T O P
luutarhur1

Hei! Olin sä vielä muutama vuosi sitten, vaikka toki pahimmista ylistelyhipoista oli silloinkin jo varmaan 15 vuotta aikaa. Pitkäaikainen helluntailainen ja \_kreationisti\_ joka tapauksessa. Mikään ei ole ollut mun elämän kannalta niin merkittävä ratkaisu oman hyvinvoinnin kannalta, kuin eroaminen helluntailiikkeestä. Maailma ei yhtäkkiä enää ollutkaan vinossa. Redditistä löytyy paljon samassa tilanteessa olevaa porukkaa mm. r/exchristian ja r/ExPentecostal. Sieltä saa hyvää vertaistukea ja pääsee lukemaan paljon vastaavissa tilanteissa olevien henkilöiden kertomuksia. Kotimaiselta kentältä Harhaoppia-podcast on aika huikea tajunnan avartaja kristinuskon osalta, jos vielä vähän kipuilee sen kanssa, että oisko sittenkin luterilaisuus vielä vaihtoehto. Tsemppiä!


[deleted]

[удалено]


luutarhur1

Juu ihan samaa mieltä. Lähinnä viittasin Markuksen omaan polkuun helluntailaisesta luterilaiseksi, mutta artikuloin asian kyllä hyvin monitulkintaisesti. Yksi omia suosikkijaksojani on [Maria, taivaan kuningatar](https://open.spotify.com/episode/42cdmYzTL1Obvyc1LN4te3?si=ab1ebee5c2484c13). Jakso ravisteli aika kovaa henkilöä, joka on joskus pitänyt katolilaisia vain vähän pienempänä pahana kuin saatananpalvojia (kiitos traktaatit).


No_Minute7592

Oon ite vapaakirkossa ja en siis koe että siellä oleminen on mun hyinvoinnille jotain haitallista päinvastoin. Vaikka en olisi enää kristitty niin en haluais silti lopettaa seurakuntien tapahtumissa käymistä just kaikkien hyvien ihmisten ja kavereiden takia. Jatkan silti mietiskelyä ja pohdiskelua näiden asioiden kanssa.


luutarhur1

Riippuu varmasti paljon elämänvaiheesta ja siitä, kuinka heterogeeninen oma lähiyhteisö seurakunnassa on. Seurakuntanuorena on helppo palloilla osana hyvinkin moniulotteista porukkaa, joka mahdollisesti hyväksyy myös muutaman ateistin tai ihmettelijän. Kuitenkin se, mikä yhdistää aika monen ex-kristityn kertomusta on, että epäilijä siirretään vähitellen yhteisön ulkopuolelle muiden suojelemiseksi. Oma kokemus oli, että heti kun jäi pois omista vastuutehtävistä, myös ihmissuhteet väljähtyivät. Toki varmasti myös muunlaisia tarinoita on!


Northern_dragon

Mulla on pari tuttua vapaakirkossa, ja kumpikin kovaa vauhtia etääntymässä hommasta samojen fiiliksen ja realisaation, että ehkä homous ei ole pahasta tai satuta ketään, takia. Ainakin toinen käy tapahtumissa vielä, mutta kokee ikäväksi tavan jolla siellä muista ihmisistä välillä puhutaan, ja osin alkanut löytämään kavereita muualta. Ota asialle aikaa.


thesoutherzZz

Itse en ole erityisen uskonnollinen, mutta itseä kiinnostaa kirkossa käyminen, koska se yhteisöllisyys ja tietynlainen tapahtuma/aktiviteetti kiinnostaa paljon kun ei ulkona hirveästi liiku. Tee siis ihan mikä parhaalta tuntuu, vaikka pysyisit tai lähtisit toiselle tielle uskon kanssa :)


[deleted]

Tää on (suht) vapaa maailma. Jos sinun katsantoosi sopii, että käyt seurakuntien tapahtumissa, vaikka et olisi enää kristitty, niin mikäs siinä. Meitä on moneen junaan ja jokaisella on oma polkunsa. Omat valinnat saa olla näennäisessä keskinäisessä ristiriidassa ja niitä ei tarvi pystyä selittämään muille tai edes itselle.. ellei siis oikein erikseen sitä halua koittaa tehdä. Ja jos joskus muutat mielesi, mihin suuntaan vain, niin sitten se on niin. Oman kokemukseni mukaan elämä on aika eläväistä, asiat saattavat muuttua monta kertaa.


Gayandfluffy

Sanoisin että hyvät ihmiset löytyy jopa enemmän uskon ulkopuolelta. Olen itse ex kristitty ja lapsena minua kohdeltiin hyvin. Kirkko oli kuin iso perhe mulle. Teininä kirkon seksismi alkoi väsyttää mua, ja kun tajusin että olen lesbo, jätin kirkkoa. Samat ihmiset jotka olivat olleet niin kilttejä kun olin lapsi, sanoo myös että homoseksualisuutta on synti. En kestänyt sitä. Mun mielestä on paljon terveempi hengailla sellaisten ihmisten kanssa, jotka aina hyväksyvät sinua. On myös kivaa tavata ihmisiä jotka ei sanoo, että aborttia, seksiä avioliiton ulkopuolella, homoseksualisuutta, feminismiä, evoluutiota jne ovat väärin. Olen paljon onnellisempi nyt kun saan seurata omaa omatuntoni eikä 2000 vuotta vanha misogyyninen kirja.


Luutamo

Nimimerkkisi pisti silmään. Brother from an another mother ja sillein. Olisin aikoinaan laittanut nimimerkikseni luutarhurin, mutta oli pirulauta jo varattuna, joten joutui tyytymään tähän.


showersareevil

Toi r/Christianity subi on myös yllättävän hyvä. Siellä kuulee monta eri perspektiiviä ja paras subi keskustella uskosta ilman että on echo-chamber kunpaakaan suuntaan. Olin aika samantapaisessa tilanteessa kun OP muutama vuosi sitten ja tajusin että kristinusko ei tosiaankaan auttanut minua vastaamaan tärkeisiin kysymyksiin esim. "Kuka minä oikein olen?" Yleensä kun nuoret tajuavat miten suurta kusetusta kristinusko oikein ovat, eivät he halua enään paljon mihinkään uskoa. Mielestäni on parempi löytää ihan oma systeemi välittämättä mitä kukaan muu ajattee omasta uskosta.


einois

Moikka! Oon itse uskossa ja kuulun kirkkoon, mietiskellyt paljon samoja asioita. Ylistys, kielillä puhuminen ja ”hengen laskeutuminen päälle” on aina olleet mulle tosi vieraita konsepteja ja liian taianomaisia. En muutenkaan oo mikään järjestäytyneen uskonnon suurin fani, koska ihmiset väärinkäyttää valtaa uskonnollisissa yhteisöissä siinä missä muuallakin, ellei jopa enemmän koska voivat seisoa ”Jumalan sanan” takana. Mulle Jumala on läsnä koko ajan elämän pienissä hetkissä, mikä ei mulle tarkota mitään näkyjä tai valaistumista tai oman uskon todistamista. Kiitän ja rukoilen sillon kun siihen on tarvetta ja uskon siihen että Jumala kuuntelee. Joku ylempi voima tässä universumissa on ja mulle se on Jumala. Se että et usko enää sun kirkkoon ja kirkon opetuksiin ei tarkota että sun pitäis menettää koko uskoa.


--moih--

Tällainen itsekin olin pitkään, mutta sittemmin menetin uskoni käytännössä kokonaan, mikä mielestäni on suuri sääli. Jäljellä on enää heikko toivo (ja kai rakkauskin vielä jossain määrin), jonka vuoksi välillä yhä rukoilen sekä kiittääkseni ns. hyvistä asioista elämässäni ja yritän pyytää johdatusta epävarmuuteen. Mutta valitettavan äänekkäitä ovat epäilykseni.


VezurMathYT

Kaikki uskokoon mihin uskoo. Arvot ovat eri asia, ja ihmiset valikoivat kivoja arvoja ovat he sitten uskottomia tai uskollisia. Joten valitse kivat arvot, rakasta ihmisiä, elä elämäsi. Älä tee mitä joku kirja sanoo vain sen takia, että muut sanoo sen olevan hyvä kirja. Voit kuitenkin seurata niitä neuvoja, jos haluat ja ne mietinnän jälkeen vielä vaikuttavat järkeviltä. Äläkä murehdi mitä joku muu sanoo sun uskonnosta tai uskonnottomuudesta. Saa luvan olla oma valinta ja ihan niin julkinen tai yksityinen asia kuin vaan haluaa. Älä tuomitse muita, ja toivottavasti he tajuavat olla tuomitsematta sinua. Onnea matkaan :)


kashluk

Samaistun. Erosin kirkosta lähes 20 vuotta sitten, koska en uskonut. Ei sen dramaattisempaa. Hyvää elämää voi ja kannattaa silti tavoitella sekä kunnioittaa myös niitä jotka uskovat.


VezurMathYT

Kiva kuulla, että ajatukseni ovat samaistuttavia. Näin olen ajatellut jo jonkun aikaa. Lähdin itse kirkosta vajaa vuosi sitten. En aiemmin, koska ei lopulta vaikuttanut mihinkään... mutta en myöskään myöhemmin, koska en saanut kirkossa olosta yhtään mitään irti. Omalla kohdalla\* jumala ja kaiken maailman uskonnolliset asiat eivät vain hirveästi liikuta mihinkään positiiviseen suuntaan. Helppoa olisi siinä kohtaa väittää omaa näkemystä paremmaksi tai oikeammaksi, mutta lopulta sillä ei ole väliä mitä muut ajattelevat minun hengellisistä päätöksistäni. Jos minä pystyisin muuttamaan jonkun mielipiteen niin se usko/uskottomuus on sen verran heikolla pohjalla, että joku toinen pystyy tekemään sen käännyttämisen puolestani. Tykkään toki kyseenalaistaa asioita, enkä päästää ihmisiä liian helpolla. Järki kaikessa mukana. Pahoitteluni suhteellisen pitkästä kommentista. Aihe on itsestä mielenkiintoinen ja siitä löytyy lähes loputtomiin lärpätettävää.


AnttiPaAntti

Fanitan sun vastausta


VezurMathYT

Kiitos :)


Zalminen

Itse lähdin kirkosta sen jälkeen kun päädyin sivustolle Skeptic's Annotated Bible (en tiedä onko tuota sivustoa enää) ja päädyin sen kautta viimein lukemaan koko Raamatun. Loppuun päästyä oli päällimmäisenä ihmetys että miten ihmeessä kukaan voi nykypäivänä ottaa kyseisen kirjan vakavasti?


IShotYourDongOf

Satuitko lukemaan koinekreikaksi taikka satuitko lukemaan myös jonkun akateemisen tutkinnon omaavan kommentaariota?


DramaticManate

Koineen kreikaksi Raamatun lukeminen on mahdotonta, koska vanha testamentti on kirjoitettu hepreaksi. Lisäksi kuolleen kielen sujuva lukeminen edellyttää monen vuoden tähän kyseiseen kieleen paneutuvan akateemisen tutkinnon. Esimerkiksi papit opiskelee vain 10-15op edestä kreikkaa. Sillä opiskelulla pystyy lähinnä tavaamaan sanakirjan kanssa.


tannerismus

Mitä arvoa tuolla kirjalla sitä ei voi itse lukea ilman yliopistotutkintoa? Joka tapauksessa ainakin luterilainen kristinusko rohkaisee maalikkoakin tutustumaan Raamattuun ihan itse. Mielestäni Vanha Testamentti on suomeksi kiinnostava ja viihdyttävä lukukokemus, koska sen suomenkielinen käännös on hyvin sujuvaa tekstiä ja se toimii itselleni tietynlaisena fantasiana muinaisesta ja alkukantaisesta Lähi-Idästä, jossa kaikki on mustavalkoista ja ehdotonta; Jumalan vihollisia tulee hävittää maan päältä eikä häntä saa epäillä. Jumalan lain rikkojat kivitetään ja yhteiskunnassa pätee selkeä ja rikkomaton hierarkia. Yllätyin, kun tajusin että Vanhan testamentin Jumala on vielä Allahiakin hirveämpi despoottijumaluus.


leo_wesker

Meikäläinen kasvatettiin tapakristittynä. Muksuna varoteltiin, että "taivaan isä" pahottaa mielensä huonosta käytöksestä ja kielenkäytöstä. Ja vaikka teini-iän kynnyksellä julistauduin ateistiksi, nin rippikouluun mut potkaistiin, koska konservatiiviselle suvulle ei haluttu selitellä, että joku poikkeaa normista. Nyttemmin olen jotain wiccan ja buddhalaisen väliltä. Ajatukseni on, että harmia ei sovi kellekään / millekään aiheuttaa, mutta paskaa ei tarvitse ottaa niskaan. Elän eloni niin, että hypoteettisellä tuomion hetkellä ei tarvitse hävetä, eikä katua. Jos joku isompi entiteetti silti paheksuu meikäläistä, en kyä varmaan sen "taivaaseen" haluaisi päätyäkään. Tai niinkuin vanhempi velipoikani tämän filosofian ilmaisi, "Tee ninkus tykkäät, mutta älä pidä naapuria hereillä."


Tuplapatukka

Sinun veli on viisas mies


NeutralGoodINTP

\>Tuntuu siltä kun koko maailma vaan romahtais silmien edessä. Silläkin uhalla, että kuulostaa ympäripyöreältä ja tarkoituksettomalta ajatukselta haluun sanoa, että rupeat vaan rakentamaan omaa maailmaa. Tarkoitan, että sun maailma on ehkä tähän mennessä koostunut palikoista, jotka muut on sulle antanut ja oot lähtenyt kasaamaan elämää niiden päälle. Eikä siinä oo mitään vikaa. Näin kaikki todennäköisesti tekee. Kun ne palikat ei ookkaan enää sitä minkä sä koet omaksi, niin tuntuu että kaikki hajoo alta. Näin ei oo. Ota iisisti ja katso ympärilles. Sulla on juttuja joiden varaan voi rakentaa uutta. Mikä sulle tuo iloa? Mikä on saanut sut tuntemaan olevasi elossa? Mikä on tuonut energiaa? Lähde katsomaan niitä juttuja ja kasaamaan niistä uutta perustaa elämällesi. Sit - etsi ja tutki ja koe. Jos tuntuu että sun elämässä ei oo mitään, niin yritä lähtee uusille alueille ja katsoo tarttuuko sieltä mukaan juttuja, jotka haluut ottaa osaksi elämääsi, koska nykyinen elämä ei niitä tarjoa. Jos tuntuu ettet jaksa etsiä, niin lue seuraava kappale. Mikään internetin neuvo ei toisaalta korvaa mielenterveyden ammattilaisen palveluja, eli jos tuntuu että tota romahtamista vaan jatkuu niin varaa aika mille tahansa ammattilaiselle, joka on saatavilla.


Nocturnal_Missions

Tsemppitoivotukset entiseltä kristityltä! Itse oon joutunut huomaamaan, että uskovaisuuden jäämien poistuminen mielestä on vaatinut vuosia ellei vuosikymmeniä (siis esim. piintynyt tapa kokea syyllisyyttä ties mistä, jottei ainakaan olisi täysin moraaliton, yms. mukavaa). Tosiaan your mileage may vary, mutta syvällä uskishommissa lapsesta asti oleminen on sellainen mindfuck, että siitä toipumiseen saattaa kulua paljonkin aikaa ja voimia. Ystävyyssuhteet edelleen uskoviin saattaa hyvinkin rikkoutua tai ainakin väljähtyä merkittävästi, kun enää ei vain voi jakaa samaa maailmankuvaa, ja se on itselle ollut merkittävä sosiaalisen jatkuvuuden särkymisen kokemus, mutta sen tilalle voi saada myöhemmin jotakin kenties koetellumpaa.


