koska olen nainen. Toki, en ole siis edes vielä ehtinyt harkita mitään lastenhankintaa. En edes osaa keksiä, montako lääkärireissua yhdestä raskaudesta seuraa. Kellään ideoita täällä? :D >Väitänkin nyt, että vaikka avioituneilla naisilla olisi ollut oikeus päättää sukunimestään jo 2000 vuotta, ja vaikka kaikki lääketeollisuus ja lääkärikoulutus olisi sinun kaltaistesi naisten järjestämää, silti naisten kokemia oireita ei lääkärin vastaanotolla otettaisi yhtä vakavasti kuin miesten. Ihan siitä syystä, että tiedetään naisten käyvän herkemmin kertomassa oireistaan. Ja julkisella puolella hoito suunnitellaan tilastojen ja todennäköisyyksien mukaan, jotta vähille rahoille saataisiin paras kate. Mitä todennäköisemmin vaiva ei ole vaaraksi, sitä todennäköisemmin ohje kuuluu "mene kotiin, ota burana ja tule takaisin jos kipu pahenee niin että taju lähtee." Mun mielestä tuntuu vähän nurinkuriselta ajatella, että koska naiset käyvät lääkärissä, heidän vaivansa tulisi ottaa vähemmän vakavasti. Näin ainakin ymmärrän, että yrität tässä kommunikoida. Minusta on hieman outoa, että tässä vaikutat hieman syyllistävän naisia siitä, että he käyvät useammin lääkärissä (jolloin heidän vaivansa eivät ole sitten niin vakavia), mutta edellisessä kappaleessa itsekin huomautat, että naiset elävät terveempinä, ja että miesten kuolleisuus syöpiin sekä sydän- ja verisuonitauteihin on suurempi. Kai varmasti ymmärrät, että näillä asioilla on olemassa looginen yhteys?


Glittering_Tea5621

Mä näköjään katsoin samoista luvuista kokonaismenoja, joissa naisten osuus on selkeämmin suurempi. Ero ei ole yhtä suuri yli 50 vuotiaissa henkeä kohti, koska naisilla on vanhemmassa väessä yliedustus. Lyhyesti yritin sanoa, että jos käy useammin vastaanotolla kertomassa kivuistaan, tulee useammin "torjutuksi". Minusta sinun avauksesi väitti, että naiset tulevat torjutuksi sukupuolen perusteella. Jos miehillä olisi vastaavat lisääntymiselimiin liittyvät kuukautiskivut ja sairaudet, ja he joutuisivat yhtä usein käymään lääkärissä, eikö heille syntyisi vastaavia kokemuksia yhtä suuri määrä? Se on sitten kokonaan eri keskustelu, onko kohtelu oikein vai ei. Vaikka olisin oikeassa ja kyse olisi ennen kaikkea tilastollisesta todennäköisyydestä, pitää tietenkin yrittää hoitoa parantaa.


amafobia

> Naiset elävät selvästi miehiä terveempinä. Miesten kuolleisuus syöpiin ja sydän- ja verisuonitauteihin on 50-100% suurempi kuin naisten. Silti naiset käyttävät miehiä selvästi enemmän terveyspalveluita aikuisiällä. No täältähän tämä löytyy: https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/tasa-arvon-tila/hyvinvointi-ja-terveys/sukupuolten-hyvinvointi-ja-terveyserot Naisista joka viides ja miehistä joka seitsemäs syö riittävästi kasviksia. Miehistä 79% ja naisista 26% ylittää viikottaisen punaisen ja prosessoidun lihan käyttösuosituksen. Miehet toki liikkuvat enemmän: 39% miehistä ja 34% naisista saavuttaa Käypä hoito -liikuntasuositukset. 55-74-vuotiaista miehistä 53% käyttää liikaa alkoholia, naisista 28%. Kaikissa ikäryhmissä alkoholiperäisiin syihin kuoli vuonna 2008 1269 miestä ja 414 naista. Tupakoinnissa ollaan melko tasan: miehistä 15% ja naisista 13% tupakoi. PIKAEDIT: Eli siis eikö tuo varsin pitkälle selitä eroja vaikka sydän- ja verisuonitaudeissa? Vai mikä mahtoi olla tarkoitus sille, että nostit asian esille? Jonkun vanhan 2002 lähteen mukaan naisten terveydenhuoltoon menisi 50% enemmän rahaa kuin miesten. [Tämä THL:n 2014 raportti](https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/116156/URN_ISBN_978-952-302-192-1.pdf) kuitenkin sanoo, että terveydenhuollon menoista 56,9% kohdistuu naisille, kun naisten osuus väestöstä on 50,9%. Raportin kuvasta 1 (s. 17) nähdään, että ikäryhmittäin terveysmenot ovat varsin tasaisia, paitsi lisääntymisikäisillä (23-36-vuotiailla) ja taas yli 85-vuotiailla naisilla hieman suuremmat kuin miehillä. En osaa sanoa, voiko tästä päätellä, että naiset käyttävät merkittävästi enemmän terveyspalveluita. Yli 85-vuotiaissa terveysmenojen erot ovat suurimmat, miehillä 18 881€ ja naisilla 22 111€, mutta en osaa sanoa, tuleeko jotain vääristymää jo siitä, miten paljon enemmän yli 85-vuotiaita naisia on kuin miehiä. Itseasiassa olen varsin yllättynyt, miten pienet erot ovat ikäluokassa 18-40v: miehillä 1602€, ja naisilla 2304€, koska jo biologia tuo aivan erilaisen tarpeen terveydenhuoltoon naisilla.


Sytytyskin

Toisaalta taas useammin on tullut vastaan tilanteita, jossa on perustellusti epäilty kipujen olevan psykosomaattisia eikä ilmeisen elimellisiä. Tämä taas on huomattavasti yleisempää naisten kohdalla. Siitä sitten vedetään virheellisenä johtopäätöksenä, että kivut on "keksittyjä" vaikka tämä ei ole lainkaan sama asia.


KamahlYrgybly

Kipu on vaikea asia hoitaa, koska sitä ulkopuolinen ei voi objektiivisesti mitata. Suurin osa kivuista ei vaadi leikkaushoitoa. Silloin hoitona on kipulääkitys, ehkä kuntoutus sekä muut lääkkettömät keinot. Kipulääkityksen kulmakivet ovat tulehduskipulääke, esimerkiksi se kuuluisa burana (jos ei ole vasta-aiheita kuten mahahaava, sydänvika, munuaisvika ym), sekä parasetamoli. Jos sitten nämä peruskipulääkkeet eivät auta, näitä tehokkaampia lääkkeitä ovat sitten opioidit. Ehkä peruskansalainenkin ymmärtää, että lääkärit eivät mielellään aloita morfiinijohdannaisia ihmisten kipujen hoidoksi jos ei aivan välttämätöntä. Sivuvaikutukset ovat merkittäviä, ja riippuvuusriski olemassa. On myös olemassa osa ihmisistä jotka hakeutuvat lääkäriin nimenomaan näitä päihdyttäviä kipulääkkeitä hankkimaan. Että kun ihminen hakeutuu jostakin kipuasiasta lääkäriin, ja saa ohjeen syödä buranaa, ei se ole välttämättä siksi että lääkäriä ei asia kiinnosta, vaan siksi että burana on helvetin hyvä lääke moneen asiaan, tehokas ja turvallinen oikein käytettynä, ja voi olla ettei parempia hoitovaihtoehtoja ole olemassa. Toki monissa artikkelissa kuvatuissa kipuilmiöissä on hoitovaihtoehtona myös hormonaaliset ehkäisyvalmisteet, jotka tehoavat useimmiten myös hyvin, jos niitä pystyy käyttämään sivuvaikutuksilta, ja niillekkin on olemassa vasta-aiheita... Varmasti osa lääkäreistä vähättelee naisten kipuongelmia. Tämä on koska osa lääkäreistä on kusipäitä. Kuten osa ihmisistä on kusipäitä ammattiin tai sukupuoleen tai rotuun tai mihinkään katsomatta. Todennäköisesti nämä samat lääkärit vähättelee montaa muutakin vaivaa kusipäisyyttään tai kyynistymisensä seurauksena, tai puhtaasti osaamattomuuttaan. En tiedä voidaanko tästä vetää suuria johtopäätöksiä koskien naisten ja miesten saamaa hoitoa terveydenhuollossa. Aina löytyy tapauksia jolloin asiat ovat menneet pieleen syystä tai toisesta ja on saatu epäasiallista hoitoa ja kohtelua. Kunhan vain ihmiset muistaisivat myös ne tilanteet, jolloin on saatu tarvittava apu ja ongelmat ratkottua vastaanotoilla. Media kun vain tykkää niin pitää nyrkkeilysäkkinään terveydenhuoltoa. Ei auta ketään, että luodaan kansalaisille mielikuva että terveyskeskukset ovat arvauskeskuksia ja julkinen terveydenhoito perseestä (toisin kuin voittoa tavoitteleva yksityinen terveydenhuolto...), jolloin lähtökohtaisesti on kielteinen asenne sitten hoitoon sitä tarvitessa.


MuchBroccoli

Eikö pitkittynyt kipu ole selkeä merkki siitä, että jokin on vialla? Tällöin mielestäni tulisi pyrkiä tutkimaan kivun lähdettä eikä peittää sitä kipulääkkeillä ja mahdollisesti pahentaa sairautta jättämällä se hoitamatta. Kaikkiin kipuihin ei toki aina löydy syytä, mutta se ei ole syy jättää asiaa kokonaan tutkimatta.


NucleiRaphe

Oikeastaan melkeinpä päinvastoin. Akuutti (nopeasti alkanut ja voimakas) kipu on asia joka yleensä viittaa johonkin sairauteen. Pitkittynyt krooninen kipu puolestaan on täysin oma kapittelinsa johon hyvin harvoin löytyy hoidettavaa syytä vaikka kuinka tutkitaan. Yleensä tuossa on mukana hermoston herkistymistä kivulle, huonosti toteutettua akuutin/subakuutin kivun hoitoa, trauma/toimenpide tms. Toki pitää hoidettavat sairaudet poissulkea


KamahlYrgybly

Riippuu kovasti tilanteesta. Suurin osa kivun syistä on ratkaistavissa melko perustutkimuksin. Jos tarve vaatii niin kuvannetaan. Pitkittyneissä tilanteissa, joissa on jo alkuvaiheen tutkimukset tehty, harvemmin saavutetaan lisäarvoa teettämällä aina vaan lisää tutkimuksia. Hoitovaihtoehtoja vaivasta riippumatta kuitenkin on olemassa vain seuraavat: lääkehoito; leikkaushoito; kuntoutus ja muu lääkkeetön hoito. Tietenkin jos kivussa on semmoisia piirteitä, tai se muuttaa muotoaan siten, että voi viitata johonkin sairauteen joka vaatii spesifejä hoitoja niin sitä tutkitaan perusteellisesti kunnes tämmöiset todettu tai poissuljettu. Noin 75% kaikista potilaistani ovat kipupotilaita jollakin tavalla. On joko loukattu itseään, tai on selkä tullut kipeäksi, tai on esim korvakipua tai vatsakipua jne. Suurimmassa osassa tapauksia aika parantaa vaivan, ja sitä odotellessa hoidetaan kipua. Tai sitten tuetaan vamma, ja hoidetaan kipua. Tai aloitetaan antibioottikuuri ja samalla hoidetaan kipua. Tai joskus tarvii leikata, ja sitten hoidetaan edelleen kipua. Suomessa on varmasti satoja tuhansia ihmisiä joilla on kipuvaivoja joita ei voida parantaa. Niitä yritetään vain helpottaa. Lääketiede on rajallista, rikkinäisestä ei aina saada ehjää, tai sairaasta tervettä.


Fearless_lemming

Kivunhoitoon on olemassa runsaasti muitakin vaihtoehtoja kuin parasetamoli, NSAID-lääkkeet, tai opiaatit. Esim. monilla masennuslääkkeillä voidaan saavuttaa matalallakin annoksella kipukynnystä nostava vaikutus. Myös esim. pregabaliinia ja gabapentiinia voidaan määrätä pitkäkestoiseen kipuun vuosiksi huomattavan matalalla riippuvuusriskillä. Eli kroonista kipua on mahdollista hoitaa tasokkaasti lievillä sivuvaikutuksilla ja matalalla riskillä riippuvuuteen kun käytetään tiettyjä masennuslääkkeitä, epilepsialääkkeitä ja lisäksi esim. TENS-hoitoa. Tietääkseni epilepsia-/masennuslääkkeiden lisäksi on olemassa muitakin vaihtoehtoja, koska nykyään kivunhoito on pitkälle kehittynyttä. Eri yhdisteitä voidaan myös kombinoida. Se, että kipu jätetään hoitamatta, on lähinnä seurausta lääkärin omasta kiinnostuksenpuutteesta, huonoista tiedonhakutaidoista tai huonosta kommunikaatiosta kollegojen (anestesialääkärit, fysiatrit) kanssa. Jokaisella lääkärillä pitäisi olla kivunhoidon suhteen tiedossa konsultoitava kontakti - oli se sitten päivystäjä tai yksityisellä työskentelevä kivunhoidon ekspertti - jolle soitetaan, jos kysyttävää tulee. Myös hoitopaikan huono johtaminen tai -työyhteisö voivat olla puutteellisen hoidon takana. Kivunhoitoon on joka tapauksessa vaihtoehtoja saatavilla pilvin pimein. Viskeraalinen-, kirurginen-, hermo-, luu- ja iskeeminen kipu ovat pahimpien kiputyyppien joukko, jotka tulisi hoitaa tehokkaasti ja nopeasti kuntoon, sillä nämä kroonistuvat helposti. Kroonistumisen seurauksena on sitten se, että kipu lievittyy vain järeimmillä keinoilla, eli opiaateilla. Edit: Huomautan vielä sellaisen asian, että kun kiputyyppi ja voimakkuus ovat tietyllä tasolla (puhutaan sietämättömästä tai invalidisoivasta kivusta) riippuvuusriski on matala, vaikka kivunlievitykseen käytettäisiin vahvoja kolmiolääkkeitä. Tämän ilmiön vuoksi esim. leikkauspotilaille uskalletaan antaa sairaalassa fentanyyliä tai kotihoitoon jopa oksikodonia. Tämä tietty edellyttää, että potilaalla ei ole aikaisempaa riippuvuustaustaa. Kipu voidaan siis lievittää järeilläkin keinoilla, jos lääkärillä on osaamista hoidon seurantaan. Jos kipu ei jollain tietyllä kolmiolääkkeellä lievity, se vaihdetaan matalalla kynnyksellä seuraavaan valmisteeseen, millä minimoidaan riippuvuusriski. Valitettavasti moni perusterveydenhuollon lääkäri tuntuu olevan kivunhoidon perusperiaatteista aivan ulapalla ja lääkehoito voidaan ajaa alas liian aikaisin/ sitä ei koskaan edes aloiteta > kivun kroonistuminen.