ThrowAway1958493

Täällä tosi samanlaisia ajatuksia! Koko oma suku Vanhoillis-Lestadiolaisia ja siihen uskoon itsekin kasvatettu. Vuosia kyseenalaistin omaa uskoani Raamattuun ennen kuin keräsin rohkeutta erota liikkeestä. Tuo syyllisyyden tunne asioista, joita kukaan muu ei edes tulisi ajatelleeksi on sun sanoja lainatakseni aivan älytön mindfuck. Muutama vuosi vierähti vielä muiden sääntöjen mukaan eläen vaikka seuroissa en enää käynytkään. Sitten yllättäen iski aivan älytön vitutus siitä että miksi mun täytyy tuntea oloni niin paskaksi jostain niin pienestä jutusta kun meikkaaminen tai musiikin kuuntelu. Nyt vuosia eroamisen jälkeen kunnon siedätyshoitoprosessin läpi käyneenä asiat alkaa pikkuhiljaa olemaan paremmalla tolalla, vaikka omia juuria ei pois saakaan pyyhittyä.


restlesssoul

Olin mukana herätysliikkeen toiminnassa aikuisuuteen asti kunnes epäilyksiä alkoi olemaan niin paljon että piti ryhtyä selvittämään mihin minä oikein uskon ja miksi. Kuulostaa siltä että tämän olet jo aloittanut, mutta suosittelen tosiaan avoimin mielin ajattelemaan, lukemaan, keskustelemaan. Minullakin jossain vaiheessa sitten maailma romahti koska maailmankuva oli rakennettu uskon ja opinkappaleitten varaan. Siinä meni hyvinkin pari vuotta kun rakensin maailmankuvaa ja identiteettiäni uusiksi, halusin ymmärtää miksi mikäkin arvo on minulle tärkeä, miksi pidän mitäkin asiaa totena, mikä on minua ja mikä ulkopuolelta annettua. Tämän kanssa ei kannata hötkyillä. Asiat pikkuhiljaa kirkastuu (ja jatkaa sitä edelleen). Jos yhteisössä ei ole paha olla niin ei ole tarvetta repäistä itseään sieltä irti.. on mahdollista että jossain vaiheessa jotkin asiat vaivaavat liikaa tai etäisyys ihmisiin kasvaa, tai sitten ei. Se riippuu omasta mielestäni myös paljon siitä että hyväksytäänkö sinua sellaisena kuin olet ajatuksinesi ja arvoinesi. Tsemppiä matkaan. Saa pistää viestiä jos haluaa pallotella jotain ajatuksia.


Shankbon

Parhaimmillaan uskonto on tärkeä henkilökohtainen voimavara, joka auttaa rakentamaan ja ylläpitämään läheisen yhteisön koheesiota sekä käsittelemään vaikeita, epävarmoja ja kipeitäkin asioita tehokkaammin kuin mikään kela-rahoitettu psykologi. Pahimmillaan uskonto on henkistä laiskuuttaa ja determinististä henkilökohtaisen vastuun pakoilua kaikkivoivan jumalan taakse, mikä johtaa anti-intellektualismiin, taantumukseen ja jopa uskonnollisen yhteisön hierarkiassa saavutetun aseman hirvittäviin väärinkäytöksiin. Suurin osa tuntemistani suomalaisista on tapakristittyjä, jotka asettuu johonkin yllä olevien ääripäiden välimaastoon (pääsääntöisesti lähemmäs tuota ensimmäistä, positiivista ääripäätä). Kristinuskossa ja ylipäätään siinä että uskoo johonkin ei ole mielestäni mitään väärää tai huonoa, mutta tuo kuvailemasi ylistyshurmos jossa "ihmiset laittaa silmät kiinni ja heiluu ympäriinsä" taitaa edustaa sitä henkistä laiskuutta jota ehkä kannattaakin välttää. On erittäin hyvä juttu että olet herännyt kyseenalaistamaan sinulle valmiina annettuja uskonasioita: väittäisin että se on merkki henkisestä kypsyydestä ja siitä että alat olla valmis ottamaan vastuuta omasta suhteestasi uskontoon. Tämä voi tarkoittaa sitä että menetät uskosi kokonaan, mutta se voi ihan yhtä hyvin tarkoittaa sitä että uskosi kehittyy sellaiseksi henkilökohtaiseksi jumalsuhteeksi, josta saat paljon muutakin kuin outoja rituaaleja jotka ei tunnu miltään.


BitsBetweenTheBits

Viisaita sanoja.


Z3ndel

Tuntuu, että jos on kasvanut näissä hardcoreimmissa yhteisöissä, niin sieltä myös tipahtaa kaikkein kovimpaa pois jos ei ole täysin hommassa mukana. Itselleni perusluterilaisena kristinusko on ennen kaikkea elämänfilosofia ja selitys olemassaololle, missä tärkeintä on Jeesuksen ydinopetukset, kuten rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Minulle on vähän kummallinen ajatus, että rukoillessa pitäisi tuntea jotain konkreettista, ja näin saada todisteita Jumalasta. Kysehän on nimenomaan uskosta, ilman todisteita puolesta tai vastaan. Ei tässä maailmassa mitään definitiivisiä vastauksia tai totuuksia ole kellään, ja pysyisin kaukana niistä, jotka väittävät omistavansa ne varmat vastaukset. Voi vain uskoa mihin valitsee, ja itselleni Jeesuksen opetukset resonoivat hyvin. Tsemppiä pohdintaan! Edit: typo


operatornormal

Entinen kristitty täällä: huomaa että rukous on menetelmä tyynnyttää mieltä. Kun on rukoillut on "tehnyt jotain". Se luo mielenrauhaa yksilölle, joka ei ole tehnyt muuta kuin rukoillut. Rukoileminen itsessään ei taatusti muuta maailmaa suuntaan tai toiseen mutta se tyynnyttää uskovaisen mieltä siten, että hän ei yritä muuttaa maailmaa millään oikeasti vaikuttavilla teoilla. Kun ei yritä niin sama vanha skeida vaan jatkuu. On paljon tahoja, jotka toivovat että sama vanha skeida vain jatkuu. Uskonto on tässä eräs kantavista voimista. Maailma muuttuu (paremmaksi?) sellaisilla asioilla kuten: 1) uudet keksinnöt, joiden avulla ihmiset voivat hoitaa asioitaan reilummin 2) uudet sopimukset ihmisten keskinäisestä kanssakäymisestä siten, että kaikille jää vähän enemmän 3) kunkin yksilön ymmärtämys siitä, kuinka omat teot ja tekemättä jättämiset vaikuttavat lähimmäistän hyvinvointiin Varsinkin kohta 3 on vaikea - ketkä ovat ne lähimmäiset ja miten kaukaa ne vaikutukset tulevat??


BeerBearBoy

Mä olen aina ollut tosi maltillinen kristitty, en ole käynyt kirkossa tai julistanut uskoani mitenkään äänekkäästi, mutta olen silti hiljaa ja sitkeästi uskonut Jumalaan. Kuitenkin jossain kohdassa mun usko alkoi sammumaan. Tuntui, etten voinut enää nähdä maailmassa samaa hyvyyttä mitä ennen. Oli todella kurja tunne, kun aloin ajattelemaan, ettei asioilla ole merkitystä, paha ei saa palkkaansa ja kukaan ei pidä minusta huolta. Olin paljon onnellisempi silloin, kun vielä uskoin Jumalaan ja toivon, että voisin saada uskon takaisin.


OispaKahvia

Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat. Itse uskoin joskus johonkin ylempään voimaan, nykyään en enää niin paljon. Haluaisin voida tosissani ja koko sydämmelläni uskoa johonkin jälleensyntymään tai taivaaseen, sillä pelkään kuolemaa aivan suunnattomasti. Valitettavasti en vain jotenkin kykene enää tosissani uskomaan johonkin sellaiseen, se tuntuu itselleni valehtelulta ja "hihhuloinnilta". Uskon että hyvät teot tuottavat hyvää jne. mutta kaipaisin sellaista rauhan ja turvallisuuden tunnetta, minkä uskonto joillekin tuo.


Tuplapatukka

Yksi omasta mielestäni viisaimmista tavoista ajatella kuolemaa on Mark Twainin tapa “I do not fear death. I had been dead for billions and billions of years before I was born, and had not suffered the slightest inconvenience from it.”


kontsu

Pakko tähän kuolemanpelkoon kommentoida, että itselle helpottanut tämän pelkääminen sillä, että uskottelen itselleni, että sitten kun olen vanhempi, vaikka 60v, alkaisi ajatus tuntumaan helpommalta. Mitä kauemmin täällä elän, pelko kuolemasta muuttuisi ennemmin hyväksymiseksi ja oppisi sisäistämään sen asian, että tämä on väistämätöntä ja onhan tässä kaikkea tullut tehtyä elämän aikana ja hyvä niin. Koen turhaksi pelätä näinkin luonnollista asiaa, helpotti paljon kun selvitteli mistä me kaikki tieteellisestä näkökulmasta koostumme, mistä maailma ja sen asiat koostuu, mitä tapahtuu ku joku asia/olento kuolee fyysisessä maailmassa, blabla. Toki monelle se ei välttämättä ole helppoa vaan puhua itseään ympäri ja luottaa pelkkään itseensä sen vertaa, että kyl nää asiat tästä lutviintuu omalla painollaan ajan kanssa. Silti jännästi elättelen uskoa jälleensyntymisestä, että ku minä kuolen ja mun ruumis lähtee jälleen "kiertoon", ois kiva syntyä uuestaan jonaki muuna, vaikka kasvina, ihmisenä, eläimenä, what ever :D että ota tästä nyt selvää sitten.


IRegisteredJust4This

Maailmassa on paljon hyvää, mutta se lähtee meistä ihmisistä. Ei yliluonnollisista taikaolennoista. On paljon parempi että pitää itsestään huolta tai tukeutuu tarvittaessa muihin ihmisiin kuin luottaa sokeasti siihen että jollain korkeammalla voimalla on suunnitelma. Minusta on ainakin paljon lohdullisempaa ajatella vastoinkäymisten kohdalla että asioita vain tapahtuu, eikä ne ole rangaistuksia mistään tai osa kenenkään suunnitelmaa.


Silkkiuikku

>Minusta on ainakin paljon lohdullisempaa ajatella vastoinkäymisten kohdalla että asioita vain tapahtuu, eikä ne ole rangaistuksia mistään tai osa kenenkään suunnitelmaa. Tuohan on kylläkin myös Raamatun kanta asiaan. Jobin kirjassa päähenkilölle sattuvat kaikki mahdolliset katastrofit. Job syyttää Jumalaa ja tivaa, miksi tämä on pilannut hänen elämänsä, vaikka hän ei ole koskaan tehnyt mitään pahaa. Jobin kaverit luulevat, että kyseessä on Jumalan rangaistus jostain pahasta teosta, ja syyllistävät Jobia, joka vain vakuuttaa syyttömyyttään. Lopulta taivaat aukeavat ja Jumala itse ilmoittaa Jobin olevan oikeassa, kyseessä ei ole rangaistus. Jumala ei kuitenkaan selitä Jobille *miksi* hän on höykyttänyt Jobia, Jumala vain julistaa suuruuttaan: *"Missä sinä olit silloin kun minä laskin maan perustukset? Kerro, miten se tapahtui, jos osaat! Kuka määräsi maan mitat? Tiedätkö sen?"* Jumalan lueteltua tekonsa, Job hyväksyy Jumalan suuruuden, eikä enää vaadi selitystä. Tarina voidaan tulkita niin, että Jumala vain tekee asioita omista syistään, jotka ovat ihmiselle käsittämättömiä.


corpinen

Vaikkakin kyseisessä tarinassa Jumalan toiminnalle löytyy täysin käsitettävä selitys; Jumala tuhoaa Jobin elämän, koska lyö vetoa paholaisen kanssa, että Job pysyy silti uskollisena. Minusta kuulostaa melko lohduttomalta että joko 1. Jumalaa ei kiinnostaa, miten minun käy tai 2. Jumala haluaa toisinaan aktiivisesti satuttaa minua, kuin pikkulapsi suurennuslasin kanssa murkkukeon äärellä.


IRegisteredJust4This

Huvitavaa on myös tuo että menneen ja tulevan näkevä kaikkitietävä olento haluaisi löydä vetoa jostain asiasta. Jumala siis tiesi jo ennalta että Job ei murru, mutta halusi kuitenkin katsella kyseisen ihmisen tarpeetonta kärsimystä.


hangl00se27

Itelläkin se vedonlyöntiosuus tarinassa särähti aika pahasti korvaan😅 Jobia ei selvästi ollut kutsuttu kyseiseen keskustellun mukaan


Silkkiuikku

Kyllä, Jumalalla on omat syynsä, mutta Jobille niitä ei kerrota, eli hänen kannaltaan koko tapshtumaketju näyttää käsittämättömältä.


IRegisteredJust4This

Raamatusta käy kyllä hyvin nopeasti selväksi että siellä kuvattu Jumala on kaukana siitä hyväntahtoisesta isähahmosta millä sitä yritetään kaupata. Tuo Jobin tarinakin on ihan suoraan kuin alakoulun pihalta jossa isompi, vanhempi ja vahvempi kiusaaja tekee pienemmälle mitä haluaa pelkän oman viihteensä vuoksi. Sitten vielä pullistelee omaa suuruuttaan kun toinen on lyötynä maahan.


Adomizer

Tämä vahvasti! Läheisissä ihmisissä meillä on se voima jolla maailma pyörii ja se syy miksi jatkaa elämäänsä.


Brrrawn

Mun mielestä just se ettei elä siinä illuusiossa enää on se paras juttu! Mun mielestä esim. se ettei mun elämä jatku kuoleman jälkeen on lohduttava ajatus - en kärsi enää, ikuinen lepo, en joudu taivaaseen tai helvettiin Esim. Terapioissa ydinjuttu on aina se että henkilö tavallaan tajuaa sen että kukaan ei tule auttamaan - itse pitää ottaa vastuu itsestä Myös semmonen mustavalkonen maailmankuva häviää - kaikki on harmaata, elämä on nyansseja - ihminen on hyvä ja paha samaan aikaan - kaikki on yhteydessä kaikkeen


Unnis_

Näitä asioita varmaan jokainen uskonnollisessa ympäristössä kasvanut ihminen miettii jossain vaiheessa elämää. Itseä auttoi se että loppujen lopuksi nämä asiat ovat jossakin määrin vain oman pään sisällä, siinä mielessä että vaikka ajatukset muuttuisivat, niin maailma pyörii ja elämä jatkuu samaan malliin. Mitä ihmissuhteisiin tulee, niin olen alkanut enemmän arvostaa ihmisiä, jotka pitävät uskonnollisia asioita henkilökohtaisina, eivätkä arvostele muita näkemyksestään eroavia.


almostnormalpanda

En ole koskaan kokenut itseäni uskovaiseksi enkä saanut uskonnollista kasvatusta. Isän puolen suku tuntuu olevan jotain tapakristityn ja syvemminkin uskovaisen välimaastoa, jossa jumalasta ei puhuta kuin satunnaisesti. Äidin puolen suku ei taida uskoa ollenkaan. Mutta. Minut laitettiin pienenä seurakunnan päiväkerhoon hoitoon ilmeisesti siksi kun subjektiivinen päivähoito-oikeus ei ollut vielä tavoittanut kaikkia kansalaisia. Minulla oli nuorena myös kristinuskon värittämiä harrastuksia, mm. partiota harrastin pitkään ja jotain uskontopohjaista tanssikerhoa pienen hetken. Rukoushetkiä en tainnut kyseenalaistaa ikinä mutta varhaisteininä muutamat himouskovaiset ikätoverit alkoivat pistää silmään. Heidän jumalahumalansa sai heidät vaikuttamaan siltä että elämän realiteetit ovat lentäneet roskikseen ja pelastusta ja Jeesuksen rakkautta toisteltiin lähes pelottavan ontosti ja lasittunein katsein. Tätäkö haluan luterilaisuudeltani? Kävin myös rippikoulun mutta koin sen turhana. Kummius kummilapsen mahdollista inhimillistä hätää silmälläpitäen ei vaadi kirkkoa väliin. Aikuisena aloin inhoamaan sitä että niin moni ns. elämän etappi on kiinni kirkollismenoissa, mutta pysyin kirkon jäsenenä koska arvelin maksamani veron menevän hyvään tarkoitukseen. Sitten työskentelin parin uskovaisen höyrypään kanssa jotka suorastaan hönkivät tekopyhyyttä ja vihaa vääräuskoisia kanssaihmisiään kohtaan. En halunnut kuulua samaan kastiin joten erosin kirkosta. (No, hekään eivät kuuluneet kirkkoon, meno oli kuulemma liian maallistunutta.) Pidän itseäni kaikesta huolimatta agnostikkona. Mitä tästä käteen jäi? Epäilys. Ja ikuinen katkeruus siitä että vaikka kuinka yritän vakuutella itselleni että science in, religion out, pelkään tuntematonta. Olen hieman taikauskoinen. Pidän kohtalotyylisestä ajattelusta yhtä paljon kuin vihaan sitä. Yhdessä hetkessä hymähtelen ivallisesti kristallihoidoille ja seuraavassa luulen pimeässä kuulunutta ääntä kummitukseksi. Jos siinä olisikin elämälle mielekästä sisältöä, mutta kun ei, yliluonnollisiin hömpötyksiin uskomisesta tulee vain kauhua ja mielipahaa. Jos jokin tässä on surullista niin se, että tässä päässä ei taida ikinä asua tarpeeksi rationaalista päättelykykyä kantamaan elämän läpi.


--moih--

>hönkivät tekopyhyyttä ja vihaa vääräuskoisia kanssaihmisiään kohtaan Tätä en itsekään siedä, mutta olen kohdannut sitä paljon niin uskovaisten kuin uskovaisuutta vastustavienkin taholta. Eli on sekä kiihkomielisesti jumalaan uskovia että kiihkomielisesti jumalattomuuteen uskovia, jotka molemmat suhtautuvat vastapuoleen kuin antikristukseen tai johonkin riippumatta siitä, uskovatko mitään antikristusta edes olevan. Suomen ev.lut. kirkko on kai aika hyvin pysynyt maltillisena ja hyväksyvänä niin, että pahimmat kiihkoilijat eroavat ihan omasta aloitteestaan, kuten sanoit. Mutta toki sielläkin taso vaihtelee, kun varsinaista kirkosta erottamista ei taideta enää harrastaa.


Hatzmaeba

Tuli aika mielenkiintoiseen saumaan, sillä erosin Vapaakirkosta pari viikkoa sitten. Olen kuulunut kirkkoon koko ikäni (30) mutten olen ollut kirkon toiminnassa mukana aktiviisesti yli 10 vuoteen. Erosin nyt vasta koska en maksa kirkollisveroa joten asia oli minulle täysin samantekevä, mutta tajusin myös että en näe järkeä kuulua hengelliseen järjestöön, jota en enää tunne kodikseni. Miksi ero? Elämän aikana on sattunut yhtä sun toista, erityisesti lapsuudessa, joihin en koennut koskaan löytäneeni tukea, apua tai rauhaa kristinuskosta. Jumala, sen suunnitelmat ja jatkuvat lupaukset paremmasta olivat pahasti ristiriidassa ympäröivän maailman ja kokemusten kanssa, jotka aiheuttivat hirveää ahdistusta. Hiukan ironisesti viimeinen naula arkkuun oli aika, kun päätin lukea Raamatun alusta loppuun asti, ihan vain opiskellakseni perinpohjaisesti sitä millaiseen uskoon olin yrittänyt koko elämääni rakentaa. Loppujen lopuksi löysin kirjasta niin paljon epäloogisuuksia, että olin pysyvästi vakuuttunut kirjan olevan ihmisen sepittämää tarinaa, jonka perimmäinen tarkoitus oli vain kontrolloida massaa. Tämän jälkeen käyntini kirkossa loppui kokonaan ja kirkollispiireistä on jäänyt jäljelle käytännössä vain yksi kaveri, jonka olen tuntenut koko ikäni ja joka on ollut tärkeä ihminen ihan muista kuin hengellisistä syistä. Tästä kaikesta huolimatta olen edelleen avoin ajatukselle, että tämän kaiken takana on jokin itsetietoinen olento kenen käsialaa olemme ja joka ei ole samalla tavalla aikaan ja tilaan sidottu kuin ihminen on. Sitä olentoa en vain kristinuskosta koskaan löytänyt. Pystyn täysin samaistumaan tuohon fiilikseen, kun ei millään tasolla kykene näkemään asioita samalla tavoin kuin he. Olen nähnyt samat ylitysjuhlat, ihmeparantumiset ja henkien karkoitukset enkä niissä tilanteissa aistinut muuta kuin uskomattoman pitkälle vietyä teennäisyyttä. Koin myös aivan samaa tyhjyyttä kuin mistä mainitsit, joka itselläni johtui juuri tästä syvästä ristiriidasta oman ja muiden maailmankatsomuksen välillä. Tiedän myös, miten koko ikänsä mukana kulkeneesta uskomuksesta ulos kasvaminen silti tuntuu pahalta, saastaiselta ja rikolliselta, mutta muista olla **aina** ja **täysin** rehellinen itsellesi: Jos et löydä kotiasi sieltä, älä tuhlaa siellä aikaasi. Jos Jumala on olemassa, en jaksa uskoa siihen että se rankaisisi ketään siitä, että on totuutta etsiessään jättänyt yhden kollektiivsen, *ihmisen* luoman jumalakäsityksen taakseen.


Adomizer

"Pidetään huolta kanssaihmisistä niin Kaikkivaltias Jumala kyllä pitää huolen itsestään." -Kurt Vonnegut


tirvunen

Itse nuorena ihmettelin yhtenä päivänä "Hetkonen... Siis ihmiset _oikeasti_ uskovat jumalaan?" Koko ajan olin luullut, että se oli vaan semmonen hauska perinne niinkuin joulupukkiin tai hammaskeijuun uskominen. Ja siinä hetkessä tajusin olevani ateisti. Kirkkoon oli kastettu ja riparinkin kävin, mutta 18v erosin kirkosta. En nähnyt syytä olla osa kirkkoa ja varsinkin vanhempana tajusin, että kirkon arvot ei mennyt yks yhteen omien kanssa.


Cupsie

Hei! Vaikutat tosi fiksulta, joten mitä ajattelet siitä faktasta että uskontoja on toistatuhatta erilaista maapallolla? Vaikka suurimmat uskonnot(jäsenien perusteella) ovat juurikin kristinusko, islaminusko sekä buddhalaisuus(?) niin mitä ajatus siitä, että myös se pienen pieni heimo pimeimmässä Afrikan sademetsien viidakossa uskoo omaan jumalaansa, ja kokee täysin samanlaisia ”kosketuksia” ja ”rukouksiin vastaamisia” kuin kuvailemasi henkilöt, ja ovat täysin samalla viivalla oman uskontonsa oikeellisuudesta kuin muidenkin uskontojen edustajat. Mitä ajatuksia OP?


CreationNationNot

Oma uskominen loppui ala-asteella siihen kun kysyin uskonnonopettajalta juuri tuosta afrikkalaisesta pienen pienestä heimosta, että joutuvatko he kadotukseen, vaikka eivät koskaan ole kuulleetkaan jeesuksesta.


IShotYourDongOf

En nyt tiedä miten vastasi mutta kirkon kanta asiaan on ollut keskiaikaa lukuun ottamatta että eivät joudu kadotukseen. Pohjaavat Roomalais kirjeisiin. Voin linkata ihan tarkat säkeet.


LepaTheWarrior

Jeesus sanoi että jokainen jokainen etsivä löytää ja anova saa, jos Jumala on tosiaan olemassa ei hän tarvitse ihmisiä lähestyäkseen jotain eristyksessä olevaa heimoa. Voit uskoa tai olla uskomatta, mutta islamilaisesta maailmasta ainakin puhutaan että monet siellä kääntyneet olisivat nimenomaan unessa saaneet evankeliumin. Mutta se että me rajalliset ihmiset emme tarkalleen tiedä miten rajaton toimii ei sinänsä ole todiste kuin omasta rajavaisuudestamme


Cupsie

Joo mut tiesitkö että sen jälkeen ku Jeesus sanoi noin ni oikeesti Ristomatti Jesuiittain kuningas back in the days, sano että Jeesus vaan huijas. Etkö tienny tota, vai etkö usko mua? Tää totuus löytyy kadonneesta kääröstä mikä on kyl olemassa mut Ristomatti piilotti sen.


No_Minute7592

Niin... Se on mielenkiintoinen juttu se, ja hekin ajattelevat että heidän maailmankuvansa on absoluuttinen totuus.


yourrealityisinvalid

Koska monet uskonnot sulkee muut uskonnot ulos väärinä, on tähän pulmaan vaan yks vastaus. Kaikki ei voi olla oikeassa, mutta kaikki voi olla väärässä.


AstralWay

Voin näin jossain määrin teosofisen maailmankuvan omaavana sanoa, että kaikki voivat olla oikeassa. Mutta tämä lie aika filosofinen kysymys: todellisuus on joustava, eikä absoluuttista objektiivista todellisuutta oikeastaan ole olemassa.


Krakenpine

No, teosofia onkin sellainen just ja just askeleen puhtaasta deismistä ylöspäin oleva hajuton ja mauton läjä ideoita jossa ei haluta pahoittaa kenenkään mieltä ja wannabe-filosofit kertovat laskuhumalaisia ajatuksiaan totuutena, kun kukaan ei oikeastaan voi olla väärässä.


AstralWay

Mikäs se onkaan se meemi: kuinka kertoa ettei tiedä mitään asiasta x, kertomatta ettei tiedä mitään asiasta x.


Krakenpine

Kerro toki mikä meni väärin.


yourrealityisinvalid

Kerro miten se on mahdollista? Jos on olemassa polyteistisia uskontoja ja monoteistisia. Se riittää jo siihen että kaikki ei voi olla oikeassa, nämä on näkökulmat jotka loogisesti sulkee toisensa ulos Millä perusteella absoluuttista objektiivista todellisuutta ei ole? Ethän vain sotke kykyä havainnoida sellaista ja sellaisen olemassaoloa?


janne_harju

En ole astralwayn kanssa ollenkaa samoilla linjoilla mutta tuli mieleen että vaikka kristinuskossa puhutaankin yhdestä Jumalasta niin kait sekin voi ajatella käsitteenä. Tämä käsite voi olla yksittäinen tai monikko. Meinaan että jos Jumala nimitys ryhmälle joka toteuttaa asiaansa. Eli koostuu useista entiteeteistä mutta puhutaan yhtenä jumalana. Kuten Jumala olisi ryhmän nimi. Itse olen siis tapakrisistitty enkä paljoa näitä asioita tuumaile enkä loppu peleissä ole kauhean uskonnollinen.


janne_harju

Niin onhan se pyhäkolminaisuus isä, poika ja pyhähenki jo ryhmä. Mutta en tarkoittanut tätä. Lähempänä jotain moni-jumalaisen uskonnon tilannetta. Mikä se termi nyt olikaan. Poly jotain.


yourrealityisinvalid

Pyhä kolminaisuus taitaa juontaa juurensa ihan juutalaisuuden polyteistiseen taustaan.


AstralWay

Se on aika vaikea selittää, yllättävää kyllä :) On olemassa monta todellisuutta (ja totuutta), jotka ovat erilaisia projektioita yhdestä todellisuudesta. Kuin katsoisi esinettä eri kulmista - yksi näkee kuution punaisen sivun, toinen sinisen. Katsojat vain eivät ymmärrä katsovansa esinettä eri kulmista. Näen ja tunnen tämän asian selkeästi, mutta sitä ei voi sanoilla välittää - ihan niin kuin ei voi muitakaan elämässä todella tärkeitä asioita - eli tunteita ja kokemuksia.


yourrealityisinvalid

Jos et osaa sitä selittää, en usko että tämä on mitenkään looginen kokoelma ajatuksia.


AstralWay

Ok. Ajatukset on toki vain pieni osa ihmisenä elämisen kokemusta. Ja ne ajatukset jotka voi pukea sanoiksi, on niistä ajatuksista vain pieni vilkaisu. Jotkut ovat siinä parempia, jotkut huonompia. Elämän tärkeimpiä asioita ei voi pukea sanoiksi - voi kuvailla niitä sillä olettamuksella, että vastaanottajalla on samankaltainen viitekehys. Jos sitä ei ole, kommunikaatio ei onnistu.


yourrealityisinvalid

Luulen että sun Aurassa on liikaa LSD:tä


AstralWay

Voin kokemuksesta sanoa, että täällä on paljon mielenkiintoisempaa. Ja vapaampaa. Valintakysymys se tietyllä tapaa on, että miten haluaa asiat nähdä. Ja siihen suuntaan sitten kulkea. Päihteitä ei tarvitse lainkaan.


Express_Opposite

Aika sakeaa settiä… kuitenkin jos maailma on moniulotteinen (mitä se onkin, fyysikaalisessa mielessä), niin abrahamiset uskonnot ovat väärässä, sillä ne nimenomaan kieltävät tuollaisten eriävien näkökulmien rinnakkaisen olemassaolon.


AstralWay

>ne nimenomaan kieltävät tuollaisten eriävien näkökulmien rinnakkaisen olemassaolon. Jos näin on, niin siinä ne ovat väärässä. Uskonnothan eivät ole tietenkään kaikessa oikeassa, sisältäväthän uskonnot sisäisiäkin ristiriitoja.


Cupsie

Niin, ja ovat aivan yhtä ”oikeassa” ja oikeutettuja tähän uskomukseen kuin kuka muukin uskovainen, uskonnosta riippumatta. Lähinnä siis mietin, kun ainakin itselle ajatus siitä että pitäisi ensinnäkään valita kaikista vaihtoehdoista se oma, toiseksi, uskotella itselleen että juuri tämä minun valintani on se *oikea* ja todellinen asia mihin perustan elämänkatsomukseni, ja mahdollisesti koko elämäni - sen sijaan että havainnoisin, ajattelisin ja miettisin **itse**, mihin **oman elämäni** perustan - oli minulle tarpeeksi irtautua uskonnoista, ja perustaa oma elämäni siihen mitä itse koen, näen, kuulen, maistan haistan ja tunnen. Ja tietysti ajattelen, joka mielestäni on ihmiselle tärkeää melkeinpä kaiken kannalta.


Frisbeejussi

22 vuotta kuuluin kirkkoon. En edes osaa sanoa mihin uskoin ja mihin en, mutta halusin uskoa tuonpuoleiseen ja jonkin korkeamman voiman olemmassaoloon. Käytännössä olin perus suomalainen kristitty siinä mielessä, että olin kirkossa ristiäiset, rippijuhlat, joulukirkot, häät ja hautajaiset. Erosin kirkosta, koska en halunnut kuulua samaan joukkoon Päivi Räsäsen, USAn ja muun maailman kiihkoilijoiden joukkoon, joille pyhät tekstit on oikeutus toteuttaa oma näkemys oikeasta ja väärästä. Usko on vahva asia ja uskon sen säilyttävän vahvan asemansa maailmalla, mutta minusta se on typerää.


AstralHippies

Mulla harvemmin ottaa pattiin mikään mutta ainakin nuo jenkkien hurmoksellisen itsepetoksen irvikuvat jotka rikkovat jokaista kristinuskonnon opetusta mennen tullen ja palatessa saavat itseni MELKEIN rikkomaan yhtä tärkeimmistä raamatun opetuksista: Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Itse en ole teini-iän jälkeen osallistunut organisoituun uskonnon harjoittamiseen vaikka itseni kristityksi koenkin. Oikeastaan edes teininä en mitenkään kovin vahvasti ollut missään piireissä mukana, kirkon järjestämässä iltapäivätoiminnassa ja muutamilla jonkinasteisilla herätysjuhlilla. Kehittyvässä iässä olevien ihmisten pelottelu ikuisella kadotuksella tai vastaavalla? Oman edun tavoittelu ja henkinen itsepetos uskonnon nimessä? Jossain luki että tee muille kuten haluat itsellesi tehtävän mutta mitä minä mistään tiedän.


Silkkiuikku

>Erosin kirkosta, koska en halunnut kuulua samaan joukkoon Päivi Räsäsen, USAn ja muun maailman kiihkoilijoiden joukkoon, joille pyhät tekstit on oikeutus toteuttaa oma näkemys oikeasta ja väärästä. Mikä on sinun mielestäsi hyväksyttävä oikeutus toteuttaa oma näkemys oikeasta ja väärästä? Loppujen lopuksihan kaikilla on omat pyhä tekstinsä, joillakin se on Raamattu, toisilla Pääoma, kolmansilla jonkin valtion perustuslaki.


carbombb

Kuinkahan moni kristitty oikeasti elää Raamatun mukaisesti, välttäen esiaviollista seksiä, vastustaa avioeroa jne? Siinä kohtaa kun henkilö alkaa itse valitsemaan, että mitä noudattaa ja mitä ei, ohjeena ei tuolloin enää toimi ko. kirja, vaan ihmisen oma moraalikäsitys. Tällöin koko kirjan olemassaolosta tulee käytännössä turha.


Soggy_Ad4531

Mutta ei se Jeesus sitä Raamattua kirjoittanut. Itse kristittynä olen aika varma että tänä päivänä hän olisi melkoisen liberaali kaveri. Varmasti antaisi anteeksi avioerot ja esiaviolliset yhdynnät.


Silkkiuikku

Jeesus saattaisi antaa anteeksi avioeron, mutta hän tuskin kehottaisi siihen. Hänhän sanoi, että vaikka Mooseksen laki antaa miehelle luvan hylätä vaimonsa, on sellainen mies kovasydäminen.