KamahlYrgybly

Voisin toki itsekin kirjoittaa sivukaupalla kivun hoidon yksityiskohdista, ajattelin kuitenkin yrittää pitää keskustelun kansantajuisena. Mm. gabapentinoideilla, trisyklisillä ja SNRI lääkityksillä on tietenkin paikkansa.


universal_piglet

Tästä olisi mielenkiintoista nähdä ihan oikeaa dataa eikä pelkkiä anekdootteja. Mutulla sanoisin että naiset keskimäärin hakeutuvat hanakammin hoitoon ja tästä seuraa helposti ettei oireita oteta yhtä vakavasti kuin miehillä jotka saapuvat lääkärille vasta kuolemansairaana. Sivuhuomautuksena hauskasti on rantautunut tämäkin kieli-ilmiö Suomeen. Hei naiset, olette nyt "kohdullisia".


amafobia

> Tästä olisi mielenkiintoista nähdä ihan oikeaa dataa eikä pelkkiä anekdootteja. Mutulla sanoisin että naiset keskimäärin hakeutuvat hanakammin hoitoon ja tästä seuraa helposti ettei oireita oteta yhtä vakavasti kuin miehillä jotka saapuvat lääkärille vasta kuolemansairaana. Ei pidä paikkaansa tutkimusten valossa. Kun miehet ja naiset valittavat kipuja, naiset saavat rauhoittavia ja miehet kipulääkkeitä, jopa isojen leikkausten jälkeen. Tämä pätee myös tyttölapsiin ja poikalapsiin. Kun hakeudutaan kroonisen kivun takia kipuklinikalle, miehet sinne ohjaa todennäköisemmin yleislääkäri mutta naiset erikoislääkäri, eli naiset ovat joutuneet odottamaan apua pidempään. Hulluimpana esimerkkinä tästä on mun mielestä se, että ymmärrykseni mukaan vasektomian jälkihoitoon määrätään yleisesti vahvoja kipulääkkeitä, mutta sektion jälkeen muka tavalliset särkylääkkeet riittävät, vaikka vasektomiat tehdään pienessä tähystysleikkauksessa. Lainauksena artikkelin conclusions: > Research indicates that differences between men and women exist in the experience of pain, with women experiencingand reporting both more frequent and greater pain. Yet rather than receiving greater or at least as effective treatment fortheir pain as men, women are more likely to be less well treated than men for their painful symptoms. There are numerous factors that contribute to this undertreatment, but the literature supports the conclusion that there are gender-based biases regarding women's pain experiences. These biases have led healthcare providers to discount women's self-reports of pain at least until there is objective evidence for the pain's cause. Medicine's focus on objective factors and its cultural stereotypes of women combine insidiously, leaving women at greater risk for inadequate pain relief and continued suffering. Greater awareness among healthcare providers of this injustice, a readjustment of medicine's preoccupation with objective factors through education about alternative approaches, and scrutiny by quality and ethical reviewers within healthcare institutions are necessary to change health-care providers' behavior and ensure that women's voices regarding treatment of their pain are heard. Source: The girl who cried pain: https://doi.org/10.1111/j.1748-720X.2001.tb00037.x (jos ei saa auki, niin oon kuullut sellaisesta kuin sci-hub josta kun hakee tuota linkkiä niin saattaa saada sen auki). EDIT: kirjoitusvirhe.


fiori_4u

Se on jännä miten tätä naisten pitkiä hoitoonpääsyn viiveitä käytetään itsessään todisteena siitä että naiset nyt vaan ovat hysteerisia. Katso miten usein he ramppaavat lääkärissä vaikka mitään vaivaa ei ole todettu, luulosairautta vain. Kunnes sitten 10v kuluttua viimein saavat sen endodiagnoosin tai minkälie mikä on ollut koko ajan ongelmana.


amafobia

Niinpä. Ja vielä tuo kroonisten kiputilojen suurempi esiintyvyys naisilla tarkoittaa kirjaimellisesti sitä, että naiset käyvät enemmän lääkärissä kipujen takia. Se, että naisilla on enemmän kipuja, joiden takia he käyvät lääkärissä, ei pitäisi olla mikään syy sille, miksi niitä ei hoidettaisi.


universal_piglet

Kiitti linkistä ja mutun korjaamisesta, ei ne aina mene oikein. Luetaan jos keretään. Tuo sitaatti ei tosin viittaa tarkalleen tarkoittamaani ilmiöön eli jos miehet hakeutuvat hoitoon vasta kun oireet ovat kestämättömät (näin keskimäärin siis) tulee vastaanotolle määrällisesti enemmän naisia jotka itse asiassa eivät tarvitse muuta kuin buranan ja lepoa. Tämä taas johtaa siihen että lääkärit herkemmin määräävät naisille sen buranan ja lepoa vaikka aihetta jatkotutkimuksille olisikin. Ja julkisen terveydenhuollon liukuhihnadiagnoositehdas puuskuttaa eteenpäin.


amafobia

Kiitos asiallisesta vastauksesta! :-) > Tuo sitaatti ei tosin viittaa tarkalleen tarkoittamaani ilmiöön eli jos miehet hakeutuvat hoitoon vasta kun oireet ovat kestämättömät (näin keskimäärin siis) tulee vastaanotolle määrällisesti enemmän naisia jotka itse asiassa eivät tarvitse muuta kuin buranan ja lepoa. Epäilen kyllä varsin vahvasti tätä väitettä, että naiset hakeutuisivat 'turhaan' (turha = kipu joka hoituisi buranalla ja levolla) hoitoon kivun takia, koska niin suuri osa naisista kärsii jatkuvasti vaikeista kuukautiskivuista. On jopa tutkittu, että naiset eivät edes osaa sydänkohtauksen iskiessä hakeutua hoitoon, koska kipu ei ole kovin merkittävää verrattuna kuukautiskipuihin. Sitten on toki nämä hyvin anekdoottiset internethassuttelut, missä miehet ja naiset kokeilevat kuukautiskipusimulaattoreita (löytyy esim. youtubesta), tulokset ovat varmaankin itsestäänselvät. Tuossa linkkaamassani artikkelissa (eli tuo Hoffmann & Tarzian, 2001) todettiin lisäksi, että naiset kärsivät enemmän migreeneistä, kroonisista jännityspäänsäryistä, lihas- ja luusäryistä, nivelrikosta, reumasta, fibromyalgiasta ja kroonisesta kivusta. Näiden vaivojen suurempi esiintyminen naisilla johtaa varmasti luonnostaan suurempaan määrään lääkärikäyntejä, koska tuon tyyliset vaivat eivät useinkaan ole buranalla ja levolla hoituvia, vaan voivat vaatia tehokkaampaa hoitoa. Tuo artikkeli käy läpi myös eri tutkimuksia koskien naisten ja miesten kipua biologian kannalta, mutta tutkimusten tulokset vaihtelevat paljon, ja yleistetty konsensus tuntuu olevan se, että naisilla olisi herkempi kipukynnys (mikä tosin ei ole relevantti kivun *hoidon* kannalta, koska kipua hoidettaessa keskitytään tietenkin siihen yksilöön ja kivun kokemukseen). Tuossa tutkimuksessa mainitaan myös, että "*Physicians were found to consistently view women's (but not men's) symptom reports as caused by emotional factors, even in the presence of positive clinical tests*", mikä mun mielestä vie vähän pohjaa siltä, että naiset hakeutuisivat turhaan lääkäriin. Tässä yksi relevantti lainaus tähän liittyen (Hoffmann & Tarzian, 2001, p. 18-19): >An alternative hypothesis that may explain why men's pain complaints evoke more medical and nursing interventions is that men wait longer than women to seek medical assistance for their pain and thus are at a stage where their pain characteristics are more extreme and in need of more immediate care. But while there is some evidence that men are less likely to seek medical care for their pain at early stages (or until it interferes with their ability to work), there is no evidence that they are in need of more aggressive care than women when they enter the health-care system for pain relief.' Rather, study findings suggest that women report more severe pain symptoms than men because they suffer from more severe pain-related diseases. For example, in a telephone survey of those with rheumatoid arthritis, researchers found that women reported more severe symptoms than men and that **this difference was due to "more severe disease rather than a tendency by women to over-report symptoms or over-rate symptom severity.**"


universal_piglet

Samat sanat, asiallista settiä. Halusin tarkentaa että tiedostan tuon oletuksen olevan mutuilua. Molempien sukupuolien edustajat kyllä jossain määrin hakeutuvat "turhaan" hoitoon mutta olen useasti kuullut väitettävän että miesten kynnys hakeutua terveydenhoitoon olisi turhankin korkea.


CookieMuncher007

Et halua pelkkiä anekdootteja mutta perustat oletuksesi mututuntumaan eli omaan anekdoottiisi. What?


Express_Opposite

Mulle on ihan sama mitä termiä käytetään yleisesti, mutta itse ainakin ilmaannun lääkäriin karvaisena, kaljuuntuvana ja erittäin miehekkäänä, sekä miehen hetulla – ja silti kohtu tulee vielä löytymään muutaman vuoden ajan, vaikka haluaisinkin sen sieltä pois asap. Vaikka sormia napsauttamalla heti, jos se olisi mahdollista. Nämä asiat ei kuitenkaan etene mitenkään nopeasti. Myöskään naisten joukkovessoihin en ajatellut mennä tällaisena korstona, enkä sinne haluakaan. Sen vuoksi näissä lääketiede ja oikeus- ja julkisessa kommunikaatioasioissa on syytä olla tarkkana. Kenelle puhutaan ja mitä tarkoitetaan? Ettei tule väärinkäsityksiä ja esimerkiksi lääkäri tunge perseeseen sormea, että mites se eturauhanen voi – kun sitä ei ole – ja toisaalta vaarallisemmin, ei hoksaa tehdä niitä testejä, jotka pitäisi tehdä ja 3kk myöhemmin syöpä onkin parantumaton. Sillä taas ei ole mitään väliä, mitä sanaa *sinä* käytät. Anna palaa vaan. Samoin naapurin Ritva voi sanoa niin kuin haluaa. Mitäpä se mulle kuuluu. Ja aika paljon naispuolisia ystäviä mulla on, ja rakas vaimo tietysti – ja voin kyllä sanoa, että monelta on jäänyt sisäromppeisiin liittyvät asiat hoitamatta. Mutta olen nyt itsekin viettänyt Suomen terveyslimbossa ihan helkutan monta vuotta, ja minulla on huonoja uutisia: ihan paska se systeemi on nimenomaan diagnoosipuolella. Se johtuu käsittääkseni sekä ajanpuutteesta, että rekrytoidusta henkilöstöstä. Kaikki luovat ja oivaltavat lääkärit hakeutuvat yksityiselle, koska siellä on paremmat edellytykset harjoittaa ammattia potilaan näkökulmasta ja kompleksimmassa viitekehyksessä. Julkisella ei hoideta potilaita vaan hoitolinjoja. Jos ei sovi hoitolinjaan tai sinua ei tunnisteta hoitolinjaan kuuluvaksi tai jos olet kahdella tai useammalla hoitolinjalla, se on menolippu helvettiin. Aivan fiksut ihmiset teeskentelevät tyhmää; ei sussa mitään ole ja jos onkin, mitään ei voida tehdä. Lääkärit yksityisessä lääkäritalossa kuuntelevat tarkkaan ja oivaltavat heti, mistä voisi olla kyse. Eli hoidon kehykset on julkisella tehty päin helvettiä. Siellä olet tilasto, et yksilö.


universal_piglet

Ei kukaan järkevä ihminen näe mitään epäselvää siinä että lääketieteessä viitatessa naiseen tarkoitetaan biologisen naisen sisäromppeet sisältävää henkilöä. Epäselvissä tapauksissa voi tarkentaa jotta sormet eivät mene väärään paikkaan. Aika moni tuntemani nainen pitää vähintäänkin alentavana tulla kutsutuksi termeillä "kohdullinen", "vaginallinen". Julkisen diagnoosipuolesta olen täysin samaa mieltä mutta nykyisillä resursseilla se ei voi olla mitään muuta. Resurssit kohdennetaan jotta mahdollisimman suuri määrä ihmisiä saa avun eli mennään sieltä missä rima on alin. Tämä johtaa väjäämättä siihen että hankalat tapaukset sivuutetaan.


paary

Mulle on naisena ihan sama et käyttääkö termiä "kohdullinen" tai "vaginallinen". Ettet tässä sattuisi heittämään anekdoottia? Ne kun eivät kelvanneet sinulle aiemmassa kommentissa :D.


fiori_4u

Nainen täällä tervepä terve, ei loukkaa yhtään tulla kutsutuksi kohdulliseksi kun aiheena on kyseiseen elimeen liittyvät toimenpiteet, seulonnat, jne. Ei kaikilla naisilla ole kohtuja, olivat sitten trans tai cis, eikä heitä koske samat asiat kun meitä joilta tuo elin löytyy. Tyhjät tynnyrit/ammattiloukkaantujat kolisee tässä asiassa melko kovaa.


trua

> Hei naiset, olette nyt "kohdullisia". Minä olen nainen, mutta minulla ei ole kohtua. Lopeta bad faith -ulinasi.