OrphanedCat

Jeesus antaa kaikki synnit anteeksi ainakin niiden luterilaisten pappien mukaan joita olen puupenkissä kuunnellut.


carbombb

>Jeesus antaa kaikki synnit anteeksi Eikös niitä pidä katua, jotta Jeesus antaisi ne anteeksi?


jormelius

En ole ko. henkilö keltä kysyit, mutta jos usko siihen pyhä kirjan kivijalkaan puuttuu/horjuu, on sille perustettuihin ohjeisiinkin vaikea sitoutua, etenkin jos ne sotii omia moraalikäsityksiä vastaan. Tämä koskee kaikkia luettelemiasi kirjoja, ei vain raamattua.


WM_

Tsemppiä! Itsekin kristillisen kasvatuksen saaneena aloin pohtia ja epäillä todenteolla rippikoulun jälkeen. Sitä jatkui aikansa, mutta muistan kun päätin, että tämä oli tässä. Ja sittenhän se epäily ja asioiden uudelleen pohtiminen taas alkoi, mutta olin "irti". Siinä rytäkässä meni välit moniin sukulaisiin ja kesti vuosikymmen päästä takaisin yhteen. Toin asiani ilmi aika töksäyttäen, hieman liian nokkavastikin jopa. Joten opi minun virheestäni ja ole tahdikkaampi. Noihin samoihin aikoihin aloin kiinnostumaan tieteistä. Vasta myöhemmin aloin lukea ateistisia argumentteja ja kirjoja ja ne puhuttelevat vielä tänäkin päivänä. Mutta tosiaan, tsemppiä. On todella rohkeaa ottaa askel tutusta ja turvallisesta, varsinkin kun tällä puolen ei ole uskoa edesmenneiden jälleennäkemisestä tai kuolemanjälkeisestä. Ei voi luottaa, että karma tai helvetti odottaa meistä pahimpia.. Että meillä on tällä tietoa vain tämä yksi elämä ja sen olisi paras merkata itselleen jotain ja siitä saada kaikki irti. Ihmisillä on monia mielipiteitä "arkki-ateistista" Richard Dawkinsista, mutta suosittelen hänen kirjojaan. Tämä lainaus häneltä (plus lopun lainaus Darwinin Lajien Synnystä) on antanut monesti voimia: >"We are going to die, and that makes us the lucky ones. Most people are never going to die because they are never going to be born. The potential people who could have been here in my place but who will in fact never see the light of day outnumber the sand grains of Sahara. Certainly those unborn ghosts include greater poets than Keats, scientists greater than Newton. We know this because the set of possible people allowed by our DNA so massively exceeds the set of actual people. In the teeth of those stupefying odds it is you and I, in our ordinariness, that are here. We privileged few, who won the lottery of birth against all odds. How dare we whine at our inevitable return to that prior state from which the vast majority have never stirred? > >There is grandeur in this view of life, with its several powers having been originally breathed into a few forms or into one and that whilst this planet has gone cycling on according to the fixed law of gravity from so simple a beginning endless forms most beautiful and most wonderful have been and are being, evolved" Edit. Koetin etsiä hyvää koontaa ateistisistä argumenteistä, sen sijaan löysin[trendahtavan tier-listauksen uskon puolesta käytetyimmistä argumenteista](https://www.youtube.com/watch?v=cpC8WtufJbo&ab_channel=GeneticallyModifiedSkeptic), joita videon ateisti myös purkaa hyvin. Hänellä hyviä videoita, itse näin tämän kyseisen vasta äsken.


IShotYourDongOf

Saanko sanoa asiaa opiskelleena ja asiasta väitelleenä että Rickhard Dawkins on miltei huonoin mahdollinen ihminen jonka puoleen kääntyä näissä tilanteissa, niin kutsuttu "ateistien Ben Saphiro". Itsekin koitin hänen tekstejään lukea aikoinaan mutta huomasin että perustelut olivat lukio opiskelijan tasolla ja kirjat olivat hyvinkin pitkälti vihaista kiukkua filosofisen todistelun sijasta. Googlaileppa uskonnollisten ja jopa uskottomien kommentteja Dawkinsin teksteihin niin huomaat että on yleensä aika naurun sekaisia. Kyseinen kaverihan on hyvinkin julkisesti julistanut ettei suostu keskustelemaan väitteistään alan ammattilaisten kanssa.


WM_

Yleensä hänen tapaansa tuoda asioita esille on arvosteltu, mutta on aika paksua väittää hänen argumenttejaan Saphiron tasoisiksi. Sillähän on vinopino keskusteluita Youtubessa eri uskontokuntien edustajien kanssa. Jos on heittää jotain hyvää kritiikkiä niin vilkaisen toki mielelläni läpi.


IShotYourDongOf

No onhan niissä nyt samoja piirteitä. Molempien teksti jatkuvasti tarpeettoman vihamielistä, eivät perustele mitään ja eivät suostu juttelemaan alan ammattilaisten kanssa. Ja kuinkas moni heistä sattui olemaan koulutettu väittelijä, joilla on kokemusta kyseisen alan väittelyistä? Tässä yksi niistä ammattilaisista joiden kanssa Dawkins on kieltäytynyt keskustelemasta puhumassa siitä miksi Dawkins ei tiedä mitä tekee. https://youtu.be/l3HCthi2i\_o


LepaTheWarrior

Oli uskosta mitä mieltä tahansa niin Dawkinsia ei kannata siteerata, Dawkinshan kirjaansa ei Jumalharha ei ollut jaksanut tehdä juuri mitään tutkimusta, vaan julkaisi siinä argumentteja joita on filosofian puolella pidetty vettäpitämättöminä niin teistien kuin ateistienkin mielestä iät ja ajat. Yhtenä pahimpana esimerkkinä tuo argumentti että voiko Jumala luoda niin suuren kiven ettei hän sitä voi nostaa (tähän ei tarvi olla filosofiaa edes harrastanut henkilö että jos jakaa tuon premisseihin niin tajuaa miten pitämätön se on). PS voin tähän lisätä tuon argumentin kritiikin jos joku mieluummin haluaa sen lukea huonosti jäsennettynä redditpostauksena jokin muun nettijulkaisun sijasta.


Snifflyfob

Erosin kirkosta kutakuinkin saman tien täysi-ikäisyyden jälkeen. Olin nuorempana jonkin verran seurakunnan toiminnassa mukana ja isosenakin olin kahtena kesänä. Uskonto itsessään ei vaan koskaan oikein merkinnyt mitään, ja skeptisenä ihmisenä oli hankala "vakuuttaa" itsensä kuulumaan johonkin, johon ei täysin mukaudu. Kaikenlaiset joulukirkot sun muut jouduin aina perheen kanssa kiertämään, ja sekin oli aina pakotettuna varsinkin nuorempana. Päällimmäinen syy kirkosta eroamiseen kuitenkin oli itselleni kuitenkin se perus yliluonnolliseen uskomisen mahdottomuus omassa mielessäni. Samoista syistä en myöskään siirtynyt paganismiin tai muuhunkaan vastaavaan. Nykyään kategorioisin itseni varmaan agnostikoksi, eli nössöateistiksi. Pelkästään se, ettei yliluonnollisuuksia pystytä todistamaan olemattomaksi ei miusta tarkoita, etteikö niihin äärimmäisen pieni mahdollisuus olisi. Ja joo tiedän, hullunkurista erota kirkosta koska yliluonnollisuutta ei ole ja heti perään mainita että saattoipa ollakin :D


MithrilTHammer

Jos saan suoraa sanosa niin lähde herätysliikkeestä pois ja liity ev. Lut. Kirkkoon. Ei päristellä niin paljon ja saada psykooseja rituaaleista. Jos tahdot uskoa Jumalaan niin sitten usko, ei se tarvitse näyttäviä näkyjä ja herätyksiä.


Human_McNugget

Hei! Mä oon uskossa (oon luterilainen) ja voisin antaa näkemyksen tosta kun sanoit ettei ylistys ja rukous tunnu oikein miltään. Hellareilla ja vapailla suunnilla on vahva paintous tossa ylistyksessä ja kokemuspohjaisuudessa. Sanon nyt ihan suoraan, että tosi iso osa noista repeat heavy ylkkäbiisesitä, välkkyvistä valoista yms. menee helposti emotionaalisen manipuloinnin puolelle. Näistä vahvoista tunteellisista kokemuksista tulee helposti monelle sellainen kokemus, että niissä Jumalan koetaan olevan jotenkin tosi vahvasti läsnä (vaikkei siihen oikeasti tarvita muuta kuin se, että 2 tai useampi on Jeesuksen nimessä koolla) ja sitten kun tunteelliset kokemukset ei enää tunnukaan niin merkittäviltä, usko alkaa horjua. En nyt sano, etteikö tunteita saa olla mukana uskossa, mutta usko pitää perustaa Evankeliumille eikä tunteille, koska tunteet heittelevät jatkuvasti (vetaukset miehistä jotka rakensi talonsa hiekalle/kalliolle kertoo tästä). Jos haluut jutella aiheesta tai iha muuten vaan niin heitä yksityisviesti!


No_Minute7592

Juu oon itekkin huomannut sen kuinka herkät ja tunteelliset äänet ja musiikki vaikuttaa mielialaan.


K_Marcad

Sanoisin että ne ylistykset ja hengelliset kokemukset ei ole se asian ydin. Raamatun teksti on. Olin kerran eräässä kristillisessä kahvilassa ja seurasin kun vieressä eräs nainen silmät väärin päin rytmisesti hoki Jeesuksen nimeä jota seurasi ylistyksen rimpsu. Totesin mielessäni että shamanismi elää ja voi hyvin Suomessa edelleen, se on vaan saanut uudet raamit. Sama asia eri paketissa. Sanoisin että jos dopamiinitrippailu on se mitä haet kristinuskolta niin kannattaa miettiä toiseen kertaan. Tämä on minun mielipide, mutta on parempiakin asioita mihin olla koukussa, esim urheilu. Jos Raamatun sana on se juttu niin sitten pohdit vaan sen uudessa kontekstissa. Näin minä näkisin asian, tosin olen ateisti joten en tiedä mitä tämä pohdinta lopulta painaa.


LepaTheWarrior

Voin kristittynä kompata tätä ainakin osittain, raamatussa Paavali sanoo että kielilläpuhumista ei tulisi edes harjoittaa jos ei ole jotakuta joka kieltä ymmärtää. Alkuperäinen kielilläpuhumisen ihmehän tapahtui nimeomaan siksi että Jerusalemissa vierailemassa olleet ihmiset saivat omalla äidinkielellään kuulla evankeliumin. Olen jutellessani vapaiden suuntien edustajien kanssa juuri tällaiseen itsehypnoosiin jossa uskotellaan omien vibojen olevan Pyhän Hengen vaikutusta vaikka toiminta olisi täysin Raamatun vastaista (esimerkiksi joku profetoi jatkuvalla syötöllä horoskooppeihin verrattavia ympäripyöreyksiä joista puolet ei toteude millään tasolla vaikka ovat niin ympäripyöreitä; Raamatun Sanan mukaan jos joku profetoi jotain mikä ei tapahdu on tämä varmasti väärä profeetta). Mutta ehkä en käy tätä keskustelua enempää täällä, en halua maalata kaikkia vapaampia seurakuntia tällaisiksi, vaan sieltä löytyy myös ihan kunnollista opetusta ja Raamatun tulkitsemista vaikka eri mieltä olisinkin jostain kehällisestä kysymyksestä.


KamahlYrgybly

Minua kalvoi se tosiasia, että ei ole mitään oikeata näyttöä minkään jumalan olemassaolosta, vaan koko homman ydin on kirjassa jota on muokattu yhä uudestaan ja uudestaan tuhansia vuosia, vaikka sen väitetään olevan "Jumalan sana". Kirjassa, jossa jumala kuvataan kateellisena, kostonhimoisena ja pikkumaisena. Jos jumala on kaikkitietävä, kaikkivaltias ja kaikkivoipa, niin miksi ei puutu maailman menoon? Jumala on joko välinpitämätön, eikä rakastava niin kuin Raamattu ja Jeesus väittävät; tai sitten pahansuopa. Rationaalinen mieleni uskoo helpommin, että uskonto on vain ikivanha ja hyvin toimivaksi osoitettu keino hallita ja alistaa ihmisiä ja pönkittää valtaapitävien otetta maailmasta, eikä mikään universumin totuuksien lähde.


njixxu

Jumala on erehtymätön, Jumala loi Pertin homoksi ja sen takia Pertti ei kelpaa. Rakkaudesta ihmisiä kohtaan Pertti on luotu olemaan epäkelpo, ihana pomo yläkerrassa. Tai ehkä se on niinku tää binning-systeemi kun tehdään tietsikoiden prosessoreja, kaikki tulee linjalta yhtä hyvinä mutta testatessa huomataan että osa on kehnompia joten ne myydään sitten vähän halvemmalla eri mallinimellä.


IShotYourDongOf

En nyt tähän viiti käyä aukasemaan mutta esitäppä nämä pointit kenelle tahansa jolla on teologian tutkinto. Pitäs tulla vastauksia aika hyvin.


Karvakuono

>kirjassa jota on muokattu yhä uudestaan ja uudestaan tuhansia vuosia Pakko tarttua tähän, sillä Raamattu on yks niistä kirjoista, joka on yllättävän hyvin säilynyt radikaaleilta muutoksilta sisältöjen merkitysten osalta. Niit vanhoja tekstejä kuitenkin on olemassa, mihin on sitten vertailtu. Siksihän esim teologisessa opiskelaan muinaiskreikkaakin.


RisePsychological288

Huomioitavaa on ei pelkästään ne säilytetyt osat, vaan mitä on myös jätetty pois.


Anvijor

Sinänsä totta, tosin tässä kannattaa ottaa myös huomioon kielen tulkinnan ja merkityksen muutos: vaikka itse teksti olisi täsmälleen sama kuin 2000-vuotta sitten, eivät tulkitsijat (tai edes kääntäjät) 1800-2000-luvuilla välttämättä osaa nähdä tekstiä samanlaisessa valossa kuin 2000-vuotta sitten eläneet kirjoittajat.


IShotYourDongOf

Oletko kuullut eksegetiikasta? On tieteenala joka tutkii juuri noita asioita. Työllistää satoja tuhansia ammatti tutkijoita jotka tutkivat vanhoja tekstejä .uodostaakseen parhaan kuvan Raamatusta.


Anvijor

Kyllä ja sinänsä uskon että asian nykypäivän asiantuntijat ovat varmasti melkoisen hyvin perillä monista tällaisiin asioihin liittyvystä yksityiskohdista. Kysymys on enemmänkin siitä, että kuinka tarkkaan perillä yleisesti kristityt, maallikkosaarnaajat tai edes seurakuntien rivipapit ovat oikeasti perillä näistä.


IShotYourDongOf

No seurakuntien papeillahan on siis ainakin Suomessa yliopisto tutkinto teologiasta. Tämä onkin yksi syy siihen miksi Suomen uskonto tilanne onkin näin hyvä. Perillä ollaan ihan hyvin, vaikka paremminkin voisi olla. Ennen kaikkea nyt tämä nuorempi polvi on ollut asiasta poikkeuksellisen hyvin perillä.


northernzen

Raamatun tekstejä on muokattu kyllä hyvin paljon ennen kuin ne ovat saaneet nykyisen muotonsa. Varsinkin Vanhan Testamentin kirjoituksiin on tehty lisäyksiä ja muokkauksia jotta tekstiin saatu näyttämään johdonmukaisemmalta ja ajan uskomuksiin sopivalta.