MuchBroccoli

Kohdullinen :D Ymmärrän, että tämä termi ottaa transnaiset ja muuten kohduttomat huomioon, mutta en silti halua tulla pienennetyksi vain yhteen elimeeni. Pillullinen on myös toinen termi mikä on tullut vastaan muutamaan otteeseen. Olen muutakin kuin pillu ja kohtu. Näkymättömät naiset-kirjassa viitattiin moniin (lähinnä Jenkeissä ja Briteissä tehtyihin) tutkimuksiin miten naisia sivuutetaan terveydenhuollossa sekä muilla aloilla.


maxwelleve

Kohdullinen on sinänsä myös todella huono termi tällaisissa asioissa, koska esimerkiksi endometrioosipotilailla on endometrioosi kohdunpoiston jälkeenkin. Ei ole kokonaisuus yhdestä elimestä kiinni.


Djinnsturge

Tldr vihainen nainen kirjoittaa valtakunnan ykkösjulkaisuun jutun, jossa hän haukkuu yksipuolisesti ja avoimesti *miehiä* asiasta X, ja tämän pitäisi olla taas OK ja normaalia, ehkä jopa älykästä ja tiedostavaa yhteiskunnallisen keskustelun virittelyä. Omasta mielestäni aivan sama juttu on, kun menet ”miesten vaivojen” kanssa naislääkäreille, ei ne ota sun ongelmiasi vakavasti ollenkaan. Terveisin on kokemusta. Urologin vastaanotolle pääsee lähinnä, jos menet suoraan yksityiselle ja maksat rahaa. Ärsyttää taas tämä miesten demonisointi ja naisasian ajaminen misandrian keinoin. Mielestäni journalistien pitäisi ymmärtää, että se ei ole ok. Näistä asioista voi kirjoittaa myös ilman miesvihamielistä sävyä. Edit. Alaäänestäjät saavat perustella, miksi miesvihamielinen sävy täytyy mielestänne hyväksyä: Edit2. Minä yllätyin siitä, että ihmisille oli näin epäselvää, että miksi tästä jutusta voidaan löytää miesvihaa. Alla siis tarkemmat perustelut asiasta (copypastettu kommentti alempaa): Tämähän on kolumni, jossa kirjoittaja voi ilmaista omaa mielipidettään ja valita oman näkökulmansa kohtuullisen vapaasti. Samoin tyylilajiin kuuluu esimerkiksi tietynlainen piikittely ja se, että esitetään olevansa oikeassa. Tässä tapauksessa on valittu sellainen näkökulma, jossa on haluttu esittää tietyt naisten terveydenhuollon erittäin vakavat ongelmat yksipuolisesti miehistä johtuviksi asioiksi. On lisäksi haluttu esittää, että kyseiset epäkohdat johtuvat nimenomaisesti miesten välinpitämättömyydestä, ilkeydestä tai empatian puutteesta. Siis miesten harjoittamasta tarkoitushakuisesta naisten syrjinnästä. Sanon ”yksipuolisesti” ja ”nimenomaisesti”, koska mitään vastakkaisia esimerkkejä ei ole kirjoituksessa annettu. Tämä on siis mielikuva, joka kirjoituksella on haluttu luoda. On poissuljettu, että puutteita olisi esimerkiksi näiden henkilöiden ammattitaidossa tai koulutuksessa. On myös poissuljettu, että tällaista kohtelua antavat potilaille myös naiset. Kokonaisuudesta on poimittu ne kirsikat, joilla saadaan miessukupuoli näyttämään huonolta. Siispä jutun narratiivi ei ole kokonaisuutta ajatellen kovin rehellinen, ja ainakin omasta mielestäni valittu näkökulma on siksi jossain määrin miesvihamielinen. Nyt on tärkeää huomata, että koska kyseessä on valtakunnan ykkösjulkaisuun kirjoitettu juttu, tämä näkökulma ja sen käsittely on *korkean koulutuksen saaneen kirjoittajan tietoisesti harkitsema ja valitsema*. Se ei ole syntynyt sinne juttuun ikään kuin vahingossa. Miesvihamielisyys on myös mielestäni tässä tarpeetonta, koska täysin saman jutun olisi voinut helposti kirjoittaa ilmankin sellaista sävyä, eikä se ole tuonut asialle lisäarvoa, ehkä pikemminkin päinvastoin? Lisää klikkejä tällä kylläkin varmasti kerätään — miesten haukkuminenhan on trendikästä ja lisää aina kierroksia tällaisiin aiheisiin.


amafobia

Kolumni kertoi esimerkkejä siitä, miten mieslääkärit ovat kohdelleet naisia, joilla on naisille spesifejä vaivoja. Millä muilla tavoin tuota aihetta olisi mielestäsi sitten pitänyt käsitellä, koska tuossa kohtelussa sillä terveydenhoitohenkilökunnan sukupuolella on ollut merkitystä? Tästähän on tutkittu esimerkiksi sitä, että [naispotilaat kuolevat 32% todennäköisemmin, jos kirurgi oli mies](https://www.theguardian.com/society/2022/jan/04/women-more-likely-die-operation-male-surgeon-study). Miespotilaiden selviytymisessä ei ollut väliä sillä, kumpaa sukupuolta kirurgi oli. Eikö tällä hyvin dokumentoidulla viitekehyksellä ole aiheellista puhua siitä, miten terveydenhoitohenkilökunnan sukupuoli voi vaikuttaa potilaiden kohteluun ja hoitoon? Tuo kolumnin teemahan nivoutuu kokonaisuutena siihen, miten paljon terveydenhuollossa on laiminlyöty naisia esimerkiksi [kivun hoidon kannalta](https://old.reddit.com/r/Suomi/comments/vzgfma/naisten_kokemia_kipuja_v%C3%A4h%C3%A4tell%C3%A4%C3%A4n_ja_sill%C3%A4_on/ig8paz1/), [miten vain naisia vaivaavia sairauksia ei tutkita](https://www.rand.org/blog/2022/02/underfunding-of-research-in-womens-health-issues-is.html), tai [miten lääkehoitojen tehoa ei testata naisilla, vaikka useimmat lääkkeet vaikuttavat naisiin täysin eri tavalla](https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1761670/).


Djinnsturge

Silti jutussa on miesvihamielinen sävy. Ammattitaitoinen journalisti osaa kyllä kirjoittaa tällaisesta asiasta jutun ilman, että sieltä on löydettävissä yhtään sukupuolitettua vihaa. Se on ollut tässä tietoinen valinta, ja sitä kritisoin. Asia sinänsä on tärkeä, mutta omasta mielestäni sen esittäjältä lähtee uskottavuus, jos siihen sotketaan minkäänlaista sukupuolitettua vihaa.


Finboror

Kasvata paksumpi iho t. toinen mies


Djinnsturge

Misandristinen ad hominem parhaimmillaan.


Finboror

Eipä ollut ad hominem. Ad hominem ois ollu jos oisin kutsunu sua MRA:ks tai jokskin ja kuinka mielipiteelläs ei ole sen vuoksi merkitystä. "Rauhotu" tai "ei oo nii vakavaa" ei ole ad hominemeja


Djinnsturge

Sinun mielestäsi miehen tulee kategorista miesvihaa kohdatessaan kasvattaa paksumpi iho ja antaa asian olla, koska miesviha pitää sietää kuten ”kunnon mies” kaiken muunkin sietää. Koska sehän on miehen itsensä syy. Voi hyvä luoja, kuinka syviin rakenteellisen miesvihan syövereihin tuossa mennäänkään! Että kyllä se oli ad hominem. Ei tässä kuitenkaan sietämisestä ole kyse, vaan siitä, että en pidä miesvihan normalisointia hyvänä ja rakentavana asiana, toisin kuin sinä.


Florogon

Sinulla tuntuu olevan jokin fetissi tuohon miesvihamielisyyden näkemiseen. Oletko ikinä ajatellut miksi nämä väitteesi aina saavat alaääniä? Voisiko se johtua siitä ettei sitä miesvihamielisyyttä oikeasti ole ja kommenttisi vaikuttavat vain ärsyttävältä uhriintuvalta ruikutukselta. Sen sijaan haluatkin itse nähdä sitä miesvihamielisyyttä uhriintuaksesi, purkaaksesi omaa naisvihamielisyyttäsi tai pahoinvointiasi. Kun sinulta kysyy parempia perusteluita niin rupeat suoltamaan ulos termejä kuten diskurssianalyysi kuulostaaksesi fiksulta. Et kerro mitään perusteluita vaan toteat miten se on selvästi nähtävissä ja käsket vastaväittelijän itse tehdä analyysin, koska sinulla ei ole mitään perusteluita tai perustelusi ovat niin paskoja että kumoaisit itse oman väitteesi. Kannattaa harkita huorissa käyntiä jos ei muuten saa niin ei tarvitsisi purkaa omaa katkeruuttansa nettiin muiden luettavaksi.


tiikerinsilma

Setämies tässä moi. Kun menen itse työterveyteen, valitsen aina lääkärikseni alle viisikymppisen naisen. Syynä on se että kokemukseni mieslääkäreistä, varsinkin vanhemmista, ovat poikkeuksetta huonoja. Huonoja kokemuksia on myös muutamista vanhemmista naislääkäreistä. Ongelmana ovat nimenomaan olleet puuttelliset taidot kohdata potilasta. Nuoremmilta naislääkäreiltä olen saanut aina erinomaista kohtelua. Voin vain kuvitella että kokemukseni voisivat olla vielä huonompia, jos sattuisi olemaan eri kromosomit. Se että lääketieteen parissa näyttäisi olevan jokin mieslääkäreihin liittyvä asenneongelma ei ole millään tavalla minua miehenä yleisesti syyllistävä asia. Omat havaintoni jopa tukevat tuota.


Djinnsturge

Ja tästä syystäkö täytyy hyväksyä miesvihamielinen sävy keskustelun kohteena olevassa jutussa?


tiikerinsilma

Se sävy on ensisijaisesti vain päässäsi. Kaikki miehet eivät ole lääkäreitä.


MuchBroccoli

Eihän tässä miehiä haukuttu, artikkelissa viitattiin kolmeen eri mieshoitajaan mutta ei miehiin yleisesti. Mies-etuliite oli oleellinen, koska hoitajat olivat sanoneet etteivät heillä miehinä ole kokemusta "naisten vaivoista". Olen saanut saman kommentin miesapteekkarilta. Mieslääkäri ei olisi ollenkaan halunnut hoitaa minua ja kohteli sisätutkimuksen aikana nöyryyttävästi, mutta sain myös asiatonta kohtelua naislääkäreiltä. Totta kai artikkelin kirjoittaja on vihainen, minäkin olen. En kokenut, että hän olisi haukkunut miehiä vaan pyrkinyt tuomaan ilmi miten jotkin terveydenhuollon ammattilaiset (näissä esimerkeissä miehiä) eivät ota naisiin kohdistuvia ongelmia niiden vaativalla vakavuudella.


Djinnsturge

Artikkelin kirjoittaja on vihainen ja hän esittää vain miehiä esimerkeissään johtaa siihen, että artikkelissa ei ole miesvihamielisyyttä. Jaa, ei kai tässä sitten mitään.


waytoomanypancakes

Jotenkin jännä, en minäkään huomannut että jutussa olisi jotenkin "demonisoitu" miehiä. Kannattaa varmaan joskus kyseenalaistaa sitä minkä väristen lasien läpi asioita tulkitsee.


Djinnsturge

Niin kannattaa, siis sinun. Yksipuolisesti miesvihamielisen diskurssin ymppäämistä näihin aiheisiin pidetään yleisesti ottaen niin normaalina, että en oikeastaan ihmettele, jos et tätä huomannut. Sen vuoksi minä otan näitä asioita esille, mielestäni sen ei pitäisi olla normaalia vaan tuomittavaa, kuten muukin sukupuolitettu viha normaalisti on.


waytoomanypancakes

Tarkoitinkin, että kaikkien (passiivissa), eli sinun ja minun. Kuten sanoin, en nähnyt kirjoituksessa miesvihaa. Tässä otettiin esille, että jotkin terveydenhuollon miespuoliset ammattilaiset eivät halua hoitaa ns. "naistenvaivoja". Naisena olen kokenut, että ei ne naispuoliset gynetkaan kovin vakavissaan ole ottaneet esim. kierukanlaitosta aiheutunutta kipua. Ongelma näin naisen näkökulmasta koko lääketieteessä/terveydenhuollossa, eli ei se ole kenenkään tai kaikkien "kullillisten" syytä. Voi se tietty olla, että kivunhoito ylipäätäänsä on terveydenhuollossa retuperällä.