Rootriver

Kokoelmaksi kirjoja, jotka ovat Jumalan sanaa, siihen on vaadittu kovin paljon ihmisten päätöksiä siitä, mitä kaikkea siihen sisällytetty ja mitä ei. https://simple-faith.net/books-left-out-of-the-bible/


Luutamo

> Kristitty elämä on tuonut hyvän arvopohjan elämään. Tästä voidaan toki olla montaa mieltä. Vaihtoehtoisesti se on arvopohja johon ei kristittynä olemista millään tavalla tarvitse tai sitten arvopohjaan kuuluu vieläkin asioita, jotka eivät ole oikeasti kovinkaan hyviä. En siis missään nimessä sano, etteikö kristittyihin arvopohjiin kuuluisi hyviäkin puolia, mutta ne ei ole millään muotoa ekslusiivisesti vain kristittyjä arvoja. Ihminen voi olla hyvä, kiltti ja muut huomioon ottava ilman, että taustalla on ajatus ikuisesta helvetin tulesta, jos toimit toisin. Asian voi myös nähdä niin, että jos todella tarvitset kiirastulilla peloittelua toimiaksesi kunnollisesti, oletko oikeasti kunnollinen ihminen lainkaan? Muuttuuko oma näkemyksesi siitä kuinka haluat kohdella muita ympärilläsi jos kuvittelet tilanteen, jossa kuoleman jälkeistä elämää ei ole? Jos ei, ehkä moraalinen pohjasi on hyvä jo ilman kristinuskoakin. Sen sijaan ihmisarvoja loukkaavia (etenkin seksuaalisten vähemmistöjen osalta) ihmisarvoja löytyy pääasiassa konservatiivisilta, uskovaisilta ihmisiltä. Ainakin näin omien kokemusten pohjalta. Herääkin siis kysymys minkälaisen arvopohjan todella koet hyväksi ja jos asiaa tarkemmin pohdit, onko se jotain mistä voit todella kiittää kristillisyyttä? edit: typokorjauksia


Silkkiuikku

>Asian voi myös nähdä niin, että jos todella tarvitset kiirastulilla peloittelua toimiaksesi kunnollisesti, oletko oikeasti kunnollinen ihminen lainkaan? Luterilaisuushan opettaa, että jos tekee hyvää päästäkseen taivaaseen, niin ei oikeastaan tee hyvää, koska teon motiivi on itsekkyys. Luterilaisen opin mukaan ihmisen tulisi tehdä hyvää rakkaudesta. Eikä mikään määrä hyviä tekoja auta ihmistä pääsemään taivaaseen, koska se ei ole ihmisen käsissä.


Kaljoittelija

Tää on todella hyvin argumentoitu. Mielestäni jokaisen tulisi miettiä moraalikysymyksiä itse, eikä vain omaksua jonkun kirjan käsitystä hyvästä ja pahasta taivaspaikan toivossa.


Aaroo101

Itse olen luterilainen ja kristillisen kasvatuksen saanut. Luterilaisena suhteeni karismaattisiin liikkeisiin on jäänyt etäiseksi ja kuvailemasi asiat ovat yhtä lailla vieraita. Olen kuitenkin saanut vastaavanlaisen käsityksen luterilaisilta pastoreilta, että karismaattisissa liikkeissä armolahjojen ns "etsiminen" korostuu ja sitä myös monesti haetaan uskon ja pelastumisen merkiksi. Tätä olisi siis esimerkiksi kielillä puhumista ja muuta ns. ihmeellistä pyhän hengen vaikutuksessa tapahtuvaa toimintaa. Voin kuvitella vain miltä se näyttää, kun ihmiset pakolla etsivät pyhän hengen vaikutusta elämässään. Käyttämäsi kielikuva psykoosista on osuva, koska ei kaikki kielillä puhuminen ja muu vastaava ole todellakaan pyhän hengen vaikutusta. Esittäminen ja ylimaallisten kokemusten hakeminen ja pakottaminen on todennäköisesti usein kyseessä kuvailemassasi tilanteissa. Olen itsekin miettinyt ja keskustellut itseäni viisaampien kanssa jonkin verran armolahjojen teologiasta.. Olen tullut siihen tulokseen, että kyllä pyhä henki vaikuttaa ja antaa ihmisille armolahjoja, mutta se ei toimi vakuutena uskosta. Eli jos niitä ei ilmene se ei tarkoita, että uskoa ei olisi. Epäileminen ja kyseenalaistavat teologiset pohdinnat ovat ajoittain läsnä myös minunkin mietinnöissäni, mutta kyllä totuus koettelun kestää. Olen itse uskossa ja tiedossa vakuuttunut Kristuksen ylösnousemisesta 2000 vuotta sitten ja siitä evankeliumista, mistä ylösnousemus todistaa.


FinDefaulted

Kirjoitan puhelimella, eli en oikolue ja voi tulla sekalaista settiä. Sori siitä. Meikä ei nyt varsinaisesti ollut koskaan kauhean uskovainen, mutta vanhemmat oli, eli kirkon jutut sitä kautta tullut tutuksi lapsena. Lähtökohtaisesti itse ajattelen, että uskovaisena oleminen on lopulta aika järjetöntä touhua, kun oletetaan, että maailmassa on joku/jokin superolento, joka voi tehdä ihan mitä vaan, mutta ei näyttäydy tai tee mitään, ellet nyt vähän rukoile ensin apua. Sanotaan, että Jumala toimii erikoisin tavoin, mutta sitten "itse" päätetään, että esim. rokotteet ovat vastoin Jumalan tahtoa. Raamatusta nostetaan esiin, että homous on paha, mutta naisten annetaan puhua kirkossa, vaikka raamatussa kielletäänkin. Erittäin uskovaiset usein selittävät, kuinka Jumala puhuu heille, mutta nämä ihmiset myös ovat muuten mieleltään epävakaita -> ja taas, nämä omien kokemusten kautta, en sano että pakosti kaikki olisivat. Vanhempani myös elivät melko kurjasti koko ajan rukoillen apua yms., mutta eivät itse tehneet asioista parempia. Luotettiin vaan Jumalaan, eikä elämä parantunut missään kohtaa. Jos nyt oikeasti uskoo Jumalaan, niin tarvitseeko kuulua kirkkoon? Tarvitseeko käydä kirkossa? Tarvitseeko rukoilla? Tarvitseeko tehdä muista uskovaisia? Ei. Mielestäni uskonnon tarkoitus on ollut aluksi järkeistää maailmaa, jota ei ymmärretty, mutta nykyajan yhteiskunnassa se voi korkeintaan auttaa mielenrauhaan, jos pelkää kuolemaa. Joskus veljeni kysyi miten voin olla hyvä ihminen, jos en usko Jumalaan. Minusta kysymys oli vähän outo. Miten voi olla hyvä ihminen, jos ei tee pahaa vain rangaistuksen pelosta (helvetti)? Pyrin olemaan hyvä ihminen vain sen takia, että se tuntuu hyvältä ja muiden satuttaminen tuntuu pahalta. Ei siihen Jumalaa tai uskontoa tarvita.


Silkkiuikku

>Raamatusta nostetaan esiin, että homous on paha, mutta naisten annetaan puhua kirkossa, vaikka raamatussa kielletäänkin. Veikkaanpa, että naispappeuden kannattajat ovat niitä samoja, jotka järjestävät sateenkaarimessuja ja vihkivät homopareja.


KaLium86

Itsekin olen kristitystä kodista, mutta menetin uskoni jo nuorena ja erosin kirkosta 18-vuotiaana. Rehellisesti sanottuna pidän uskontoja typerinä, mutta toisaalta olen vakuuttunut että jotkut ihmiset tarvitsevat uskonnon elämäänsä. Maailma ei muutu ateistiseksi vaikka kuinka sitä toivoisin. Mikäli täytyy asua uskovaisten keskuudessa, mieluiten valitsen maallistuneet protestanttikristityt. Kyseinen uskonto on tuottanut parhaat yhteiskunnat.


Bosavius

Ex-kristitty agnostinen ateisti täällä. Agnostinen sen takia, että enpä voi jumalan tai jumalien olemassaolemattomuuttakaan todistaa. Ensimmäinen asia joka kylvi lapsena epäilyksen siemenen oli se, että kaikki uskonnot uskovat oman uskontonsa olevan 100 % totuus. Kaikki uskonnot eivät voi olla samaan aikaan oikeassa. Toinen epäilys tuli silloin, kun muut sanoivat Jumalan puhuneen heille tai nähneensä Jumalan tekoja. En minä mitään kuullut, tai voinut pitää esimerkiksi jonkun syöpähoitojen onnistumista tai paremman työpaikan saantia Jumalan ansiona. Kolmas epäilys tuli siitä, että ei-uskovat oltiin maalattu mun mieleen pahoina ihmisinä, mutta silti pidin joitakin "pakana"kavereitanikin hyveellisempinä ihmisinä kuin joitakin tapaamiani kristittyjä. Neljäntenä alkoi epäilyttämään se että Jumalan olemassaolosta ei ole mitään konkreettisia todisteita. Viimeisin asia joka jäi häiritsemään oli se, että kristityt shoppailevat Raamatusta niitä asioita jotka heille itselle sopii, mutta sivuuttavat ikävät asiat. Lopulta halusin vapauttaa mieleni etsimään kaikenlaisia totuuksia maailmasta, enkä vain yhtä, uskonnon tuomaa totuutta. Uskonto ei nimittäin anna vastauksia kaikkeen. Mulle on ihan ookoo että kuollessani mun "sielu" menee taivaan sijaan samaan tyhjyyteen mistä oli ennen syntymääni tullutkin, ja että mun ruumis menee ravinteeksi Maan kiertokulkuun, jatkaen ikuista elämää uusissa muodoissa. Ei sielunelämältä pohja katoa uskonnon myötä, kun sinne jää kuitenkin se sama arvopohja mikä siellä on aina ollutkin. Se on se peili jonka kautta maailmaa voi uskonnottomanakin katsella. Mulla on paljon hyviä kokemuksia kristityistä ihmisistä. Tapaamistani kaikista ihmisryhmistä just seurakunnista löytyi suurin keskittymä ihmisiä, jotka koin hyviksi ihmisiksi. Pahojakin kusipäitä mahtui toki joukkoon, kuten jokasessa isommassa ryhmässä. Mut emmä jaksanu sitä "me" ja "te" -asetelmaakaan, mitä monet kristityt harjoittaa. Eli "me hyvät ihmiset" ja "ne syntiset". Ei Raamattu sano että rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi, paitsi niitä pakanoita ja homoja. Mun mieli on ollut paljon enemmän rauhassa ja avoin kun erotin itseni kristinuskosta. Maailma on niin iso ja mielenkiintonen ettei sitä kannata rajoittaa vaan yhteen näkökulmaan.


GothicBalance

Jos sinulla on ikää niin suosittelen lukemaan Ihmeiden Oppikurssia tai sitä avaavia (vaikeaa tekstiä) kertovia kirjoja. Esim. Maailmankaikkeus Katoaa. Itse olin luovuttanut k.uskon suhteen kun törmäsin noihin kirjoihin. Kristinusko on lähtenyt hyvistä lähtökohdista mutta muuttunut sekavaksi ajan myötä.


Jepekula

Nää kuullostais aikalailla et olisit helluntailais, tms, porukoista kotosin? Ite oon käännyynnäinen, täs muutampi vuos sitten vasta liityin kirkkoon ja aloin setteihin mukaan yhtäkään.


Desmang

Erosin kirkosta, koska mielestäni usko on jokaisen oma asia. En tarvitse siihen kirkkoa. En halunnut maksaa kirkollisveroa vain kirkkohäiden takia ja onneksi löysinkin vaimon, joka ei edes kaivannut mitään sellaista.


Ruuhkatukka

Oma elämä parani huomattavasti kun lopetin noissa piireissä liikkumisen. Ja jos ne sun kristityt kaverit oikeasti on sun kavereita niin ei se miksikään muutu vaikka lopettaisit kristillisiin juttuihin osallistumisen. Itellä oli vaan kyllä hyvin lyhyt vaihe kun uskottelin itelleni uskovani johonkin. Kai halusin vain kuulua joukkoon tms. Kun perhe ja suuri osa suvusta on helluntailaisia. Jos se ei tunnu enää omalta jutulta niin suosittelen lähtemään.


craplouse

musta uskovaiset on aina näyttänyt omaan silmään just tolta mltä sanoit "psykoottiselta tai skitsolta" ei oo omaan päähän ymmärtäny miten uskovaisia vielä 2022 löytyy niin paljon. Mutta ei myöskään oo multa pois, ihmiset saa uskoa mihin haluaa. Ja jos siitä lohtua saa eihän se milläänlailla huono hommeli ole. Ite kasvanut perheessä missä lähinnä kirkkoon kuuluttu kirkkohäiden, ja hautajaisten takia. Ite erosin kirkosta kun 18 täytin


Blugged_Bunny

Yksikään ihminen ei synny uskovaisena, uskonto tulee vanhempien kautta ovat he sitten katollisia, muslimeita taikka buddhisteja. Jos et elämäsi aikana näe itse täysin uskottavaa viestiä jumala olennolta on uskosi täysin ympäristötekijöiden aiheuttama eli toisin sanoen uskoisit lentävään spagetti monsteriin ja lasten uhraamiseen jumalille viljan toivossa jos ympäristösi lapseasa asti uskottelisi näin. Jos lapsi joka olisi kasvatettu täysin uskonnoista tietämättömänä saisi näyn ja kirjoittaisin sen perusteella raamatun kymmenen käskyä olisi se oikea viesti jumalalta ja käännyttäisi ateisti ahterini uskoon


jsomby

Vaikka puhutkin enemmän uskosta kuin kirkosta niin kerron silti oman tarinani. Itse erosin kirkosta koska en pystynyt seurata sitä miten ihmisoikeudet ovat kiinni seksuaalisuudestasi. Vaikka kirkko tekee paljon hyvää niin mielestäni sen varjolla ei saisi satuttaa kuitenkaan. Jos haluaa uskoa se on ok, jos haluaa elää raamatun oppien mukaan sekin on ok, mutta se jos yrität pakottaa toisetkin elämään sen mukaan niin se ei ole enää ok. Suvussa on paljon uskovaisia ihmisiä, osa vain tapakristittyjä. Uskonnosta on todella vaikea luopua kun se vaikuttaa elämässä kaikkeen ja jos tuolla saa vielä osan lähipiiristä kääntymään vastaan niin vielä pahempi. Oma äiti kyllä reagoi voimalla kirkosta eroamiseen, mutta ymmärsi lopulta etten ole ihmisenä muuttunut mihinkään ja olen edelleen sama "poika". Bonuksena liityin vielä tähän jotta saadaan kaikki pasmat sekaisin: [https://thesatanictemple.com/](https://thesatanictemple.com/) Kyseessä on todella tärkeitä arvoja noudattava ei-uskonnollinen uskonto.


Loopexer

Itsekkin erosin kirkosta kun täytin 18 ja olen nyt vähän miettinyt jos liittyisi tuohon satanistiseen temppeliin itsekin, vaikuttaa hyvältä ja kuulostaa niin härölle että menis varmasti pasmat sekaisin sukulaisilta :D


jsomby

Onnea kertomiselle jos liityt! En ole vielä sanonut kuin vaimolle, äidille tuskin uskallan edes mainita :-)


Adept_Concert_298

Kysymys kaikille. Mistä tiedät että oletko saanut parhaan arvopohjan? Ja mistä tiedät että se tulee kristillisestä kasvatuksesta? Kysyn, koska humanismi sanoo että ihminen sosiaalisena eläimenä kykenee kehittämään hyvän arvopohjan missä tahansa yhteisössä jossa hän saa riittävästi kannustusta ja tukea. Joten miksi juuri kristinuskon takaama hyvä arvopohja on syytä mainita, niinkuin muilla elämänkatsomuksilla ei sellaista voisi saavuttaa?


WM_

Kristillinen arvopohja on varsin huono ja nykyään aika usein vastakkain ns. nykymaailman kanssa. Ensin homoseksuaalisuus ja naispappeus olivat syntiä, nyt ne on hyväksyttävämpää kun noita *kristillisiä arvoja* on päivitetty. Enää ei kivitetä juopottelevaa lasta, koska kuka tahansa ymmärtää, että tuo kristillinen arvo on onneton. Oikea-, konservatiivinenlaita kamppailee jenkeissä juuri aborttia vastaan. Meilläkin tuo laita on sitä mieltä, ettei avioliitossa voi tapahtua raiskaamista. Nuo jää pikkuhiljaa pois, mutta seuraava askel heillä ollutkin omia kristillisiksi arvoiksi kaikki hyvä ja väittää, ettei niihin olisi ilman kristinuskoa päästy. Vaikka vastaavaa näkyy ympäri maailman paikoissa, missä kristinuskoa ei edes ole ollut olemassa. Esim. lähimmäisenrakkaus. Luuletteko, ettei muinaiset kiinalaiset rakastaneet läheisiään?


Adept_Concert_298

Musta tuntuu että ne yrittää karsia demariäänestäjistä naisia, kun jos osavaltiossa abortti on felony ja felonyt ei voi äänestää, niin sitten siinä karsitaan hieman mahdollisia äänestäjiä niissä osavaltioissa missä sillä uskotaan olevan merkitystä.


IShotYourDongOf

No silti kristityillä on merkittävästi pienemmät rikosrekisterit, keskivero kristitty on noin 40% todennäköisempi lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen ja muistaakseni noin 60 % todennäköisempi tekemään vapaaehtoistyötä verrattuna sekulaarisiin ihmisiin. Lähteetkin löytyy jos haluat nähdä. Myös tuo kivitetty lapsi esimerkki on aika lailla päin vastoin kuin asia todellisuudessa on. Ramatussa Jeesus pysäyttää itse syntisten kivityksiä ja sitä vastustettiin hyvin voimakkaasti myös alku kristillisyydessä.