Djinnsturge

Ongelmana tässä kirjoituksessa on mielestäni se, että siinä asia esitetään heti alussa juurikin *miesten vittumaisuudesta* johtuvana juttuna. Väitän, että se näkökulma on kirjoittajan tarkasti harkitsema. Olemme ilmeisesti yhtä mieltä siitä, että tämä on aika epärehellinen kulma kyseisen asian lähestymiseen.


waytoomanypancakes

Ei tässä ollut mitään mainintaa siitä, että terveydenhuollon ammattilaisena miehet olisivat vittumaisuuttaan toimineet miten toimivat. Jos sulla olis kiveksen kiertymä (joka ymmärtääkseni on kivulias vaiva), ja naispuolinen sairaanhoitaja tai lääkäri sanoisi, että "ei kai se nyt niin paljon satu" tai että "miesten kiveksiin nyt vaan joskus sattuu, ei näitä lähetä tarkemmin tutkimaan" tai "Naisena tämmöiset vaivat ei ole kyl mulle tuttuja, niin enpä osaa tässä sua nyt tässä auttaa". Niin kyllä säkin siinä kohtaa miettisit, että tämä ei nyt mene niin kuin pitäisi. Kirjoittaja mainitsee terveydenhuollon ammattilaisten sukupuolen kontekstin vuoksi.


MuchBroccoli

Voisitko vielä vääntää rautalangasta mikä kohta artikkelista lietsoo miesvihaa kun kukaan muu ei näytä löytävän sitä?


Djinnsturge

Tämähän on kolumni, jossa kirjoittaja voi ilmaista omaa mielipidettään ja valita oman näkökulmansa kohtuullisen vapaasti. Samoin tyylilajiin kuuluu esimerkiksi tietynlainen piikittely ja se, että esitetään olevansa oikeassa. Tässä tapauksessa on valittu sellainen näkökulma, jossa on haluttu esittää tietyt naisten terveydenhuollon erittäin vakavat ongelmat yksipuolisesti miehistä johtuviksi asioiksi. On lisäksi haluttu esittää, että kyseiset epäkohdat johtuvat nimenomaisesti miesten välinpitämättömyydestä, ilkeydestä tai empatian puutteesta. Siis miesten harjoittamasta tarkoitushakuisesta naisten syrjinnästä. Sanon ”yksipuolisesti” ja ”nimenomaisesti”, koska mitään vastakkaisia esimerkkejä ei ole kirjoituksessa annettu. Tämä on siis mielikuva, joka kirjoituksella on haluttu luoda. On poissuljettu, että puutteita olisi esimerkiksi näiden henkilöiden ammattitaidossa tai koulutuksessa. On myös poissuljettu, että tällaista kohtelua antavat potilaille myös naiset. Kokonaisuudesta on poimittu ne kirsikat, joilla saadaan miessukupuoli näyttämään huonolta. Siispä jutun narratiivi ei ole kokonaisuutta ajatellen kovin rehellinen, ja ainakin omasta mielestäni valittu näkökulma on siksi jossain määrin miesvihamielinen. Nyt on tärkeää huomata, että koska kyseessä on valtakunnan ykkösjulkaisuun kirjoitettu kolumni, tämä näkökulma ja sen käsittely on *korkean koulutuksen saaneen kirjoittajan tietoisesti harkitsema ja valitsema*. Se ei ole syntynyt sinne juttuun ikään kuin vahingossa. Miesvihamielisyys on myös mielestäni tässä tarpeetonta, koska täysin saman jutun olisi voinut helposti kirjoittaa ilmankin sellaista sävyä, eikä se ole tuonut asialle lisäarvoa, ehkä pikemminkin päinvastoin? Lisää klikkejä tällä kylläkin varmasti kerätään — miesten haukkuminenhan on trendikästä ja lisää aina kierroksia tällaisiin aiheisiin.


Shitpost_Vivisection

Alaäänestäjä tässä terve! Miesvihamielinen sävy on olemassa pelkästään korviesi välissä. Alaäänestän aina uhriutuvia ruikutuskommentteja.


Djinnsturge

”Naistenvaivat kuuluvat naisille, joten niiden kohdalla voi mies nostaa kädet pystyyn ja hihitellä henkisesti. Silloinkin, kun hän sattuu olemaan terveydenhuollon ammattilainen. Hahhah, ei koske minua!” Et siis näe esimerkiksi tässä minkäänlaista yritystä maalata kuvaa siitä, että kirjoittajan kuvaamat sinänsä täysin oleelliset ja vakavat ongelmat naisten terveydenhuollossa ovat nimenomaisesti ja yksipuolisesti miespuolisten ihmisten ylimielisyyden ja yleisen paskamaisuuden tuotosta?


Shitpost_Vivisection

No en näe, kuten sanottua, ongelma on korviesi välissä. u/amafobia ja OP (ja moni muu kokemuksiaan jakava kommentoija) sinulle jo vastasivatkin, että ongelma on nimenomaan *miespuolisten* terveydenhuollon ammattilaisten vähättelevä suhtautuminen. Olen mies, mutta en ole terveysalalla töissä enkä vähättele naisten terveysongelmia. Eli artikkeli ei koske minua millään tavalla, enkä koe sitä minään henkilökohtaisena hyökkäyksenä. Jos suhteesi naisiin yleisesti on niin ongelmallinen, että koet tämänkaltaisten tapausten esilletuonnin jonkinlaisena henkilökohtaisena loukkauksena ja alat vääntää tästä jotain sukupuolten välistä taistelua, niin se taas on sinun oma päänsisäinen ongelmasi.


Djinnsturge

Asian sukupuolittaminen miehistä johtuvaksi ongelmaksi on mielestäni juuri tämän jutun kirjoittajan tietoisesti valitsema näkökulma. Journalistin valitsema näkökulma vaikuttaa varmasti asiasta käytyyn keskusteluun. Siitä huolimatta tässäkin ketjussa on kyllä aika monta esimerkkiä myös naispuolisten terveydenhuollon ammattilaisten suhtautumisesta näihin asioihin, joten en pidä valittua näkökulmaa kovin rehellisenä. En ymmärrä, mikä tarve sinulla oli tuohon lopun adhominemiin. Loppui perustelut kesken?


Shitpost_Vivisection

Valitettavan usein ihmiset, jotka heittäytyvät heti ristille roikkumaan ja uhriutumaan naisten kohtaamista ongelmista puhuttaessa suhtautuvat yleisesti varsin negatiivisesti vastakkaiseen sukupuoleen. Se tekee keskustelusta aika mahdotonta, jos heti uhriudutaan ja kieltäydytään näkemästä mitään naisten kokemia ongelmia, koska "vastapuoli" saisi pisteen jossain suuressa sukupuolten välisessä sodassa. Mitään miesvihaa tuossa artikkelissa ei edelleen ole. Jos koet siinä sellaista olevan, niin vika on lukijassa, ei tekstissä.