WM_

Mielelläni vilkaisisin lähteet, että mistä tuollaiset luvut ovat peräisin. >Myös tuo kivitetty lapsi esimerkki on aika lailla päin vastoin kuin asia todellisuudessa on. Ramatussa Jeesus pysäyttää itse syntisten kivityksiä ja sitä vastustettiin hyvin voimakkaasti myös alku kristillisyydessä. Sama pyhä kirja sitten kuitenkin yllyttää kivittämiseen. Jos se olisi ollut jokin maantapa, minkä Jeesus pysäyttää, asia olisi eri, mutta pyhässä kirjassa lukee, että tämä ja tämä ihminen pitää kivittää hengiltä. Sitä ei yhden poikkeuksen takia pyyhkäistä maton alle. Kasa ihmisten kirjoittamia ja kokoamia katkelmia, millä ei ole mitään yhteyttä toisiinsa, mutta koska se on muka pyhä niin sitä on luettava valikoiden.


Silkkiuikku

>Enää ei kivitetä juopottelevaa lasta, koska kuka tahansa ymmärtää, että tuo kristillinen arvo on onneton. Eihän tuo ole koskaan ollut mikään kristillinen arvo. >Esim. lähimmäisenrakkaus. Luuletteko, ettei muinaiset kiinalaiset rakastaneet läheisiään? Eivät he ainakaan kokeneet, että hylätyt vauvat, orjat tai köyhät olisivat olleet heidän lähimmäisiään.


RodanMurkharr

> humanismi sanoo että ihminen sosiaalisena eläimenä kykenee kehittämään hyvän arvopohjan missä tahansa yhteisössä jossa hän saa riittävästi kannustusta ja tukea. Jaa. Mitähän humanismi sanoo [tästä arvopohjasta](https://www.reddit.com/r/JustUnsubbed/comments/o9dw3x/ju_rarabfunny_used_to_have_funny_shitposts_but/)? SFW, mutta erittäin häiritsevää.


yourrealityisinvalid

Lähtökohtaisesti et ole varmaan saanut hyvää arvopohjaa kristinuskosta, vaan arvopohjasi on sama kuin länsimaisia epäkristityillä. Uskonnot vaan tuppaa omimaan kaiken kivan ja ajan myötä sitten hautaamaan ne asiat jotka yhteiskunnassa ei ole enää soveliaita. Niinku nää kivitetään homoseksuaalit ja nainen vaietkoon seurakunnassa -hommat... Jos lapsesta asti ehdollistetaan johonkin niin siinä on helppo pysyä. Kaikki tuntemukset mitä sulla on ollut on varmaan ollut ihan oikeita, ne vaan ei kertoo lähinnä ihmismielen omituisuuksista eikä yliluonnollisista asioista..


ge6irb8gua93l

Länsimaisessa arvopohjassa näkyy kristinusko ja varmaan myös toisin päin, vaikka kristinusko ei varsinaisesti eurooppalaista perua olekaan. Ei näitä voi erottaa toisistaan mitenkään yksinkertaisesti. Kirkko on ulottanut vaikutusvaltansa yhteiskunnan läpi Euroopan historiassa, joten täällä kasvaneet ovat saaneet osansa sen vaikutuksesta, olivat kristittyjä tai eivät. Uskonnot ei kehity erillään ihmisyydestä ja kulttuurista eikä kulttuurit erillään uskonnoista.


KariKringe

Kyllä nykyään 'käytössä oleva' länsimainen arvopohja juontaa enemmän valistusajan filosofiasta, joka taas perustuu ennen kristinuskon olemassaoloa kirjoittaneiden pakanafilosofien ajatusten päälle rakentaneiden renesanssihumanistien ajatuksiin. Mututuntumalta väitän, että suurempi osa aidosti uniikkia kristillistä arvoajattelua on hylätty kuin nykyään on säilynyt.


Silkkiuikku

>Kyllä nykyään 'käytössä oleva' länsimainen arvopohja juontaa enemmän valistusajan filosofiasta, joka taas perustuu ennen kristinuskon olemassaoloa kirjoittaneiden pakanafilosofien ajatusten päälle rakentaneiden renesanssihumanistien ajatuksiin. Silti me emme hyväksy orjuutta, vammaisten lasten hylkäämistä metsään, ihmisuhreja, siviilien silmitöntä raiskaamista ja tappamista, tai muita sellaisia asioita, jotka kuuluivat antiikin filosofien kulttuureihin. Tämä johtuu siitä, että olemme hyväksyneet kristinuskoon kuuluvan käsityksen ihmisen arvosta.


hiuslenkkimakkara

Kristityt eivät ole koskaan hyväksyneet orjuutta? Okei. No kai jos määrittelee kristityn sellaiseksi joka ei orjuutta hyväksy, niin sitten.


yourrealityisinvalid

Jos joku asia olisi yksinomaan kristinuskosta, sitä ei varmaan ennen kristinuskoa pitäisi olla. Jos kristinusko on sen ominut, se on ollut olemassa jo ennen. Miten ois esim lähimmäisenrakkaus? Olisko ollu olemassa jo ennen kristinuskoa? Riippumatta siitä, jos se on yhteistä kaikille, on aika mielenkiintoista sanoa että se se on tullut uskonnolta. Ja on muutenkin vähän typerää vetää historiallisia argumentteja kun puhutaan nyt siitä onko tässä päivässä elävä saanut jotain siltä omalta uskonnon harjoittamiselta.


ge6irb8gua93l

No jos kerran tarkastellaan yksilön arvopohjan muodostumista ja se on muodostunut kristillisessä yhteisössä niin eikö ole aika typerää väittää, että arvoihin ei ole kristinusko olennaisesti vaikuttanut, vaan jokin epämääräinen länsimainen epäkristillinen kulttuuri?


yourrealityisinvalid

Keskimäärin muu yhteiskunta kokoajan repii uskontoja jaloista pois sieltä keskiajalta. Miten se on kristillinen arvopohja jos siinä ei ole MITÄÄN mikä on kristinuskolle uniikkia?


Silkkiuikku

>Jos joku asia olisi yksinomaan kristinuskosta, sitä ei varmaan ennen kristinuskoa pitäisi olla. Jos kristinusko on sen ominut, se on ollut olemassa jo ennen. Miten ois esim lähimmäisenrakkaus? Olisko ollu olemassa jo ennen kristinuskoa? No ei roomalaisia ainakaan hirveästi kiinnostaneet köyhät, vammaiset, orjat tai sotien jalkoihin jääneet siviilit.


yourrealityisinvalid

...ei myöskään ristiretkiläisiä. Mikä oli pointti?


Silkkiuikku

Kyllä ristiretkeläisillä todennäklisesti kiinnosti edes periaatteen tasolla, koska kirkko siihen määräsi. Toki käytännössä sääntöjen noudattaminen oli mitä oli.


yourrealityisinvalid

Eli roomalaisten sotilaiden käytös kertoo siitä että esim se lähimmäisenrakkaus puuttui, mutta ristiretkeläisillä ei? Vaikka meno käytännössä sama.


LepaTheWarrior

Vaikka itseään kristityiksi tituleeraavat ihmiset usein eivät noudata lähimmäisen rakkautta (kaikki ihmiset ovat syntisiä, kristityt eivät ole tässä mikään poikkeus), voi kristinuskon sanomasta helposti perustella ihmisten jakamattoman ja absoluuttisen ihmisarvon. En helposti keksi mitään muuta uskontoa tai ideologiaa josta voidaan ilman mentaaliakrobatiaa johtaa samat ajatukset; ovathan länsimaat nimenomaan ne maat jotka loivat nämä kansainväliset säännöt ja lopettivat orjuuden pitkälti maailmanlaajuisesti. Ateisti voi toki vedota eksistentialismiin ja johonkin ihmisarvokäsityksen subjektiiviseen arvoon, mutta subjektiivisilla moraalisäännöillä ei mielestäni ole juuri arvoa, ei ainakaan siinä määrin että niitä voisi pakottaa koko maailman noudatettavaksi niinkuin YK ihmisoikeusjulistuksen osalta on tehty (vaikka sitä ei valitettavasti olekaan noudatettu tai kyetty valvomaan, mutta ajatus kuitenkin on että se on laki joka koskettaisi koko maailmaa ja kaikkia kulttuureita).


yourrealityisinvalid

Hah. Löytyy kyllä monesta muustakin uskonnosta. Kesti muuten aika kauan lopettaa orjuus ottaen huomioon että sanoma on ollut koko ajanlaskun sama. Vai olisiko kuitenkin niin että Raamatusta löytyy esim ohjeita siihen miten niitä orjia pidetään, eikä mitään siitä että orjuus olisi väärin. Ei ole olemassa objektiivista moraalia, subjektiivinen on ainoa mitä meiltä löytyy


Silkkiuikku

Uudesta testamentista kyllä löytyy kohta, jossa annetasn ymmärtää orjuuden oleva väärin. Johanneksen ilmestyksen kirjoittaja haukkuu "Baabelia" (tämä on koodikieltä jolla viitataan Roomaan), missä ihmisiä myydään sieluineen ja ruumiineen. Lisäksi Jeesus painottaa, että käsky rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiä on kaikkien tärkein käsky. Orjuus kylläkin sallitaan Mooseksen laissa, mutta se ei oikein istu käskyyn rakastaa lähimmäistä.


Opposite-Chemistry-0

Eikös se Jessen opetukset ole aika selkeästi buddhalaisuudesta pöllity. Ajan ihmiset sitte liitti niihin juutalaisia ja afrikkalaisia elementtejä.


yourrealityisinvalid

Eihän missään uskonnossa ole positiivisia elementtejä jotka ois niille uniikkeja.


Opposite-Chemistry-0

Eipä kai. Yritin vain sanoa, että kristinuskon sydän ei ole sinänsä uskonto vaan elämänkatsomus, ja uskonnolliset elementit ovat tulleet/tuotettu parin tuhannen vuoden aikana. Aika hulluu shittii sen nimessä tehty.


yourrealityisinvalid

En kyllä oikein saa kiinni siitä mitä tarkoitat


Express_Opposite

Tahtoo sanoa, että kristinuskoon liitetty moraalinen ulottuvuus ei ole riippuvainen uskosta sen jumaluuksiin. Koska moraalinen ulottuvuus on tuontitavaraa kristinuskoon joka tapauksessa.


yourrealityisinvalid

Aivan. No eihän siihen sitte jääkkään mitään hyvää sitten


Express_Opposite

Olisin sitä mieltä, että yhteisö (hyvässä ja pahassa) on se uskontokuntien todellinen voima. Sitä yhteisöistä poistuneet kaipaavat. Me valtavirran ihmiset olemme etäisiä, itsenäisiä ja kylmiä verrattuna.


mansetta

Olin itse aluksi jonkinlainen omauskoinen zen-taolainen, nykyään ortodoksi. Jos tuonlainen kristinusko ei sinuun uppoa (enkä syytä), aina on mahdollisuus etsiä itsellesi paremmin sopiva yhteisö tai kirkko. Henkilökohtaisesti minua harmittaa ERITTÄIN paljon, että nyky-yhteiskunta on niin anti-uskonnollinen. Kasvaessani en edes kehannut kertoa olevani kiinnostunut uskonnoista kuin parhaille kavereille. Suurin osa itselleni tutuista uskovaisista on ihan normaaleja hillittyjä ihmisiä. Uskonnollisia asioitakin voi tulkita hyvin monella tavalla esim symbolisesti. Ja epäilykset KUULUU ASIAAN. Anyway pidä järki mukana ja älä anna ääriuskovaisten tai ääriateistien vaikuttaa liikaa mielipiteisiisi.


totuustorvi

Onnittelut, suomut ovat lentäneet silmiltäsi, näet nyt alastoman totuuden. Uskonnottomuudesta jää helposti arvotyhjiö joka voi päätyä kriisiytymiseen. Onneksi sekulaari humanismi voi mahdollistaa onnellisen elämän ilman mitään hypnoottis-magneettisia taikatemppuja.


Deryn805

Mä olin joskus junnuna kristitty, rippileirit etc. käytynä, erosin aikuisena. Mä aloin epäilemään kristinuskon totuutta joskus varhaisteininä kun mua kiusattiin, eikä mikään saanut sitä pahuutta loppumaan. Eihän mikään hyvä olento voi hyväksyä puhdasta pahuutta tekemättä mitään. Mun tän hetkisen näkemyksen mukaan tuolla jossain universumin syvyyksissä voi olla olentoja jotka meille vaikuttaa jumalilta ja kaikkivoivilta, mutta ei ole sellaista jumalaa joka on meidät luonut. Jos meidät joku jumala olisi luonut kuvakseen, meidän pitäisi tosi vahvasti kyseenalaistaa voiko se olla ollenkaan hyvä. Jos ihminen on kuva siitä olennosta, kaikki pahuus mitä ihmiskunnassa on, tulee siitä. Maapallolla on vaan me, ja meidän pitää yrittää olla parempia, ei ole ketään joka yrittäisi ohjata meitä oikeaan suuntaan.


jaltsukoltsu

Itse en ole ollut koskaan lujasti uskossa lapsenakaan, mutta näitä asioita olen pohtinut elämässäni paljon. Täysi-ikäisenä tapahtui lopullinen kirkosta eroaminen, joskin myöhemmin olen muuttunut ehkä ateistista enemmän agnostikoksi eräiden henkilökohtaisten kokemusten kautta. Kannattaa miettiä uskoa omasta näkökulmastasi käsin. En usko, että ihmisen organisoima uskontokunta voi oikeasti tavoittaa Jumalaa, mutta usko yksilön omana asiana voi antaa paljonkin toivoa ja merkitystä elämään. Sitä on mielestäni aivan turha kiinnittää johonkin yhteen yhteisöön, jos se ei vaikuta omalta jutulta. Jos taivas ja helvetti on olemassa, niin miksi Jumalaa kiinnostaisi, kuulutko johonkin tiettyyn kerhoon joka on täynnä ärsyttäviä ihmisiä? Joku toinen kirkkokunta myös voisi sopia paremmin (esim. vapaakirkko käsittääkseni painottaa tätä henkilökohtaista jumalsuhdetta minkään ulkopuolisen paineen sijaan), jos kaipaat silti yhteisöä ympärille. Tuohon mainitsemaasi "psykoottisuuteen" liittyen, uskon siihen, että yhdessä rukoilu on eräänlaista meditaatiota. Uskon siihen, että tällaisissa tilanteissa voi päästä jollekin korkeammalle tietoisuuden tasolle (vertaa vaikka Hare Krishna -tyyppien mantralauluun), jolloin tulee eräänlainen "känni" päälle. Se voi olla psykologiaa ja plaseboa, mutta itse uskon, että jotain perää siinä täytyy myös olla. Ei muuten tuota rukousten tai mantrojen hokemista olisi joka uskonnossa. Edit: Ja mitä tulee tuohon tyhjyyden tunteeseen, niin kannattaa miettiä, että ei tällaisten asioiden äärelle pysähtyminen ole koskaan huono asia, eikä siinä ole mitään kaduttavaa, että oppii tuntemaan itseään paremmin, oli lopputulos mikä tahansa.


DrAgonit3

Ns. henkinen valaistuminen on hyvin henkilökohtainen kokemus, ja riippuu täysin yksilöstä milloin sen kokee, jos ollenkaan. Monien muiden lailla minut on tapakristityksi kasvatettu. Teini-iässä julistauduin ateistiksi kirjaimellisten todisteiden puutteen ja fundamentalistien paskan touhun takia. Myöhemmin olen sitten löytänyt oman henkisen puoleni omalla tavallani, valtauskontoihin ei huvita kuulua. Samaa polkua voin suositella, ei tarvitse miettiä mikä jumala kenen jumala, sinun täytyy vain miettiä, mitä koko jumaluuden konsepti merkitsee juuri sinulle, eikä kenellekään muulle. Jos tuntuu, että tässä kohtaa elämässäsi et tunne yhteyttä ylempään voimaan, se olkoon niin. On normaalia että suhtautuminen niin isoihin asioihin aaltoilee.


PopularAppeal4000

Ihmisillä on tosi monenlaisia erilaisia taustoja. Vissiin sulla u/No_Minute7592 joku herätysliike kyseessä jossa vähän extremempää meininkiä. En yhtään ihmettele jos olet ruvennut miettimään, että on vähän pähkähullua menoa. Tätä moni jo kommentoi: **Voit hyvin kysyä, onko kyseessä varmasti henki, vai muuten vaan makeet ja ekstaattiset kokemukset, jotka perustuu psykologisille ja sosiaalisilla lainalaisuuksille** (myös teknoraveissa jne). Itse olen saanut kristillisen ev.lut kasvatuksen, mutta sittemmin etääntynyt tästä ajattelutavasta aikalailla. Komppaan tuota, että arvopohja on hyvä ja monet seurakuntaan liittyvät kokemukset myönteisiä ja jopa tärkeitä elämänkokemuksia. Kuulun edelleen kirkkoon enkä jaksa ajatella asiaa sen aktiivisemmin. Muutamia oivalluksia olen itse tehnyt: 1. **Moraali, etiikka ja omatunto on olemassa itse asiassa ilman kirkkoa ja uskontoakin.** Jossain rivien välissä saatetaan tarjoilla ajatusta, että tämä olisi vain uskonnon keksintö, ja "uskottomat" ihmiset olisivat moraalittomia. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa. Vaikka lähtisit kirkosta, et joudu tässä tyhjän päälle: hyvyys, omatunto ja moraali ovat ihmisten universaaleja, luonnollisia ominaisuuksia. Joskus ihmiset ehkä kinastelevat siitä "kannattaako uskovaisuus vai ei" sen takia, että uskovaisuus sekoitetaan johonkin muuhun. Meissä ihmisissä on myös eroja sen suhteen, miten paljon esim. moraaliset kysymykset ja mielikuvitukselliset filosofiat kiinnostavat. 2. Vähän ilkeä ajatus, mutta ajattelen **uskontoa kulttuurillisena meeminä / viruksena (ks. Dawkins).** Sen perustaan kuuluu, että sen pitää puolustaa ja ylläpitää itseään - ei se muuten leviäisi tai olisi olemassa sellaisena kuin nyt sen näemme. Itsensä ylläpitämisen keskeisiä mekanismeja ovat mm. synnintunto (säännöt on säädetty sellaisiksi, että jokainen on "rikkuri") ja pelottelu ("jos teen toisin, joudun helvettiin"). Eräs irvikuva tästä on jokin uhoava porukka joka jahtaa vaikka "noitia" - ja porukan jokainen jäsen miettii miettii sisimmässään onko itse noita (mutta uhoaa sitäkin kovemmin). Nykyisin kun katson kirkkomaalauksia ja komeita rakennuksia, mietin ensisijaisesti sitä minkälainen vallankäytön koneisto kirkko Suomessakin on ollut. 3. Jos ollaan rehellisiä, voi oikein hyvin kysyä **mikä erottaa hengellisyyden ja sosiaalisesti rakentuneen uskonnon.** Sanottakoon jossain kirjassa tai opeissa mitä tahansa, en todella usko, että mahdollista Jumalaa kiinnostaisi paskan vertaa se, noudattaako jengi pilkulleen jotain sääntöjä ja toteuttaa rituaaleja jne. Itse ajattelen, että mahdollinen "henkitodellisuus" (whatever onkaan) on varmasti jotain mikä ylittää inhimillisen käsityskyvyn heittämällä. Meidän tarinat siitä tuskin pitävät paikkaansa. Minusta voi hyvinkin olla hengellinen, tai jopa paremmin, ilman sen ympärille tehtyä sosiaalista kehikkoa (jolla todistettavasti on oma kulttuurisidonnainen taustansa jne). Toki yhteenkuuluvuus ihmisiin on tärkeää, mutta ei seurakunta ole siihen ainoa väylä. 4. Kristillisyyteen tuntuu rakentuneen vahvasti sosiaalisia asetelmia, jotka pelaavat ihmismielen psykologialla. Seuraavassa mututuntumani sen tarjoamista ratkaisuista ihmiselämän ongelmiin: (A) Yksi vaihtoehto on se, että otat **"vahvan uskovaisen" roolin** ja samaistut ankaruuteen ja kurinpitämiseen. Saat voimaa siitä, että "kuritat" itseäsi uskonopeilla ja kenties valvot muitakin ihmisiä, tai ainakin muistutat heitä "oikein tekemisestä". Tästä saa voimaa, mutta voi hyvin kysyä oletko aidosti vapaa ja niin vahva kuin miltä kyseinen rooli näyttää. (B) Toinen, varmaan yleisempi rooli on se, että olet **"alistuvan uskovaisen roolissa"**, alemmalla portaalla, kiltti, hyväntahtoinen, et haasta ketään, nöyrästi yrität aina parempaan. Sama alistuvuus voi heijastella omaa elämää yleisemminkin yhteiskunnassa ja ihmissuhteissa. Erityisesti korostuu omien tarpeiden ja itsekkyyden vähättely muiden auttamisen kustannuksella (eikö "minä" olekaan *yhtä tärkeä* kristinuskossa kuin "muut"?). Tässä alistuvuudessa on tietty "vapauden" tunne kun olet tuuduttautunut toisten vietäväksi, ja ripustanut oman vapaan tahtosi naulakkoon. Näitä kumpaakin (A ja B) ilmenee muillakin elämän osa-alueilla uskonnon ulkopuolella, kuten erilaisissa sadistisissa ja masokistisissa leikeissä. Isossa kuvassa nämä kuuluvat tuohon kohtaan #2, eli ovat myös uskonnon koukuttavuusmekanismeja. Molemmat tarjoavat "helpotuksen" elämästä kun vastuun taakka siirtyy itsen ulkopuolelle. *Minusta kannattaa kysyä, onko olemassa vielä jokin muu vaihtoehto kuin nämä uskovaisen roolit? Jokin, jossa olet itse alttiina, epävarma, epätäydellisenä, kannat vastuun omasta elämästäsi itsessäsi, ja elät täysillä?* Iso kriisihän tuo on jos olet irrottautumassa oman elämäsi rakennuspalikoista. Lohdutukseksi on hyvä muistaa, että ihmiset käyvät vastaavia kriisejä muulloinkin kun elämässä tapahtuu isoja mullistuksia. Ihmisen kehityksessä tämä on peräti normaalia murros & teini-iässä, jossa vanha maailma voi "romahtaa ja tuntua valheelliselta" (kun oma ajattelu kasvaa ja kehittyy). Minusta sinulla on täysi syy olla kiitollinen siitä kaikesta turvasta ja hyvästä mitä olet saanut. Ja utelias ja kiitollinen siitä mitä kaikkea elämä saattaa vielä tuoda tullessaan!


--moih--

Itse en ole koskaan kuulunut mihinkään vahvoja hengellisiä kokemuksia harrastaviin ryhmiin, vaan minut kasvatettiin ns. maltilliseksi kristityksi, mikä on uskoakseni hyvin pitkälti sama kuin lainkuuliainen ja kohtelias kansalainen muutenkin. Eli suurin vaikutus, jonka ateistiksi ryhtyminen minulle tuottaisi, olisi varmaan satunnaisen iltarukouksen ja vuosittaisen kirkossakäynnin jättäminen väliin, sekä mahdollisesti SPR:n vähäisenkin tukemisen lopettaminen. Luultavasti tästä syystä en myöskään pidä kristittyä synonyyminä kiihkoilevalle hihhulille, kuten tuntuvat tekevän ne, joiden pääasiallinen kosketus (avoimesti) kristittyihin tulee uutiskynnyksen ylittävistä hörhöistä. Raamattua pidän historiallisena lähteenä, jossa voi olla virheitä, tai vähintäänkin kuvainnollisia ja osin vanhentuneita tapoja ilmaista asiat (vaikka käännös olisi mikä). Älyllisellä tasolla olen agnostikko jo pelkästään siksi, että pitävän tieteellisesti todistetut asiat eivät määritelmällisesti ole uskonnollisia kysymyksiä. Muiden uskontojen kanssa en näe ongelmaa niin kauan, kun niidenkin jäsenet pysyvät rehellisinä ja kohtuullisina. Pitkältihän niissä on samoja oppejakin, eli jos joku ylimaallinen totuus on, se kaiken järjen mukaan ainakin kehottaa olemaan epäitsekäs ja kohtuullinen. Tähän kohtuuteen mielestäni sisältyy sekin, ettei mahdollinen taivasosa riipu niinkään tietyn uskonnon harjoittamisesta, vaan tarpeellisesta nöyryydestä ja lähimmäisen rakkaudesta (niin kuluneelta kuin ilmaus kuulostaakin, siinä on itua). Kristillisin termein uskoni on heikko, eli enimmäkseen en osaa sanoa, uskonko todella Jumalaan vai enkö. Epäkristillisin termein lainaan filosofi Voltairea: Jos Jumalaa ei olisi, hänet pitäisi keksiä, koska pystyn hyvin samaistumaan tunteeseen tyhjyydestä ja turhuudesta aina, kun satun sille päälle, että sielut sun muut tuntuvat pelkältä kuvitelmalta. TL;DR: kohtuukäytössä kristinuskosta on ainakin minulle koitunut lähinnä hyvää, joten on mielestäni suuri sääli, etten osaa enää kunnolla luottaa korkeampaan johdatukseen tms. Jollei muuta, se ainakin antaisi jonkin tarkoituksen elämälle sekä tarvittaessa mielen levollisuutta ja/tai lohtua.


Interesting-Bee-4870

En ole ex-kristitty tai uskovainen, mutta tarinassasi oli tuttuja piirteitä yhteen YouTube-kanavaan jota seurasin. Kyseessä oli siis amerikkalainen nuori mies, jolla hyvin samanlaiset kokemukset uskon menetyksestä ja nopeasta maailmankuvan muutoksesta kuin tuo mitä kuvaat. [Evid3nc3](https://www.youtube.com/user/Evid3nc3) oli kanavan nimi, hän kertoo tarinansa videoilla kattavasti ja niistä kuulee, että hän on käsitellyt läpikäymäänsä syvällisesti pohtien. Ehkä näistä irtoaa jotain oivalluksia, ja pienet pahoittelut jos joku muu oli jo jakanut nämä.


EJK_

Vapaakirkossa ja Helluntaiseurakunnassa kasvaneena minulla on ollut samankaltaisia ajatuksia. Kirkosta sai hyvän pohjan omalle ajatusmaailmalle ja tietyt arvot vieläkin melko tärkeitä. Etenkin nuorten tapahtumat ovat olleet melko avoimia ja hyväksynyt paljon erilaisia ihmisiä. Kuitenkin monet vanhemmat kristityt, ainakin suljettujen ovien takana, ovat aika konservatiivisia (LBTQ+ vastaisia, aborttia vastustavia, jopa Trumpia tukevia jne). Se on hiertänyt omaa mieltä, miksi niin paljon paheksuntaa muita kohtaan vaikka Uudessa Testamentissa juurikin tämä oli se ydinasia josta Jeesus saarnasi? Lisäksi kristinuskosta on miljoona tulkintaa, miksei Pyhä Henki/Jumala ohjaa ihmisiä oikeaan (=samaan) suuntaan? Tapahtuuko niitä ihmeitä oikeasti? En ole itse todistanut mitään konkreettista. Tunnen ihmisiä joilla on näitä ns. armolahjoja (profetiat, kielillä puhumiset ym), mutta aika heikkoja voimia ne ovat... Toisaalta, jos et tunne rukoksen/ylistyksen aikana mitään, voisiko se olla juurikin sen takia että epäilet? Siitähän on Raamatussa paljon esimerkkejä, esim se veden päällä kävely... Suuri haaste jo Raamatussa on juurikin uskominen, ei ne ennenkään kaikki sokeasti uskoneet. Myös yhteisöön kuulumisen tunne on joillekin tosi tärkeää, itse en ole ollut muuten aktiivinen moneen vuoteen, mutta olen auttanut järjestämään esimerkiksi nuorten leirejä ja se yhteisöhenki on tosi mukavaa, etenkin kun ei paikkakunnan vaihdon jälkeen hirveästi tuttuja näe. En itse enää tiedä mihin uskoa, ja olen hyväksynyt että vaikka Jumala olisi tai ei olisi olemassa, lapsena opitut moraalit ovat silti tärkeitä itselleni. En oikein jaksa kuunnella saarnoja koska ne tuntuvat oudoilta ja välillä vääriltä, mutta esimerkiksi tekniikkapuolella voisin auttaa ja ns. palvella sitä kautta. En ole vielä poissulkenut vaihtoehtoa liittyä johonkin seurakuntaan uudelleen, tuskin liityn mutta vielä avoimin mielin. Redditissä suurin osa on melko uskonnon vastaisia joten vastaukset tulee painottumaan sille puolelle. Siksi pohdin tässä asiaa molemmilta puolilta. Anteeksi pitkää ja sekaista höpinää.


Brrrawn

Eroakirkosta.fi Mulle tuli sama kokemus rippileirillä ja heti 18v erosin kirkosta. Muuten muista se että sehän ei sun omaa kristillisyyttä tai uskovaisuutta poista vaikka eroat kirkosta - jos haluat olla uskovainen. Tunnen henkilön joka eros kirkosta mutta on vapaakirkon toiminnassa mukana Itse oon vapaa-ajattelija/sekulaari humanisti/ateisti ja oma henkisyys on jumalatonta (esim. buddhalaisuuden näkemykset on hyvin lähellä omaa elämänfilosofiaa).


Different_Fun2829

Kannattaa jutella asiasta henkilöille jotka siitä tietävät ja kysyä apua. Hyviä subeja tähän ovat esimerkiksi r/christianity ja r/askachristian. Kannattaa tehdä myös vähän mitä itsestä tuntuu, jos kirkkoon kuuluminen on mukavaa ja sopii elämääsi niin sitten sinne kannattaa jäädä, itse olen luterilainen ja se tuo positiivisia asioita elämääni joten en ole ainakaan lähiaikoina lähtemässä. Toki kirkkoakin voi aina vaihtaa jos siltä tuntuu.


IRegisteredJust4This

Niistä asioista mitä lapsesta asti opetetaan on todella vaikea päästä myöhemmin eroon, vaikka järki sanoisi mitä. Voin suositella Richard Dawkinsin kirjaa Outgrowing God.


Aaroo101

En nyt halua haastaa riitaa tai lähteä sen enempää väittelemään, mutta haluan huomauttaa että usko Jumalaan ei ole huono tai järjetön asia. Suuri osa länsimaisen historian filosofisista ja tieteellisistä neroista ovat olleet vakaumukseltaan kristittyjä tai Jumalaan uskovia.


IRegisteredJust4This

Saa toki olla eri mieltä. Oma näkökantani kuitenkin näitä asioita paljon pohtineena on, että kaikenlaiset taikauskot ovat ihmisille haitallisia. Erityisesti järjestäytyneet taikauskot joita opetetaan lapsille siinä vaiheessa kun lapsen oma kyky asioiden kriittiseen arviointiin ei ole vielä kehittynyt. Jollei Jumalaan uskomiseen ole järkeviä perusteita, niin se on jo määritelmän mukaisesti järjetöntä. "Historian nerojen" joukossa on ateisteja, kristittyjä, muslimeja monia muita keskenään ristiriidassa olevia näkemyksiä. Saavutuksensa he ovat tehneet täysin uskonnoistaan riippumatta.


HerraTohtori

>usko Jumalaan ei ole huono tai järjetön asia On se aika kirjaimellisesti järjetön, koska sille ei ole järjellisiä (rationaalisia) perusteluja. Jos olisi, ei kyse olisi uskosta vaan tiedosta.


s1nce99

Eikö uskovaiset koskaan ihmettele sitä että maailmassa on niin monia eri uskontoja ja silti löytyy niin monta eri ihmistä jotka uskoo niihin. Eikö tämä herätä kysymyksiä tai nimenomaan todista sen että uskonto on täysin ihmisen luoma ”vastaus” omaan tietämättömyyteen. Uskonnoilla on niin helppo vastata kaikkeen mitä emme vielä ymmärrä ja ihminen luonnollisesti haluaa löytää vastauksia kysymyksiinsä. En sano että uskonto olisi huono asia, se voi antaa paljon toivoa ja hyviä asioita elämään, mutta mielestäni uskonnot ovat erittäin epäloogisia varsinkin kun niitä lähtee pidemmälle pohtimaan.


Past_Structure_2168

en tiedä onko se totuus vai ei. mielestäni silti raamatussa hyviä neuvoja kuten olla armollinen, anteeksi antava sekä ihminen toisille ihmisille


IRegisteredJust4This

Raamatussa on hyviäkin asioita, mutta ne kaikki pitää poimia sieltä epäeettisten ja nykyiseen moraalikäsitykseen täysin sopimattomien hirvitysten joukosta. Mikään "hyvien neuvojen kirja" se ei siis todellakaan ole, vaan meillä on muualta opittu käsitys hyvistä ja huonoista asioista ja sitten poimimme siihen sopivat kohdat raamatusta.