Djinnsturge

Tuo edellinen asia on totta, mutta puhut nyt mielestäni eri asiasta kuin mitä tässä tapahtuu. En samaistu tuohon porukkaan, josta sinä puhut. En ole myöskään uhriutunut. Silti on mielestäni myös niin, että ei ole yhteiskunnallisesti rakentavaa esittää kaikkia naisten kokemia ongelmia miesvihamieliseen sävyyn tai ylipäätään yksinomaan miehistä johtuvina ilmiöinä, kuten esimerkiksi tässä on tehty. Tarkoitus ei pyhitä keinoja. Jos näin tehdään, ja sinusta se on hyvä, eikä sitä saa kritisoida, niin voinemme siinä tapauksessa olla eri mieltä siitä, kuka sitä keskustelua oikeastaan vaikeuttaa. Mitä tulee jutun miesvihamielisyyteen niin perustelin sitä toisaalla tarkemmin. Jos et halua sellaista nähdä tässä, niin sitten et halua. Vika on tällöin lukijassa, ei tekstissä.


amafobia

>Silti on mielestäni myös niin, että ei ole yhteiskunnallisesti rakentavaa esittää kaikkia naisten kokemia ongelmia miesvihamieliseen sävyyn tai **ylipäätään yksinomaan miehistä johtuvina ilmiöinä**, kuten esimerkiksi tässä on tehty. Tämä olisi tosi kaunis ajatus, jos eläisimme jossain muunlaisessa yhteiskunnassa. Elämme kuitenkin todellisuudessa, jossa naiset eivät ole olleet edes lain edessä samassa asemassa kuin miehet kuin joitain vuosikymmeniä. Naimisiin menevät naiset saivat päättää omasta sukunimestään vasta 1985 alkaen. Tällaisessa viitekehyksessä monet asiat *ovat* miesvaltaisen yhteiskunnan tulosta, ja näitä historiallisia asioita ei ihan muutamissa vuosikymmenissä tai puolessa vuosisadassakaan kurota takaisin. Lääketieteen saralla aikaansaatu tuho naisten terveydelle on jo sanoinkuvaamatonta. Nykyään tilanne on tietenkin muuttumassa, mutta se ei korvaa sitä, miten vuosikymmenten ajan lääketieteen tutkimuksissa miespuoliset tutkijat tutkivat asioita miesten näkökulmasta, ja tutkimuksia rahoitti miesvaltaiset instanssit karsien tutkimuskohteita lisää, ja tutkimuksessa käytetään pelkkiä miespuolisia koehenkilöitä. Nykytiedon valossa tiedetään, että lääkeaineet vaikuttavat miehiin ja naisiin aivan eri tavoin. Aikaisemmin oletettiin, että naiset ovat vain pieniä miehiä, joilla on vähän ekstra hormoneja, vaikka tämä ei voi olla kauempana todellisuudesta. Nykytiedon valossa tiedetään, että kaikki lääkeaineet eivät sovi sekä miehille ja naisille, ja että lääkkeiden annostukset vaihtelevat myös rajusti. Tiedetään myös, että eri tautien oireisto vaihtelee miehillä ja naisilla. Vuosikymmeniä opetettiin, että sydänkohtauksen oireistoon kuuluu käden puutuminen ja rinnan puristus, vaikka tämä ei pidä naisten kohdalla paikkaansa. Herranjestas sentään, **endometrioosi vaivaa 10% naisia, mutta sen perussyytä ei tunneta**. Klitoriksen koko rakenne on selvitetty vasta 2000-luvulla, vaikka se on seksuaaliselta merkitykseltään analoginen penikselle. Nykyisten hoitoperiaatteiden mukaan kierukoita asennetaan ilman puudutusta koska "kohdunkaulassa ei ole hermoja", vaikka tämä ei pidä paikkaansa, ja toimenpide on aivan helvetin tuskallinen.


kashluk

>ongelma on nimenomaan *miespuolisten* terveydenhuollon ammattilaisten vähättelevä suhtautuminen. Päinvastoin, täällähän on useampi kertonut samoista kokemuksista naislääkärillä.


amafobia

Siis ei tämä tietenkään ole rajoittunut vain mieslääkäreihin. On mun mielestä eri asia kieltäytyä hoitamasta, koska "nämä jutut ei kuulu mulle" (kyllä kuuluu olet lääkäri), vai vain ihan tavallinen vähättely.


[deleted]

Hiertää päässä kun naiset kokevat olevansa jatkuvasti syrjittyjä terveydenhoidossa. Pikagogletus kertoo että naisten terveydenhoitoon menee 50% enemmän rahaa kuin miesten. Hoitajista ylivoimainen enemmistö on naisia ja lääkäreistä taitaa olla 60% naisia. Ei, en vähättele yksilöiden kokemuksia kivunhoidosta. Mutta että sairaalat olisi osa patriarkaatin julmaa rakenteellista sortokoneistoa?


neela84

Naisten terveydenhoitoon menee enemmän rahaa jo osittain ihan siitä syystä, että naiset hoitavat synnytykset. Raskauden ajan seurantaan kuuluu kuitenkin useampikin käynti. Ja eikö tämä jo osaltaan ole osoittamassa sitä, että yhden asian hoitamiseksi vaaditaan useampi käynti, kun sitä oikeaa hoitoa ei heti saada?


MuchBroccoli

Tuleehan siitä enemmän kuluja, kun samat potilaat ramppaa vastaanotolla kun sitä hoitoa ei saa. Naiset myös elävät pidempään ja synnyttävät, jonka luulisi selittävän eroa.


amafobia

Onko tämä sinun mielestäsi ihme, että naisten terveydenhuoltoon menee enemmän rahaa, koska lääkinnälliset ehkäisymenetelmät ja lisääntymisestä aiheutuvat käynnit ovat pääasiallisesti naisten harteilla? Itse olen tässä lähellä 30v, ja tässä on pikaisesti laskettu lista terveydenhuollon käynneistäni, jotka johtuvat puhtaasti sukupuolestani. Minulla on BRCA1-geenimutaatio, joka lisää lääkärikäyntejä, mutta tämä voi myös olla miehellä. Silloin tosin riskit ovat pienemmät ja näitä käyntejä ei tehdä. Ja en laske niitä, jotka koskevat kumpaakin sukupuolta. * 10 lääkärikäyntiä ehkäisypillerien seulonnan ja valitsemisen kanssa. * ~5 yleislääkärikäyntiä kuukautisten aiheuttaman anemian ja raudanpuutteen käyntiin. * 3 papakoetta. * 8 magneettikuvausta. * 3 intravaginaalista ultraäänitutkimusta. * 3 naistentautien erikoislääkärin vastaanottoa. * 9 rintarauhaskirurgin vastaanottoa. * 2 rintojen ultraäänitutkimusta. Jos olisin samoilla spekseillä mies, nämä kaikki olisivat olleet tarpeettomia. Tai jos en olisi geenivammainen, olisin siltikin käynyt melkein 20 kertaa lääkärillä pelkästään ehkäisyn ja naiseuden takia.