Past_Structure_2168

paljon paskaahan sieltä on kaavittu pois. ei itselleni ole ainakaan missään tullut vastaan että aviorikkojat kivitettäis ja eläimiin sekaantujat tapettas


kheetor

Kyllä se Leviticus löytyy vielä raamatun nykypainoksistakin.


Silkkiuikku

>paljon paskaahan sieltä on kaavittu pois. ei itselleni ole ainakaan missään tullut vastaan että aviorikkojat kivitettäis ja eläimiin sekaantujat tapettas Siis kyllähän nuo käskyt löytyvät yhä Vanhasta testamentista. Jeesus kuitenkin opetti, että tärkein käsky on rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiä, ja muita käskyjä on tulkittava tämän käskyn valossa. Jeesus itse näytti esimerkkiä, kun ei kivittänyt avionrikkojaa, vaan ainoastaan neuvoi häntä lopettamaan pettämisen.


Past_Structure_2168

juu mutta ev.lut ei toimi näiden mukaan ja uusi testamentti korvasi vanhan


SixBucksAGallon

Mistä on kaavittu? Ei Raamatusta ainakaan, se tuomitsee edelleen sekä avionrikkojat että eläimiinsekaantujat kuolemaan. Kyllä ne tulevat vastaan ihan ensimmäisissä Raamatun kirjoissa.


IRegisteredJust4This

Mitä tarkoitat pois kaapimisella?


Past_Structure_2168

jätetty pois nykyisestä opetuksesta. pahoitteluni artikulaationi oli hieman tynkä, oli täydempi omassa päässä


IRegisteredJust4This

Kysehän on nimenomaan siitä että poimitaan ja valikoidaan sieltä ne asiat mitkä sopivat nykyihmisen käsitykseen hyvästä ja pahasta ja jätetään sitten kertomatta mitä muuta siellä lukee. Siitä syntyy sitten mielikuva raamatusta hyvänä oppaana elämään ja jumalasta rakastavana, anteeksiantavana isähahmona. Todellisuudessa raamatun ohjeisiin sisältyy mm. että saat omistaa muita ihmisiä orjinasi ja hakata heitä vapaasti kunhan orjasi elää vähintään 3 päivää sen jälkeen. Lisäksi jokainen sunnuntaina työtä tekevä tulee tappaa ja jos nainen tulee raiskatuksi, niin hänen tulee mennä naimisiin raiskaajansa kanssa.


Silkkiuikku

>Todellisuudessa raamatun ohjeisiin sisältyy mm. että saat omistaa muita ihmisiä orjinasi ja hakata heitä vapaasti kunhan orjasi elää vähintään 3 päivää sen jälkeen. Lisäksi jokainen sunnuntaina työtä tekevä tulee tappaa ja jos nainen tulee raiskatuksi, niin hänen tulee mennä naimisiin raiskaajansa kanssa. Ei taida koskea kristittyjä nuo Vanhan testamentin jutut.


CryptoKid91

Totta kai koskee. Kuten Jeesus sanoo (Matteus 5:17-18): >Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. > >Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut.


yourrealityisinvalid

Eihän nuo ole mitenkään uniikkeja neuvoja Raamatulle... Ne neuvot saa kyllä muualtaki.


Past_Structure_2168

enhän minä ole niin missään väittänytkään?


yourrealityisinvalid

Et varsinaisesti. Pointti lähinnä olis että jos ne neuvot saa muualta, miksi lukea sieltä Raamatusta. Sieltä joutuu seuloon ne kaikkien sairaiden juttujen seasta....


Past_Structure_2168

oot nyt jotenki saanu päähäs et raamattua pitäs lukea että nää opit saa


yourrealityisinvalid

En. Olen sitä mieltä että Raamattua ei pitäisi lukea.


Legitimate-Charge238

Tämä on erittäin hankala asia keskustella koska siihen liittyy todella vahvoja mielipiteitä. Itse kuulun kirkkoon mutta en ole vahvasti uskonnollinen mutta uskon että kirkko hoitaa tietyt seremoniat hyvin, erityisesti hautajaiset jotka on raskaita kokemuksia järjestää niin on helpottavaa kun on joku joka tietää kuinka hoitaa ne tyylikkäästi. Tiedän ihmisiä jotka elää uskossa ja olen samaa mieltä että he usein selittää asioita tai ilmiöitä jotka kuuluisi mielenterveys huollon piiriin uskonnollisina kokemuksina ja se tietysti on erittäin huolestuttavaa.


Kumpaanuskot

Itse erosin kirkosta jo ennen kuin meidän kaikkien päivi osallistui tv:n homoiltaan. Miksi? Koska en jaa teististä maailmankuvaa. En tiedä, olenko vain tyhmä, koska en edes osaa kaivata ennalta määriteltyjä jumalhahmoja lutuiseen elämääni. Monissa uskontojärjestelmissä on menoja, jotka todellakin vaikuttavat lähinnä psykoottisilta. Jos toisen mielenterveys vaatii "ylemmän tahon", jolle voi purkaa tunteensa ja johon turvata, kun maailma potkii päähän. Siitä vaan. Ei ole minulta pois. Onhan se tietysti absurdia, jos riittejä toteutetaan ainoastaan taivaspaikan toivossa. Ja kaikille ei tietenkään ole tilaa. Humaani elämä ei mielestäni vaadi uskoa johonkin suurempaan. Tsemppiä.


neikouxd

Ymmärrän sen kuinka uskonto voi olla toisille todella suuri voimavara, ja se on ihan ok. Se mitä mä en ymmärrä kuinka sokeasti uskotaan johonkin suurempaan voimaan joka on sormia napsauttamalla luonut maailman ja ihmiset. Itse kyseenalaistin jokaisen uskonnon jo nuorena juurikin tuon näytön puutteen vuoksi. Kirkosta erosin heti pian kun 18 täytin. Ei ole aiheuttanut sen suurempia ahdistuksia tai ongelmia kun vain hoksaa että itse sitä pääsääntöisesti on oman elämän ohjaksissa. Samaan maahan meidät kaikki laitetaan kuitenkin.


LKovalsky

Kristillisyyden tärkein arvo on olla läsna ja auttaa muita ihmisiä. Nihilisten ajatusmaailma jossa millään ei ole väliä on tehokkain tapa vapauttaa itsensä tähän läsnäoloon. Vasta tämän jälkeen kaikki mitä teet on merkityksellistä. Näin hyvin lyhyesti kiteytettynä positiivinen/optimistinen nihilismi. Elämänkatsomus joka ei myöskään kiellä uskomista Jumalaan taikka jumaliin sillä niiden tunteminen ja yhteys niihin on henkilökohtainen kokemus ja hyvin merkityksellinen yksilötasolla.


AnttiPaAntti

Jos ajattelis psykoosikulttina jonkin, niin oikeastaan kaikki uskomusten varaan kyhätty on lopulta sellasta. Ihan vaan tää kulttuurillinen maisemaki on lopulta vaan monien vuosisatojen uskomusperäinen tämänhetkinen ajallinen projisio. Tiedeki alkaa näyttäytyyn lähinnä psykoosikulttina, koska aina hypätään uskomaan täysin tämän hetken tieteeseen ja 50 vuoden päästä kauhistellaan, kuinka ne ees kehtas tehä noin ja luullaan ite tekevämme paremmin. Sama kuitenki näyttäs toistuvan. Varmasti uskontoja, uskomuksia ja kaikkee on moneen lähtöön. Mä kaiketi voisin ajatella, et mun messissä kulkee myös jumala. Onko tämä sitte entiteetti, jokin käsittämätön käsite, vai pilven päällä istuva tyyppi, on varmaanki jokaisen kokijan omassa mielikuvituksessa. Ite en oikein sitä osaa määritellä Kasvatus mulla oli muutaman alkuvuoden elämästäni ainakin puoleksi luterilainen sunnuntaikirkko ja seurakunta-tapahtumat -kattava meininki. Sen jälkeen oon ollu omillani tuon teeman suhteen. Eli perusta mun kokemukselle jumalasta määrittyy varmaankin tolla luterilaisella setillä. Kirkosta olen eronnu joskus +/-30vee, tosin tuolloin vain vissiin jonkin veroprosentin takia, ei mulla tuohon aikaan ollut mitään kontaktia hengellisempään olemukseen. Se on herännyt sit myöhemmin, kun tuli todella vahvoi kokemuksia ja tuntemuksia, joita kait lähdin selvittään. Koen, et mun elämä on pohjimmiltaan hyvää. Uskonto ei ole suoraan auktoriteetillaan sanelemassa mulle etiikkaa, mut toisaalta myös luotan omaan arviointiin, et uskonnot on tuoneet muassaan hyvin paljon myös hyvää. Eli niissä uskonnollisissaki arvoissa voi olla ja onkin sellaisia palikoita, joita olen todennu kannattaviksi ottaa omaan elämään mukaan niiden tuodessa mukanaan tasapainoisempaa kokemusta. Toki olen kerennyt harmitella myös elossani tapahtuneita asioita, jotka periaatteessa kristityillä(varmaan muillaki, tavalla tai toisella hengellisillä) arvoilla elänyt ihminen olisi välttänyt ja jotka ovat tuoneet valtavasti surua elämääni. Silti, ne on tapahtumia ajan virrassa, ja niitä mikään muuta toiseksikaan. Diggaan uskonnoista/hengellisistä suuntaumista. Ne luo omanlaistaan tarjontaa tänne elämään. En kuitenkaan tätä nykyä ole ns ottanut omakseni yhtäkään. Olen jokin ihmisenkaltainen, joka diggaa tästä elämästä ja sen kaikesta hullusta tarjonnasta, vaikka osaa tarjonnasta(oli uskonto tahi mikä lie) on joskus vaikea hyväksyä tai ymmärtää. Toi olkoon mun esittelynä. Onko kristinusko totuus ja tie, vai onko se joku muu; mun mielestä tuo tuntus olevan hyvinki kokijakohtainen asia. Jos jotenki pitäs pukee toi sanoiksi omalta kohdalta, niin kristinusko on osa sitä totuutta, jonka tiedän olevan olemassa näissä ajallisissa ja tiedollisissa puitteissa, joissa me eletään. En mä vois sanoo, että jumala on olemassa vain kristinuskon sisällä; tietes riippuu, minkä sisällön annan jumalalle käsitteenä. Mulle jumala on olemassa kaikessa ja kaikissa, se on jokin universaali kokonaisuus, jonka kuvaamiseen on hankala muodostaa sopivia lauseita tai keksiä sopivia sanoja. Siitä näkökulmasta olisi jotenkin erikoisen tuntusta vaikkapa kuulua vahvasti johonkin kristilliseen yhteisöön, kun koen että muutkin hengelliset/yleensäkin yhteisöt(ja yksilöt ja vaikka kivet)ovat osa kaikkeutta ja jumalaa, elämänvoimaa, universumia, tähtipölyä, rakkautta, vihaa; mitä ikinä elämään saa sisältymään. Ehkä loppukaneetiks olis kiva lainata vaik tän euroviisuihin yrittäneen tyypin biisin kertsin lausetta: thank god I’m an atheist, joka ehkä kiteyttää meikänki uskomusmaailmaa vähä.


Odd_Engineering_2170

Maailman eri uskonnot ja kristinusko ovat täysin eri asia kuin elävän Jumalan, Jeesuksen kohtaaminen ja lähteä seuraamaan Häntä joka johdattaa meidät taivastielle. Ei kyse ole uskonnosta, vaan elävästä persoonasta jota me seuraamme. Ei kyse ole ihmismielen uskomisesta johonkin uskonoppiin, se on uskonnollisuutta, ja se vie harhaan. Maailman miljoonat jumalat ja eri uskonnot ovat kaikki jumalten Jumalan luomia henkiolentoja. Olen kokenut käytännössä kun hindu avasi minulle jumalan rakkauden kokemuksen. Elin siinä harhassa jokusen vuoden. Sitten tajusin että tämän rakkauden tarkoituksena oli tehdä minusta riippuvainen, vanki, orja. Kun kohtasin Jeesuksen, on Hän Pyhän Henkensä kautta avannut raamattua ja mistä maailman uskonnoissa on kyse. Jos ihminen uskoo johonkin uskontoon, esim kristinuskoon, -se on aivan samalla viivalla muslimien tai hindujen uskoon. Pelastavassa uskossa kyse on persoonasta, Jeesuksesta Kristuksesta, Vapahtajasta. Hän vapahtaa meidät perisynnin orjuudesta. Ihminen on aina orja, mutta kun annamme elämämme Jeesukselle, saamme olla Hänen orjiaan ja vastalahjaksi Hän antaa meille sen elämän, johon Hän on meidät luonut Hänessä. Ihmismieli ei voi koskaan käsittää hengellisiä asioita, koska ihmismieli on maallinen. Siksi me saamme uskon lahjassa vastaanottaa Pyhän Hengen, joka johdattaa meidät kaikkeen Totuuteen. Totuus on siis Persoona, Jeesus Kristus ja me saamme vastaanottaa Hänet uskossa. Uskokin on lahja Jumalalta. Ihminen ei voi alkaa vain uskomaan, silloin uskot automaattisesti luotuihin jumaliin. Olen kohdannut näitä luotuja jumalia hengellisissä kokemuksissa, mutta ne vetoavat ihmismielen haluun kokea tunteita ja kokemuksia, ja ne palvelevat sielunvihollista Saatanaa. Raamattu sanoo, että muuttukaa mielenne uudistuksen kautta. Emme voi siis omalla tahdollamme ja mielellämme alkaa uskomaan johonkin kristillisyyteen tai mihin tahansa uskoon, se vie meidät kadotukseen, kohtaamme silloin väärän jeesuksen, jota suurin osa Suomenkin uskovista kumartaa ja palvoo kokemuspohjaisissa valospektaakkeleissaan. Jokainen joka on kohdannut elävän Jumalan Rakkauden ja Armon, vaipuu polvilleen. Jumala on Pyhä ja ihmisen syntisyys erottaa meidät elävästä yhteydestä Luojaamme. Siksi tarvitaan välimies Jeesus Kristus, joka on sovittanut meidän syntimme. Jokainen jolla on epäilys mielessään, voi rukoilla Jumalalta uskon lahjaa, ja että saisi kokea synnintunnon. Herra Jeesus, auta minua kadotuksen tiellä olevaa ihmistä kääntymään pois oman mieleni ymmärtämättömyydestä ja sokeudesta nähdä Totuus. Herra, Sinä yksin olet Tie, Totuus ja Elämä. Tahdon lähteä seuraamaan Herra Sinun johdatuksella Elämään vievää Tietä. Herra, anna minulle syntini anteeksi ja uudista minut. Ota minut opetuslapseksesi, ja opeta minut kaikkeen Totuuteen Sinussa Herrani. Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, aamen Vielä raamatun luvusta. Toki meidän tulee lukea raamattua säännöllisesti, mutta ihmismieli ei voi käsittää sen hengellisiä ulottuvuuksia, se on mahdotonta. Vain ja yksin Pyhä Henki voi avata raamatun kirjoituksia sinulle. Ole siunattu, aamen


Gary_Chess

Katso myös r/exchristian ja r/christianity jos haluat vastauksia molemmilta puolilta.


IShotYourDongOf

Eikö ehkä ois parempi exchristian ja exatheist


Huruukko

Mielikuvituskamu on ihan kiva.


TheRrandomm

Hyvä että olet tullut järkiisi👍


Aybram

Olitko mukana EVL:n riveissä vai jossain herätysliikkeessä?


No_Minute7592

Oon vapaakirkossa edelleen. Oon pohtinut näitä asioita mutta en ole tehnyt mitään päätöstä lähteä kristinuskosta vielä.


njixxu

Ei sitä uskoa kannata hylätä jos se antaa itselle positiivisia juttuja elämään, mutta jos on tuttuja teologeja niin juttele ihmeessä heidän kanssaan asiasta. Se on vanha sanonta että teologisesta tiedekunnasta ei valmistu yhtään uskovaista, ja heillä tuppaa olemaan aika hyviä näkemyksiä siihen mikä on uskonnollisten instituutioiden asema sosiaalisten rakenteiden luomisessa ja ylläpitämisessä ja miksi osa on vähän pyllystä ja osa ei.


kheetor

Jos koet että uskonto on hyvä juttu sulle niin ei kokonaan lähteminen ole se ainut ratkaisu. Toivottavasti liikkeen sisältä löytyisi liikkumavaraa sun näkemys/kokemuseroille, mutta jos ei niin kyllä Suomessa kristillisiä liikkeitä riittää. Uskomisen ei tarvitse myöskään olla sidottu mihinkään tiettyyn koulukuntaan, jumalanpalveluksissahan voi käydä ihan omankinlaisen uskon pohjalta.